Tänäkin vuonna kulku suuntautui Sinitaivas.konserttiin, paikkana Kuopion Musiikkikeskus. Jo ennen kiertueen alkua korviini oli kantautunut pieniä vihjeitä konsertin erilaisuudesta, siitä että nyt konsertti olisi hieman erilaisempi kuin aikaisempina vuosina, mutta sen ihmeempiä paljastuksia ei tihkunut. Sittenhän sen näkisi kun konserttiin itse pääsisi. Tämän vuoden Sinitaivas-konsertin esiintyjäkaartiin kuuluivat tietenkin hallitsevat tangokuninkaalliset: Erika Vikman ja Marco Lundberg, vuoden 2015 tangokuningas Aki Samuli, vuoden 2014 tangokuningas Teemu Roivainen, upeat taiteilijat Helena Lindgren sekä Jorma Uotinen ja tietenkin juontajan sekä myös solistin roolissa vuoden 2010 tangokuningas Marko Maunuksela. Säestyksestä vastasi tuttuun tapaan Fantasia-orkesteri: Simo Koho, Jani Luoma, Kimmo Tuupanen ja Jouni Hannula sekä vahvistuksina Samuli Jokinen, Matti Koponen ja Marko Portin.
Fantasia lavalle, musiikkia ja konsertti alkaa...tänä vuonna Jorma Uotisen tanssiesityksellä. Sen jälkeen hallitsevat kuninkaalliset Erika ja Marco, sitten koko porukka lavalle ja yhteisesityksenä "Hymni rakkaudelle". Sinitaivas vaikka katoaa, vaikka jäähän peittynyt on maa, mua rakastat se riittää, kaiken muun voin unhoittaa...Yhteislaulusta sujuvasti tangopotpuriin. Ihan kaikkia tangoja ei tässä vaiheessa enää voi muistaa, mutta ainakin kuultiin tangoksi sovitettu "Mä annan sut pois" tulkitsijanaan Erika, Akin laulama "Lähdön hetki" ja Markon "Sydämen lupaus". Toki myös Helena, Marco ja Teemu tulkitsivat omat tangonsa, Jorma puolestaan kuljetti meidät tangon tahtiin kohti Mustan kissan kahvilaa hieman myöhemmässä vaiheessa, koska Markon sanojen mukaan juuri tuon tangopotpurin aikana Jorma on laittamassa "törinää pyttyyn", joten hän saa siis keskittyä rauhassa tuon ajan.
Konsertin ensimmäisellä puoliajalla kuultiin myös mm. duettona Erikan ja Helenan "Diamonds are the girls best friend" sekä Erikan ja Marcon "Jotain jää". Herkistelyä, kyyneleitä ja naurua. Kaikkea sopivassa suhteessa. Tuttuja kappaleita upeina sovituksina ja upeina tulkintoina. 
Mutta olihan konseetissa muutamia yllätyksiäkin. Aikaisempina vuosina tangokuninkaan kruunu on totuttu näkemään kiertueella hallitsevan kuninkaan päässä, mutta nyt oli kaikki toisin. Ensimmäisenä lavalle kruunu päässään asteli Teemu Roivainen (yleisöstä taisi kuulua ihastuksen huokailuja Teemun "leijonanharjan" ollessa auki). Teemun laulaessa lavalle hänen taakseen hiippaili seuraavan vuoden kuningas Aki Samuli. Aki kuikuili aikansa Teemun takana ja koputteli sitten olkapäähän, kuin sanokseen että annapa se kruunu nyt minulle. Kruunu vaihtoi omistajaa ja Aki jäi lavalle laulamaan kruunu päässään. Kauaa ei myöskään Aki saanut kruunua pitää päässään. Hallitseva kuningas, Marco Lundberg, sen lopulta itselleen halusi. Näin ollen myös Aki joutui luovuttamaan kruunun eteenpäin. Kolmen viimeisen vuoden tangokuninkaat, joista kaksi sai hetken muistella aikaa, jolloin kruunu oli omassa hallussa.
Kuninkaiden jälkeen oli vuoro antaa estradi hallitsevalle kuningattarelle, jonka kanssa ei tämän vuoden konsertissa kukaan kilpaillut kruunusta. Dramaattiset "Yön kuningatar" - tangon ensitahdit kaikuivat, pimeä lava, tumma hahmo saapuu lavalle... Valot ja tummaan viittaan kietoutunut Erika aloittaa: "Jos tuulen tunnet sä jäisen, sydämeen hiipivän, on katse yksinäisen kuin lepatus kynttilän. Jos sydän kaipuuta kantaa, ei mistään unelmoi..." Väkisinkin mieleen hiipii tunne, että tässä kappaleessa on pakko tapahtua jotain, jotain yllättävää, sovitus on niin dramaattinen ja iskee lujaa tajuntaan.... Sitten se tapahtuu. Viitta putoaa lattialle ja kuningattaren yllä nähdään tiukka, musta lateksihaalari. Kuinkahan moni mies yleisössä kenties huokaa tässä vaiheessa? Täytyy myöntää, että tällä kertaa sovitus tässä tangossa oli enemmän kuin kohdallaan! Mikä dramatiikka tähän tangoon oli saatu, etenkin jos vertaa alkuperäiseen sovitukseen. Iso kiitos tämän kertaisen sovituksen tehneelle!
Seuraava duetto eli Helena ja Teemu. Kaunis kappale "Caruso". Teemu astelee lavalle tukka auki, paljain jaloin. Mitä nyt onkaan luvassa? Jotenkin tämä duetto antoi mielikuvitukselle luvan lentää. Köyhä poika, rikas tyttö, kielletty rakkaus... Italian yö, rakastavaiset kohtaavat salaa. Kenties heillä on vain tämä yö aikaa yhdessä, jomman kumman täytyy mennä...he rakastavat toisaan, mutta he eivät voi saada toisiaan. Niin, jokainen tietysti voi kuvitella tähänkin omanlaisensa tarinan, tämä oli vain minun tähän lauluun ja tähän hetkeen mielikuvituksessani kehittämä tarina.
Mutta sitten se kolmas duetto. Kaksi miestä, hetkinen...kaksi Jorma Uotista? Ei vaan Aki ja Jorma pukeutuneena saman tyylisesti, samanlaisiin hattuihin ja vielä silmälasit. Hyvin kuitenkin tämä duettopari toimi yhdessä tulkiten kappaleeen "Rakkauden jälkeen." Harvoin tällaisia duettopareja saa nähdä ja kuulla.
Sellainen Sinitaivas-konsertti siis tänä vuonna. Todellakin erilainen. Ennen konserttikiertueen alkua silmiin pisti sosiaalisessa mediassa kirjoituksia kuinka monet sanoivat jättävänsä konsertin tänä vuonna väliin tiettyjen esiintyjien vuoksi. Myös ihmeteltiin Helenan ja Jorman mukana oloa. Omasta mielestäni he toivat kuitenkin oman lisänsä konserttiin. Ilman heitä tämä konsertti olisi ollut täysin erilainen. Esiintyjät sen konsertin tekevät. Hienoa, että heidät saatiin tänä vuonna mukaan, hienoa että myös he uskalsivat heittäytyä. Ei turhaan tästä konsertista esiintyjille kiitosta annettu. Jono nimikirjoituspaikalle konsertin jälkeen kertonee myös omaa kieltään. Tosin kun itse jäi sinne jonon viimeiseksi, ei nähnyt sitä jonoa kokonaisuudessaan, mutta jäi ainakin kiitosten esittämiseen aikaa.
Suuri kiitos siis Sinitaivas 2016 - porukalle! Te todella teitte upean konsertin ja saitte yleisön viihtymään. Kiitos Marko hyvästä käsikirjoituksesta, juonnoista ja lauluista. Kiitos tulkinnoista Aki, Teemu, Erika, Marco, Helena ja Jorma. Kiitos musiikista Fantasia: Simo, Jani, Kimmo ja Jouni, sekä vahvistukset Samuli, Matti ja Marko. Kiitos myös kaikki muut, joita ilman tuo konsertti ei olisi ollut mahdollinen.
Se, ketä ensi vuonna on mukana, jää nähtäväksi. Toivottavasti kuitenkin edes osa tästä samasta porukasta. Kiitos!"Taivaan milloin nään sinisen, kaipaan sinisillalle sen. Korkeuteen huumaavaan, päästä kahleista maan.
Kaiken kätkee taivas tuo, auringon, pilvet, tähdet se myös suo, kuutamon. Taivas kätkee maailman, suurimman, se myös kätkee unelmat, kauneimmat. Suuri taivaan on sininen äärettömyys tumma kuin ikävyys. "
ps. Itsessä kun on jonkin verran tuota "kenkäfriikin" vikaa, niin nyt näinä kolmena vuotena, jolloin Sinitaivas-konsertissa olen ollut, olen ottanut tavaksi kuvata kiertueisännän eli Markon kengät. Niin tänäkin vuonna. Nämä kaikki kolmen vuoden konsertit kun ovat vielä sattuneet samalle päivälle (11.11.), päätin yhdistää yhteen kuvaan kaikki nämä kenkäkuvat. Tässä ne siis ovat, Markon kengät Sinitaivaalla vuosina 2014, 2015 ja 2016.