Tällä kertaa luvassa oli perjantaihumpat Keuruulla. Ennen kuin illan tanssit saatiin käyntiin, täytyi suorittaa roudaaminen. Ei se bändi ja artisti sinne lavalle tyhjästä ilmesty. Tavarat ulos autosta ja sisälle. Akillehan oli selkäkivun vuoksi myönnetty roudausvapaa, joten Fantasian pojat hoitivat homman. Jani ja Kimmo hoitivat hommaa reippaaseen tahtiin, Simo puolestaan jäi tavaroineen oven väliin jumiin - menkää nyt joku auttamaan miestä pulassa! Sisäpuolelta hankala auttaa (tottakai jos se olisi ollut mahdollista, apu olisi löytynyt läheltä), mutta onneksi ulkoa löytyi auttavia ihmisiä. Jouni ilmestyi tavaroiden keskelle kuin tyhjästä, mistähän laatikosta pomppasi? Sitten ei muuta kuin kaiuttimia ja valoja paikoilleen, taustakankaat lavan seinille ja soittimet paikoilleen. Lavaa oli hiukan suurennettu sitten viime kerran, nyt ei tarvitsisi olla Fantasian poikien aivan kiinni toisissaan.
Fantasian toimesta illan tanssit käyntiin klo.21. Ensimmäiset valssit tosin olivat jo soineet kun oman tieni ravintolaan löysin. Aina sama juttu Keruulla, kolmas kerta ja ensimmäiset valssit jäivät taas väliin. Oppisikohan seuraavalla kerralla? Mutta tosiaan Jouni lauleli jo Katerinasta ja Simo siihen perään, että hiljaista on niin kuin huopatossutehtaalla. Ei siellä kuitenkaan nyt ihan niin hiljaista ollut, vaikka porukkaa nyt ehkä oli vähemmän kuin viime kerralla eli uutena vuotena. Fantasian ensimmäinen setti koostui perinteisistä tanssirytmeistä, humppaa (Missä yösi vietitkään ja Takaisinpaluu), tangoa (Hiekkaa ja Onnenmaa), hidasta valssia (Cavatina ja Muistathan syyskuun) jne. Näiden tanssirytmien jälkeen vuorossa oli Fantasian kahvitauko.
Tauon jälkeen Aki lavalle. Lavalla oli selkävaivaista Akia varten baarijakkara, mutta eipä sitä tarvittu. Hieman ehkä rauhallisempi meno tällä kertaa, ei siis musiikillisesti, mutta muuten. Heti alkuun nautittiin jälleen kerran niitä jalat alta vieviä rakkauvven rinkkejä Koivukujalla täysikuun loisteessa valkovuokkoja etsiskellen. Epäilen kyllä, että tätä menoa se Koivukujan baarikaappi on kohta tyhjä, kun harva se ilta siellä vierailulla käydään. Voisikohan siellä tehdä jotain muutakin? Jazztyttö voisi vaikka antaa sen jazzin soida siellä ja jazzata vaan, kenties joku katupoika seuranaan, koska onhan sillä pojalla tapana laulaa ja tanssia missä ja milloinka vain. Muut katupojat voisivat sitten vaikka kahden kartan ja saattajan avulla suunnata sinne Sörkkään päin. Sen jälkeen paikalle saapuikin uudenlainen, vastustamaton nainen, jonka ulkomuoto janosi vain romansseja. Ihmekös tuo että gigolot huudahtivat yhteen ääneen "Odota en!" Todellisuudessa kuitenkin taisi olla kyse siitä, että Aki oli malttamaton ja huuteli kovasti Fantasian pojille miksi soitto ei jo soi! Sen jälkeen lavalta alkoi taas kuulua tuttuja syviä huokauksia ja Je T'aime kuiskauksia. Keurusselkä muuttui pieneksi, hämyiseksi kuppilaksi, mutta tällä kertaa se ei ollut savuisa, koska savun käyttö kiellettiin, jotta palohälyttimet eivät laukeaisi. Mutta kuitenkin niitä rakkauden tunnustuksia kuiskailtiin niitä rakkauden tunnustuksia toisen korvaan rumban tahtiin, siinä pelossa ettei toisen kasvoja enää muistettaisi ja nuuhkittiin toisen tuoksua, jotta muistettaisiin edes ihosi tuoksu. Siinä jotenkin alkoi tapailla sitä rumban perusaskelta (ei kukaan kiellä tanssimasta yksin lavan luona), huomasi Aki sen ja alkoi itse tehdä samaa, Tanssii tähtien kanssa - tuomaristoa lainatakseni, "Kyllä se rumban perusaskel sieltä löytyi ja ei huono". Sen jälkeen pieni hengähdystauko ennen kuin taas mentäisiin.Tauolla Akille pikainen kysymys mikä on kunto, sattuuko selkään? Vastaus oli, "Miltä näyttää, heh heh heh". Siitä voinee jokainen päätellä oliko se lääkitys kohdallaan vai ei.
Koska ensimmäinen setti pääätettiin rauhalliseen tunnelmaan, lähdettiin toiselle setille vauhdikkaasti. Heti alkuun toteamus, se jokin sinulla on. Jokaisellahan meillä on se jokin ja varmaan jokainen meistä löytää sen jonkin jostain toisesta ihmisestäkin... Sen kummemmin sitä avaamatta voidaan pohtia mistä se kaikki oikein alkoikaan ja miettiä onko se rakkaus oikeaa vai väärää, kun sen kuuluu satuttaa, pistää ja polttaa? Mutta entä jos kuitenkin ottaa sen riskin ja uskaltaa rohkeasti, silloin ainakin on mahdollisuus saada hyvä mieli ja kenties hymy omille ja jonkun toisenkin kasvoille. Kuka tietää. Lähdön hetki koittaa ennemmin tai myöhemmin, viimeistään seuraavana päivänä, eikä silloin voi enää kietoutua kuun hopeaiseen viittaan. Tällä kertaa tämän tangon aikana nähtiin jotain uutta - yllättäen Jouni istahtaa soittamaan lavan reunalle. Kohta seuraan liittyi Aki ja hetken päästä myös Jani kitaransa kanssa. Siinä sitten tunnelmoitiin tango loppuun saakka. Aki totesi että miksi he eivät ole keksineet tätä aiemmin ja tämän voisi ottaa tavaksi, eläväthän he muutenkin niin reunalla. Ihmetteli siinä sitten vielä miksi ihmeessä Simo ja Kimmo eivät tulleet heidän seuraansa istumaan? Simo totesi että me tullaan sitten seuraavalla kerralla. Sitä odotellessa.
Tangon taivuttelujen jälkeen oli aika laittaa lantiot pyörimään chachaan tahtiin. Edelleen se elämän haitari soi vain kuvitelmissa (Simo, sun haitari voisi tehdä pikku hiljaa jo comebackin!), mutta siltikin mä rytmisi tunnen. Kappale tuntuu saavan koko ajan uusia ulottuvuuksia, tällä kertaa lavalta kuului ties mitä ai carambaa, hoplaata ja lopulta myös los satsumas. Kai se tämä kevät saa aikaan ties mitä, laitetaan tämä kaikki nyt sen piikkiin tällä kertaa, katsotaan sitten myöhemmin aina tilanne kerrallaan minkä piikkiin milloinkin voidaan nämä chachaan lisämausteet laittaa. Sitten vähän reippaampaa iskelmää ja kysymys tai ehkä enemmänkin ehdotus: jos vielä oot vapaa, lähdetään. Kuitenkin kun se oma rusinapulla on sinne kainaloon löytynyt, ei sitä saa mennä muuttamaan mielensä mukaiseksi, paitsi ehkä kuitenkin jonkin verran, ne rusinat saa kuulemma kaivaa pois sieltä pullasta, Siis hetkinen...ei kukaan ketään koskaan voi mielensä mukaiseksi muuttaa, mutta sitten saa kuitenkin rusinat kaivaa pois. Jokin ei nyt toimi.
Tässä vaiheessa iltaa on yleensä vielä tehty matka Roomaan, mutta nyt on tainnut käydä niin, että loppui se kylmän cappuccinon juominen ja Romero on menneen talven lumia. Kevään tuulissa on hyvä lennätellä leijoja yli vuorten. Tähän väliin sitten Fantasian esittely. Porukan pomo, auton kuljettaja, laulaja, basisti ja ties mitä muuta, Jouni Hannula. Rumpujen takana (tosin alkuun Akilla oli hieman hakusessa mikä soitin oikein on kyseessä) mies tiukassa nutturassa, joka on naimisissa tangokuningattaren kanssa ja asuu Toivakassa, Kimmo Tuupanen. Tuottaja, lauluntekijä, sovittaja, haitaristi, kosketinsoittaja, laulaja, Akin autonkuljettaja (silloin kun Aki ei itse jaksa ajaa), Simo Koho. Sitten vielä mies, joka on pudotettu Pohjanmaalta Mikkeliin, laulaja, lauluntekiijä, kitaratateilija, Jani Luoma. Aki oli myös laittanut merkille kuinka naiset värisevät mukana kun Jani soittaa kitaraansa. No jaa, ehkäpä itse taidan ennemminkin saada väristyksiä jostain pimputuksista... Ai niin, palataanpa takaisin keikkaan, siitähän tässä oli kyse. Viimeisenä kertomus rakkaustarinasta, joka ei anna rauhaa - sellaisiahan ne jotkut rakkaustarinat vähän tuppaavat olemaan...
Vielä kuitenkin encoret. Ensin tarinaa siitä mitä tapahtuu rakkauden jälkeen. Siinä kuulemma saattaa mennä jopa talo ja auto, Mutta kun paljon antaa, muuta tarvitse ei lain. Akin osuus siinä, tosin Fantasia soittaisi sitten Akin mukaan myös kaikki tauot ja toteuttaisi myös toiveita.
No ei Fantasia sentään kaikkia taukoja soittanut, mutta pari puolen tunnin settiä kuitenkin paikalle jääneille tanssijoille. Liikkeelle lähdettiin Beatles - potpurilla ja sitten mentiin perinteisempää tanssimusiikkia aina valomerkkiin saakka. Kantrifoxia (mm. Tähtitaivas tietä näyttää), buggia (mm. Lämmin hellä pehmoinen), humppaa (Silmät tummat, On lautalla pienoinen kahvila), vähän hitaampaa (Tumman sininen sävel ja Salattu suru). Kovasti pojat yrittivät saada tanssijoita toivomaan rytmejä mitä nämä haluaisivat tanssia, mutta aika nihkeää oli. Jouni päätti keventää tunnelmaa kertomalla kuinka keijo Keuruulta oli näin tehnyt ja lähestynyt heitä sähköpostilla, toivoen jotain hidasta, sellaista missä voisi hieman imeskellä daamin korvaa. Tämä herätti hilpeyttä ainakin Simossa, joka naureskeli koskettimiensa takana, mutta pystyi kuitenkin tulkitsemaan ei rakkaus yötä pelkää. Sen parina Jani tulkitsi jotain, joka ei nyt enää muistu mieleen. Jotain korvan imeskely musiikkia se kuitenkin oli. Sitten vielä viimeiset valssit, Kuin lapsena ennen ja Metsäkukkia, jonka jälkeen ilta oli sitten siinä.
Kiitos näistä perjantaihumpista Aki, Simo, Jani, Jouni ja Kimmo! Tsemppiä pitkälle rundille ja turvallisia kilometrejä. Mä huilaan hetken ja vappuaattona sitten jatketaan. Vappuaatto, niin koettakaapa keksiä jotain yllätyksellistä siihen iltaan.Ai niin, se Akin haaste Fantasialle kasvattaa partoja vappuun saakka, miltä se lähtötilanne nyt oikein näyttikään? Simolla ei tällä kertaa ainakaan ollut havaittavissa kovin kummoista sänkeä, Kimmolla ehkä jotain pientä, Janilla tietty tuttuun tapaan partaa, mutta selkeässä johdossa on ylivoimaisesti Jouni. Tähän selkeään johtoon on oma salaisuutensa, se on sama kuin kukilla - hieman rakkautta ja....
