Punainen Kukko, Pori 14.10.2016

Kauas on pitkä matka - sanotaan. Tämän kertainen keikkareissu suuntautui tosiaan vähän kauemmas, aina Poriin saakka. "Oot aika kaukana kotoa.", totesi Jouni minulle. No, eihän tuonne matkoihin mennyt kuin 5,5 tuntia. Keikkapaikkana oli Ravintola Punainen Kukko, uusi paikka allekirjoittaneelle. Koska paikka ei ollut ennestään tuttu, päätin käydä jo hyvissä ajoin ennen iltaa etsimässä paikan, osaisin sitten myöhemmin. Kuinkas sitten kävikään? Kartallahan reitti näytti helpolta, mutta ei se sitä ollut todellisuudessa - eksyin. Paluumatkalla takaisin hotellille yritin painaa maamerkkejä mieleen, jotta osaisin sitten keikalle eksymättä uudelleen. Turha luulo. Eksyinpä sitten toisen kerran. Ajatuksissani kävelin muutaman korttelin liian pitkälle. Mielessä kävi jo pienoinen epätoivo, pääseekö tässä ikinä perille. Hetken harkitsin jo meneväni kysymään parkissa olleilta taksikuskeilta neuvoa. En mennyt, vaan luotin Google Mapsiin, jonka avulla sitten selvitin itseni takaisin oikeaan kortteliin. Seuraava ongelma ravintolan ovella - mistä tänne pääsee sisään, ovessa ei minkäänlaista kahvaa. Aikani siinä oven takana seisottuani, ovi aukeaa ja toivotetaan tervetulleeksi sisään.  Ihan mukava ravintola, ei siinä mitään, tosin paikalla ollut porukka...no joo, palataan siihen myöhemmin, mutta Simoa lainatakseni, "Täällä on vähän erilaista porukkaa kuin muualla."

Ilta aloitettiin Fantasian setillä klo.23. Fantasiasta paikalla oli 3/4, kitaran varressa tuuraajana siis Markku Martikainen. Setti alkoi country foxilla, toki yleisön pyynnöstä Fantasian setille mahtuivat myös valssit ja humpat. Muutenhan nämä tällaiset yökerhotyyppiset ravintolakeikat eivät noudata sitä perinteistä tanssi-iltakaavaa ja oikeastaan hyvä niin, hieman vaihtelua, jos ei muille, niin ainakin itselleni - tässä kun on kuitenkin kuluneen puolen vuoden aikana tulleet erilaiset keikkapaikat hyvinkin tutuiksi.

Puolilta öin Aki lavalle. "Sun läsnäolosi vain tärkein on..." Niinpä niin, ei kai sitä muuten tänne saakka olisi tultu? En minä ainakaan, muista en tiedä. Täysikuun loisteessa oli tummasilmäisen kiusaajan hyvä poimia valkovuokkoja, vaikka tähän aikaan vuodesta niitä voi olla hieman hankalampi löytää. Porissakin tarjoiltiin kossulla terästettyjä rakkauden drinkkejä, niitä kun sitten oli nautittu voitiinkin lähteä valloittamaan koko maailmaa. Mukaan kaksi karttaa ja Koivukujan kautta matka kulki Roomaan saakka, jossa taas kerran soiteltiin Romeolle, joka kerta kerran jälkeen huutelee vain puhelimeen pronto pronto.

Koska ensimmäinen setti päättyi vauhdikkaasti buggiin, aloitettiin toinen sitten hieman rauhallisemmin. Tosin ne kaksi rauhallisempaa kappaletta olivat kenties vain alkukämmittelyä ennenkuin päästiin pyörittelemään lantioita cha chaan tahtiin. Elämän haitari soi, tosin ilman sitä haitaria. Simon rekvisiitta-haitari ei ollut mukana Porin estraadilla, mutta eipä se kyllä ole tainnut kertaakaan tässä kappaleessa soida? Ei ainakaan sellaisella keikalla missä olen ollut. Mutta eikös se voisi joskus soida? Jos ensimmäinen setti ei jättänyt kylmäksi, ei kyllä toinenkaan. Vauhtia kyllä riitti molemmilla seteillä. Tosin Porissa ei kuultu humppaa lainkaan, mutta buggeja ihan tuplasti. Vaikka onhan humppa vauhdikasta ja mukavaa, kyllä buggi sen yökerhokeikoilla voittaa. Ciao Romeron ja Rakkaustarinan lisäksi buggeina kuultiin Valloitan koko maailman ja Eläköön elämä. Mielenkiinnolla odotan mitä kappaleita tuleva talvi tuo mukanaan ohjelmistoon ja mitä vastaavasti jää pois.

Perinteisen bändiesittelyn aika, mutta missä mahtoivat Jounin ajatukset olla? Aki joutui pariin otteeseen huhuilemaan Jounia takaisin maanpinnalle, ennen kuin esittely päästiin aloittamaan. Toki kyllä koko illan näytti siltä, että Kimmolla ja Jounilla oli jotain omaa kivaa lavan toisessa nurkassa, joten en sinänsä ihmettele lainkaan,

Mutta eihän sitä iltaa nyt tähän vielä päätetä. Encoret kehiin myös! Onhan tuota nyt raikuvampia ablodeja kuultu, mutta kyllä nämä tämän kertaisetkin riittivät saamaan Akin & Fantasian takaisin lavalle. Perinteiset encoret, Haavoitettu ja Nuoruus on seikkailu, jonka jälkeen ilta Akin osalta oli siinä. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. 2x45 minuuttia menee aina aivan liian nopeasti, voisiko joku joskus pysäyttää kellot keikkailtoina, näistä hetkistä voisi nauttia loputtomiin.

Pieni tauko ja sitten vielä Fantasia lavalle hetkeksi. Pakko tuota bändiä on vain kehua kerta kerran jälkeen! Tämä porukka omaa kyllä niin monipuolisen ohjelmiston, että vähemmästäkin mykistyy ja ajattelee vain mielessään, että wau! Kuten nyt Porissa, alkuilta enemmän tai vähemmän perinteisempään tanssimusiikkiin viittavaa musiikkia. loppuilta sitten vastaavasti jotain ihan muuta. Kunnon tykistystä - Beatlesiä, Hurriganesia, Gary Moorea... Simo, Jouni ja Kimmo - sekä tällä kertaa myös Markku, kyllä te vaan olitte taas niin loistavia! Jatkakaa samaan malliin!

Niin siitä yleisöstä... Tämä ei sitten ole mikään loukkaus ketään Porilaista kohtaan, ainoastaan allekirjoittaneen havainto illalta. Loppuillasta tanssilattialla nähtiin jos jonkinmoista tyylilajia kuin tanssijaakin. Osa oli tainnut nauttia hieman enemmän niitä tarjolla olleita rakkauden drinkkejä, osa kenties jotain muuta. Porukka oli tosiaan vähän erilaista kuin muualla. Olit Simo oikeassa.

Monesti on käynyt mielessä, että pitäisi listata kapaleet, jotka kuullaan illan aikana. Nyt tein niin. Tässä illan settilistat, olkaa hyvä!

FANTASIA: Alumiinitähdet (Simo), Paratiisi (Simo), Metsäpirtti (Jouni), Kalastaja Eemelin valssi (Markku), Takaisinpaluu (Simo), Puuseppä (Markku), Salattu suru (Simo), Every breath you take (Markku), Kuu ja maa (Simo), Kun kuu jo nousee (Markku)

AKI
1. setti: Se jokin sinulla on, Tummasilmäinen, Täysikuu, Valkovuokot, Rakkaus on kummallinen drinkki, Koivukuja, Jos vielä oot vapaa, Ei kukaan ketään, Vähän ennen kyyneleitä, Kaksi karttaa, Valloitan koko maailman, Ciao Romero
2. setti: Pyydä vain, Sä et oo mun äiti, Elämän haitari, Mä rytmisi tunnen, Rakkauden jälkeen, Kun paljon antaa, Odota en, Milla, Rakkaustarina, Eläköön elämä
Encoret: Haavoitettu, Nuoruus on seikkailu

FANTASIA: Viisitoista kesää (Simo), Achy breaky heart (Markku), I saw her standing there (Simo), Get on (Markku), Still got the blues (Markku)