Revontuli, Hankasalmi 7.1.2017

Lauantai-iltana ravintolaan oli tarkoitus lähteä... joten ei muuta kuin suunnaksi Revontuli Hankasalmella ja keikkavuoden 2017 ensimmäinen virallinen keikka Akin & Fantasian tahdittamana. Viimeksi oli vaikeuksia oman aikataulutuksen suhteen, joten jos nyt oli paikalla noin tunti ennen keikan alkamista, ei voi kuin olla ylpeä itsestään - tähän pitää pyrkiä jatkossakin. Edellisen illan keikan jälkeen Fantasialla oli ollut ongelmia keikkabussin kanssa, homma ei mennyt kuten Strömsöössä, mutta onneksi käyttöön oli saatu vara-auto ja homma hoitui kuten pitikin.

21.30 pyöräytettiin tanssit käyntiin Fantasian tahdittamana. Tunnelma oli tiivis (ja lämmin), sillä salin peräosa oli syystä tai toisesta suljettuna. Mutta ei se tansseja haitannut. Heti alkuun lähdettiin matkalle kohti Tallinnaa, ensimmäisenä valssina Jani tulkitsi "Tallinnan illat". Tästä muistuu mieleen eräs Turku-Tukholma-Turku risteily, jossa kyseinen valssi kuultiin myös Fantasian
toimesta - tuolloin laiva oli jo lähestymässä Turun satamaa, kun kappale spiikattiin jotenkin näin: "Ajankohtainen kappale - Tallinnan illat". Taisi muuten silloin aiheuttaa hieman naurun pyrskähdyksiä niin soittajissa kuin yleisössäkin. Seuraavaksi etsittiin Simon toimesta Niittykukkasia, tosin ei niitä taida tähän vuoden aikaan löytyä, siellä ne ovat piilossa lumihangen alla, mutta kun oikein jaksetaan odottaa, niin kyllä se kesä ja niittykukkaset taas aikanaan tulevat. Illasta aamuun muisteltiin myös Elainea, jonka jälkeen koitti Takaisinpaluu ja kyseltiin kovasti että "Missä yösi vietitkään"? Tähän väliin taas pieni matka kohti Tenneseetä, jossa sitten muisteltiin syyskuuta. Pecos Bill pyöritteli Extrapalloa Jounin ja Simon tulkinnoiden myötä. Fantasian setin päätteeksi käytiin vielä Argentiinassa ja Uruguayassa, todeten ensin "Adios Muchachos" ja oltiin ihan hiljaa yössä La Cumparsitan tahtiin.



"Humma la beeba la seeba la booba la / Humma la beeba la seeba la bop" kaikui lavalta Simon toimesta myös tällä kertaa. Akin setti pistettiin käyntiin vauhdikkaasti "Vastustamaton" kappaleella. Se vastustamaton, uudenlainen nainen, joka määrää sääntönsä korttinsa jakaessaan ja takaa seuransa yhdeksi illaksi, totesi myös että "Odota en". Täysikuun loisteessa soi Romanialainen kitara ja Akin kysyessä Janilta minkä maalainen kitara sen tällä kertaa soittaa, vastauksena kuultiin että kitara on "aito lantola". Selvä homma ja ei kun eteenpäin. Jazztyttö pisti nokkaansa puuteria ja peilasi otsatukkaansa, olihan paikalla lavallinen Katupoikia. Sieltähän voisi löytyä se heila, mutta miten on, kelpuuttaisiko jazztyttö heilakseen katupoikaa? Hmm...ehkäpä, kuka tietää.. Ehkä sillä katupojalla on se jokin tai sitten kyseessä on tummasilmäinen - tai sitten ei, vain jazztyttö tietää totuuden. Sitten olikin aika hieman rauhoittua rumballe. Ensin "Vähän ennen kyyneleitä", jonka Aki sai v.2015 levytettäväksi musikkineuvos Dannyltä, mutta Akin sanojen mukaan "vuonna 2016 joku toinen sai jotain muuta". Kenties tämä lausahdus herätti hieman hilpeyttä, kuka nyt tämän heiton sattuikaan ymmärtämään. Toki jokainen voi omalla tavallaan tämän lausahduksen ymmärtää, ehkä sitä ei sen enempää kannata lähteä avaamaan. Sen jälkeen kaikille Kaksi karttaa, jotta päästiin taas matkalle ja valloittamaan koko maailma. Maailman valloituksella piipahdettiin Roomassa tervehtimässä sitä petollista Romeroa. Sitten ei muuta kuin tauon ajaksi nauttimaan vaikka se (kylmä) cappuccino tai rakkauden drinkki, josta Akilla olisi kuulemma hyvä tarina kerrottavanaan. Tässä vaiheessa alkoi pelko hiipiä selkäpiitä pitkin, mitä tarinaa sieltä oikein tulisikaan uuden vuoden drinkeistä...

Toinen setti ja chachaalla liikkeelle. Elämän haitari soi siitäkin huolimatta, että sitä ei edelleenkään ollut mukana. Vieläkö se on kanissa, kuten uutena vuotena kerrottiin, ei selvinnyt. Tosin nyt kun keikkabussin kanssa oli ongelmia, mitä pantataan seuraavaksi, että sen korjaus maksetaan? Se jäänee nähtäväksi keneltä katoaa soitin seuraavaksi - jompikumpi Janin kitaroista, Jounin basso vai osa Kimmon rummuista vai viedäänkö Simolta toinen koskettimista? "Mä rytmisi tunnen ja sen kutsun kuuman / mä rytmisi tunnen hetken hullun huuman / mä rytmisi tunnen enkä kaipaa syytä antautua sille vähän vain..." Tulen annettiin polttaa povea, kunnes koitti Lähdön hetki. Lähdön hetkellä voi toki myös kuiskata "Tahdon". Mittatilaus tango Akille, joka "otettiin ohjelmistoon tänä vuonna". "Viime vuonna, viime vuonna", koetti Jouni kuiskia Akille. No, annettakoon anteeksi että viime ja tämä vuosi menevät vielä sekaisin, eihän tässä ole kuin viikon verran vasta eletty vuotta 2017. Sitten ei muuta kuin toistamiseen humpalle. Jätkänhumppa, oikein humppien humppa tai kuten joskus sanottu, kaikkien humppien äiti. Kun jätkä oli uittanut puut ja käynyt kylille päin viheltäin, oli aika lähteä merille. Seurasi tarina merimiehestä, jota kaukana odotti levoton tyttö (kera levottomien jalkojen), mutta kun se mies oli syntynyt merimieheksi ja syömmet naisien hurmasi laulullaan, on moni tyttö jäänyt tuota merimiestä oottamaan (voi poika poika!). Laivan kannella soi taas kerran Titanic ja yllättäen humppa muuttui Akin kehotuksesta tico ticoksi. Taisi tuo kyseinen merimies tällä kertaa seilata jossain Brasilian suunnalla... Sitten oli aika nauttia rakkauden drinkkejä. Rakkaus on kummallinen drinkki, totesi Aki, painottaen sanaa "kummallinen". Juu juu, tiedetään, mutta älä nyt hyvä mies kerro enempää! Todetaan nyt kuitenkin vain että tuntuu pientä vipinää ja silmiin syttyy kipinää... Sellaisia oireita se rakkauden drinkki voi aiheuttaa. Kun drinkit oli nautittu oli aika suunnata maailmalta kotiin pitkin Koivukujaa. Vaikka Koivukujalla annettiin sormus tähtitaivaan alla, oli seuraavana vuorossa tarina siitä mitä tapahtuu Rakkauden jälkeen ja Kun paljon antaa. Sitten vuorossa jotain uutta kun lähdettiin bugille. Viimeisin sinkkulohkaisu tulevalta levyltä, "Yks biisin aihe vaan". Sehän kuulosti aivan loistavalta livenä esitettynä ja pisti väkisinkin laulamaan mukana. Kenties tullut muutaman kerran kuunneltua...

Vielä ennen viimeistä varsinaista kappaletta Fantasian esittely.

Ensin vuorossa porukan aivot, roudari, autonkuljettaja ja basisti - Jouni Hannula. Seuraavaksi aivan läheltä tanssikansaa viihdyttämään saapunut mies tiukassa nutturassaan - Kimmo Tuupanen. Multitalentti Espoosta eli laulaja, lauluntekijä, kosketinsoittaja, haitaristi ja ties mitä muuta - Simo Koho. Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, mies Pohjanmaalta, joka tosin on tiputettu Mikkeliin - Jani Luoma. Sitten lopuksi vielä ennen mahdollisia encoreita Rakkaustarina. Aki karkasi lavan takana olevasta ovesta hetkeksi piiloon, Fantasian pojat yrittävät piiloutua lavalla olevien roll-uppien taakse ennen kuin raikuvat aplodit vaativat encoret. Tuttuun tapaan Aki jätti tanssikansan rauhallisiin tunnelmiin. Haavoitettu - tarina siitä, kun joku kaatuu, tämä pitää nostaa ylös, sillä koskaan ei tiedä koska itse kaadut ja tarvitset jonkun, joka puolestaan nostaa sinut ylös. Lopuksi vielä  kerrottiin kuinka Nuoruus on seikkailu. Ilta oli Akin osalta siinä. Fantasia jatkaisi vielä tauon jälkeen hetkisen verran tanssikansan viihdyttämistä. Toki Aki sai vielä jakaa ne pakolliset nimikirjoitukset ja vastaanottaa kehut, niitä tuntui tänäkin iltana riittävän.

Fantasian viimeinen setti perustui viimeisiä valsseja lukuunottamatta toiveisiin. Tällä kertaa positiivista oli se, että tanssikansa uskalsi rohkeasti toivoa, mitä ei aina ole tapahtunut. Jenkalla liikkeelle. Ensin porukalla saunaan, josta taisi löytä se Välimallin jätkä, jolla oli omasta mielestään välimallin naamataulu ja joka halusi kuulla välimallin urkusoolon. Mitäs sitten halutaan kuulla? Polkkaa! No saamanne pitää. Ei muuta kuin matkalle kohti Säkkijärveä ja se matka taittuikin mukavasti linjuriauton kyydissä, linja-autossahan on sitä tunnelmaa, vaikka matka katkeaisikin välillä. Salsaa! Lauantai-iltaa lhdettiin viettämään Rakovalkealle. Viimeisten valssien vuoro. "Mehtään on tullut jo syys, lohuton yön hämäryys..." Siis "Metsäkukkia" ja vielä viimeiseksi "Laaksojen laulu". Tanssi-ilta oli siis paketissa ja aika kiittää tanssikansaa.

Myös minä kiitän mukavasta illasta. Tuokoon tämä alkanut keikkavuosi 2017 mukanaan paljon lisää muistelemisen arvoisia keikkareissuja ja mukavia hetkiä. Kiitos Aki & Fantasia - Simo, Jani, Jouni ja Kimmo. Hetkinen taukoa ja sitten muutaman viikon päästä taas kohdataan!

Keurusselkä, Keuruu 31.12.2016

Keikkavuosi 2016 paketoitiin uudenvuodenaaton tansseissa Keuruulla ja koska keikka jatkui myös uuden vuoden puolella, siinä samallahan se keikkavuosi 2017 pistettiin käyntiin. Tiivis ja lämmin tunnelma, Aki & Fantasia, loppuunmyyty hotelli ja lisäksi muuten vain tanssimaan tulleet, niistä oli nämä tanssit tehty.

Ennen tansseja kuitenkin Keurusselän herkullinen uudenvuoden päivällisbuffet. Siinä samalla oli hyvä sivusilmällä seurailla poikien saapumista ja roudaamista. Toiset syö ja toiset tekee työtä, mutta toivottavasti pojatkin ehtivät nauttimaan buffetin herkullisista antimista, ettei tarvinnut tyhjillä vatsoilla illan keikkaa soittaa 😉

Kaiketi tanssit pyöräytettiin käyntiin tuttuun tapaan klo.21, ihan sata varmaa tietoa ei kyllä ole. Kumma juttu, silloin kun on keikkapaikalla yötä ja vaikka kuinka yrittäisi, harvemmin ehtii sinne ravintolan puolelle heti tanssien alkuun. Mistähän johtunee? Ehkä pitäisi vähän yrittää tänä vuonna parantaa tapansa ja aikatauluttaa itsensä paremmin. Mutta joka tapauksessa Fantasian ensimmäinen setti oli jo hyvässä vauhdissa kun ravintolaan ehdin - perinteisellä tanssimusiikilla mentiin eteenpäin. Humppaa, hidasta valssia, tangoa...

Tauon jälkeen jatkettiin niin, että ensin pari kappaletta Fantasialta ja sitten Aki lavalle. Tänä iltana tätä herkkua olisi tarjolla kolme settiä, väliin mahtuisi vuoden vaihtuminen ja ilotulitus. Tummasilmäisellä liikkeelle ja siitä sitten puoli tuntia enemmän tai vähemmän reipasta menoa. Taattua Akia ja Fantasiaa siis. Akin takki vain kimalteli valojen loisteessa. Jazztyttö ja Katupojat liitelivät myös pitkin tanssilattiaa humpan tahtiin. Keurusselän esiintymislava ei ole mikään järin suuri, joten lämpöä näytti riittävän myös lavalla. Ihmekö tuo, sen verran vauhdikasta on Akin meno, joten ehkä ihan hyvä että ensimmäinen setti ei täysin koostunut nopeista kappaleista, vaan sinne sekaan mahtui myös rauhallisempaa menoa.

Hengähdystauko ja meno jatkui. Myös tämä setti alkoi Fantasian osuudella. Ja sitten taas mentiin Akin toimesta. Tuttuja kappaleita myös tällä setillä. Illan aikana kuultiin mm. Lähdön hetki, Tahdon, Jos vielä oot vapaa, Ei kukaan ketään, Sä et oo mun äiti, Pyydä vain, Rakkauden jälkeen, Odota en... Toinen setti päätettiin hitaisiin tunnelmiin, ensimmäisenä Keurusselän henkilökunnan toive, Näiden tähtien alla ja sen jälkeen kaikille luovutettiin Kaksi karttaa. Niiden avulla oli sitten hyvä suunnistaa pihalle katsomaan ilotulitusta. Tanssit jatkuisivat sen jälkeen.

Uusi vuosi otettiin vastaan komealla ilotulituksella. Osa tanssikansasta suuntasi kulkunsa pihalle sitä katsomaan, osa seurasi sitä sisältä käsin.

Kolmas setti ja samalla vuoden 2017 ensimmäiset sävelet ilmoille. Tämä setti alkoi melkein heti ilotulituksen päätyttyä ja suoraan Akin toimesta. Tällä setillä piipahdettiin sitten niin Koivukujalla kuin Roomassakin. Kengännauhat kiinni, vaikka ei niitä tosin nykyisin kengissä taida paljoa ollakaan, ja ei muuta kuin matkaan. Toivottavasti kaikilla oli edellisellä setillä annetut kaksi karttaa tallessa, jotta kukaan ei eksynyt matkalla ja löysi vielä tiensä takaisin.

Tokihan kuumaan tanssi-iltaan mahtuu myös ripaus lattarimeininkiä parin tsatsaan tahdissa. Elämän haitari soi ensimmäisenä - tai no joo, ei kuitenkaan kirjaimellisesti, edelleenkään Simon (rekvisiitta)haitari oli jossakin muualla kuin mukana. Aiemmin sen on kerrottu olevan korjaamolla, mutta nyt paljastui jotain muuta. "Se on kanissa", totesi Simo. Jouni puolestaan mainitsi bensarahat eli mitä voimme päätellä tästä? Simon haitari on pantattu, jotta Fantasian keikkabussiin on saatu polttoainetta. Tämä siis selittänee myös sen, että lavalla oli kaksi tyhjää pahvista kahvimukia - tippiä soittajalle kenties? Pikku vinkki kuitenkin seuraavaa kertaa ajatellen: jos tippiä tarvitsette (nyt vaikka sitä bensaa ajatellen), laittakaa ne kupit siihen lavan reunalle ja lappu, jossa lukee: Tippiä soittajille.

Toisessa tsatsaassa annettin sitten tulen polttaa povea. Mä rytmisi tunnen - La Ultima Noche. Siinä sitä lattaritunnelmaa parhaimmillaan.

Vastustamattomattomat eli uudenlaiset naiset saivat myös illan aikana oman kappaleensa. Siihen kun yhdistetään alkuperäisen kappaleen kohta "Humma la beeba la seeba la booba la / Humma la beeba la seeba la bop", saadaan taattua Aki & Fantasia tunnelmaa kehiin. Tämä porukka vain vetää tämän(kin) kappaleen hyvin yhdessä!

Kuten jo aiemmin mainittu, Rooman matkallakin ehdittiin illan aikana käydä tapaamassa sitä kuuluisaa Romeroa, joka on ensitapaamisella näyttänyt sen Via Veneton, mutta jolle soittaessa saa aina vain kuulla sen "pronto pronto". Ei se Romero taida koskaan muuttua vaikka kuinka sitä yritetään ilta illan jälkeen. Eräänlainen rakkaustarina siis tämäkin.

Vielä encoret, Haavoitettu ja Nuoruus on seikkailu. Ilta oli Akin osalta sitten siinä, vai oliko? Ehkä, ehkä ei. Jotain speciaalia olisi kenties vielä luvassa sen jälkeen kun Fantasia olisi soittanut viimeiset kappaleensa. Illan päätteeksi kuultiin siis vielä Fantasian toimesta ensin koko illan ajan toivottu Paratiisi sekä Hyvännäköinen. Viimeisinä valsseina vielä Lentäjän valssi ja Lokki.

Sitten siihen illan erikoisuuteen. Olisiko luvassa kenties jotain ylimääräisiä ilotulituksia? Runonlausuntaa? Myytäisiinkö jossain taloja, autoja, heinäpaaleja, heinäseipäitä vai mitä ihmettä illan päätteksi vielä olisi luvassa? Jatkoaikaa illalle oli nimittäin merkitty 03.30 saakka....

Kuten keikoilla käyneet tietävät, illan aikana kuullaan myös laulu siitä kuinka rakkaus on kummallinen drinkki. Nyt niitä sitten tänä iltana olisi ihan oikeasti tarjolla, vaikka millaisia, sillä keikan jälkeen Aki tekisi ja möisi drinkkejä discon puolella 45 minuutin ajan. Ei sitten muuta kuin sinne ja jono baaritiskille. Akin drinksut kehiin, tätä tilaisuutta ei kannattaisi jättää väliin!

Tarjolla oli jokaiselle jotakin, niin makeaa kuin kuivaa, mitä kukin halusi. Tilausten mukaan Aki drinksuja 15 vuoden baarityön kokemuksella sekoitteli. Sekaan taidettiin lisätä ainakin se kaksi tippaa kossua.

Toki sitä piti itsekin jonkinlainen "rakkauvven rinkki" tilata. Tällainen tilaisuus ei varmaankaan kovin usein tule toistumaan. Makeaa vai kuivaa? No jos tällä kertaa kuivaa - mutta koska rakkaus ei saa olla kuivaa, drinksusta tuli loppujen lopuksi kuivan makea ja koska pyysin tosiaan rakkauden drinkin, oli se tietysti rakkauden punainen. Mitä se sitten sisälsi sen kossun lisäksi? Sitä ei Aki suostunut uteluista huolimatta suostunut paljastamaan. Jotain siellä seassa oli, vaikka ei se jalkoja alta vienytkään, mutta ei siitä sen enempää.

Sellainen ilta Keurusselällä, muutaman tunnin yöunet ja aamupalan kautta kotimatkalle. Tästä on hyvä aloittaa keikkavuosi 2017. Mitä kaikkea se tuokaan tullessaan ja minne se kuljettaakaan tämän loistavan porukan perässä, jää nähtäväksi. Kiitos vuoden 2016 yhteisistä hetkistä Aki, Simo, Jani, Jouni ja Kimmo! Seuraava seikkailu odottaa jo kulman takana...

"Yks biisin aihe vaan" - uusi biisi Aki Samulilta

Akin uutta levyä odotellessa (joka muuten siis julkaistaan 3.2.2017) saatiin kolmannen sinkun muodossa esimakua tulevalta levyltä. 9.12. ilmestyi uusi sinkkubiisi "Yks biisin aihe vaan". Aki itse kertoi facebookissa biisin kertovan siitä kuinka elämä saa yllättäen odottamattoman käänteen. Isojen pettymysten ja kärsimysten jälkeen asiat tulee kuitenkin lopulta käsitellä. On aika nousta Feeniks-linnun lailla, uskoa ja mennä eteenpäin. Positiivinen asenne siihen, että elämä jatkuu vaikka ensin luulekin menettäneensä kaiken.

Ennen kuin Aki itse kirjoitti mistä biisi kertoo, kävi itsellä ensi kuuntelulla mielessä melkeinpä sama tarina. Tämän kappaleen täytyy kertoa ihmissuhteen päättymisestä, "Sinä päivänä mut ammuttiin. Sä vaan sanoit mulle näkemiin. Vaikka rakastunut olin niin. Sain mun sydämeeni luodin." Varmaan moni meistä voinee allekirjoittaa tämän. "Säälii tuntenut et ollenkaan." Niinpä, kylmästi vain ilmoitetaan tämän olleen tässä. Ei oteta lainkaan toisen tunteita huomioon, vaikka toinen voikin mennä pahasti rikki. Entä sen jälkeen? "Olen kärsimällä kärsinyt." Sen jälkeen on aika alkaa pikku hiljaa koota elämää kasaan pala palalta ja lopulta on aika nousta tuhkasta kuten Feeniks-lintu. "Uudestan ja tässä olen nyt."

Kenties ajattelit joskus menneen rakkauden olevan se ainoa ja oikea, mutta myöhemmin tajuat, ettet todellisuudessa tuntenut kyseistä henkilöä lainkaan. "Luulin sua joksikin, jota sä et ollutkaan. Mä paljon rakastin, mut en enää ollenkaan." On aika aloittaa uusi elämä ja todeta "Sä kaikki olit kerran, nyt oot ainoastaan. Vain minuuttien verran, yks biisin aihe vaan." Hienot Mariskan sanat tässä biisissä.

Aki Samuli - Yks biisin aihe vaan

Rauhalahti, Kuopio 30.11.2016

Rauhalahden naistentanssit ja samalla tavallaan myös ns. "paluu rikospaikalle". Täältä kaikki sai alkunsa toukokuussa, silloin päätin ensimmäistä kertaa lähteä katsomaan miltä Fantasia kuulostaa uuden solistinsa kanssa. Hyvältähän se silloin kuulosti ja kuulostaa edelleen. Käytyjä Akin ja Fantasian yhteiskeikkoja nyt takana 14 ja tälle vuodelle niitä on tulossa vielä yksi, mutta eiköhän niitä ensi vuodelle tule rutkasti lisää.

Ennen illan tansseja piti syömään mennessä selviytyä eräänlaisesta esteradasta, ulko-ovesta tuli sisään jos jonkinnäköistä Fantasian soitinlaatikkoa. Kysyinkin Kimmolta rakennatko tähän jonkinlaista esterataa? Vastaus tuli naurahtaen, että joo. Mutta jos tanssien alkamisajaksi on ilmoitettu klo.20, niin tokihan sitä odottaa niiden alkavan silloin, kuten ne alkoivat toukokuussa. Kellon ollessa vähän yli kahdeksan, ajattelin siirtyä ravintolan puolelle - eiköhän se Fantasia siellä jo ensimmäisiä valsseja soittele. Mutta niinhän sitä luulisi. Mitä ihmettä? Jouni ja Simo vielä respan tiskillä, eihän nää kaverit ole vielä edes esiintymisvaatteetkaan päällä, moneltako täällä nyt nämä tanssit oikein alkavat? No, tanssit kyllä alkoivat jo klo.20, mutta Fantasia aloitti oman settinsä sitten klo.21. Savossa kun ollaan, niin pitäähän sitä nyt edes vähän savonmurretta mukaan ottaa. Fantasiasta tai siis savolaisittain Vantasijasta, Jouni yllätti Metsäpirtti-valssissa laulamalla yllättäen: "Tuo mehtäpirtti muistoineen ja paikka armainen..." Ensimmäisessä humpassa kyseltiin kovasti, että missä yösi vietitkään? Kuka tietysti missäkin, mutta oliko joku sittenkin eksynyt Budapestiin, koska seuraavassa humpassa laulettiin Budapestin yöstä, jonne tosin kauan sitten jäätiin haaveilemaan. Fantasian ensimmäinen setti ei ollut kuin puolisen tuntia ja sitten pieni tauko.

Joko kohta saataisiin Aki lavalle vai vieläkö Fantasia jatkaa? Onneksi lähistöltä löytyi Jouni, jolta sai asian varmistettua. Yksi biisi taukomusiikkia ja sitten. Vai olikohan niitä sitten useampi? Siinä Jounin kanssa haastellessa aika meni huomaamatta ja kun Simokin siihen vielä tuli jutustelemaan, niin eipä siinä ajan kulua huomioitu. Mutta kyllähän se Akin settikin sitten saatiin alkamaan. Tuttuun tapaan tanssiravintolan tyyliin tangon tahdeilla. Koivukujallakin vierailtiin, kehotuksena oli solmia kengännauhat ennen matkalle lähtöä. Asuukohan muuten se Jazztyttö siellä Koivukujalla, kun useasti sen jälkeen kyseinen tyttö (vai oliko se sittenki tutto?) on saapunut paikalle kera Katupoikien. Melkoinen yhdistelmä, siis Jazztyttö ja Katupojat, löytyisiköhän sille tytölle sitä heilaa näiden katupoikien joukosta? Ensimmäiselle setille oli tullut yksi uusi kappale, Sinitaivas - konsertista tuttu "Uudenlainen nainen". Tosin taustoissa Fantasian pojat kovasti lauleskelivat gigolo, gigolo, gigolo... Tämä kappale omistettiin eräälle paikalla olleelle naiselle, joka täytti pyöreitä vuosia. Paikalla oli myös mies, jolla oli enää kaksi päivää aikaa eläkkeelle pääsyyn, hänelle omistettiin kappale "Odota en".

Toinen setti aloitettiin humpalla eli tällä keikalla kuultiinkin sitten humppaa molemmilla seteillä. Jätkänhumppa ensimmäisenä ja toisena sitten Merimies. Jälkimmäinen humppa muuten tuli silloin toukokuussa samaisessa paikassa, mutta sen jälkeen en sitä itse ollutkaan kuullut. Mutta mitä ihmettä tässä kyseisessä humpassa oikein tapahtuu tai siis mitä siellä oikein taustoissa lauletaan? Mietitäänpä hetki... Laivan kannella soi... TITANIC...laulu viimeinen...RAUTAVUORI...on aamunkoi... Jää itkemään...YHYY...neito kaipauksen kyyneliään. Että näin. Koskaan tämän porukan keikoilla ei tiedä mitä tapahtuu tai millaisen version mikäkin kappale saa. Tarkkaan kun
kuuntelee, voi myös kuulla sen mitä tapahtuu mm. rakkauden jälkeen. Tällä toisella setillä kuultiin nyt myös ensimmäistä kertaa paljon toivottu tango Akin ensimmäiseltä levyltä, "Tahdon". Tango, joka on siis tehty Akille. Kaunis tango, jonka toivoisi jäävän ohjelmistoon.  Jos ensimmäisellä setilläkin oli vauhtia, ei sitä puuttunut toiseltakaan. Tummasilmäinen kiusasi taas totuttuun tyyliin ja tämän kappaleen aikana saatiin muuten Aki tanssilattialle mukaan tanssimaan. "Nyt tanssitaan", hihkaisi Aki ja hyppäsi lavalta tanssilattian puolelle joraamaan. sama tapahtui kesällä Mäntyharjun keikalla, siellä tosin piti Akin kiertää takahuoneen kautta päästäkseen tanssilattialle, nyt oli sen verran matala lava, että pelkkä hypähdys alas riitti, Tosin takaisin lavalle Aki kiersi kuitenkin lavalle vievien portaiden kautta.

Tanssilipun hintaan sisältyy aina myös matka Roomaan, tosin vain yhden kappaleen verran. Siellä Roomassa odotellaan edelleenkin sitä Romeroa, joka ei edelleenkään tunnu välittävän yhtään siitä, että kerta toisensa jälkeen hänen luokseen matkustetaan. Aina vain jäädään odottelemaan sen kylmän cappucinon kanssa - yksin. Mutta ehkä siinä on sitten vain käynyt niin, että "Rakkaustarina ei se anna rauhaa, oot vain mielessäin.... Rakkaustarina meidän suoko rauhaa mulle milloinkaan..." Varsinainen keikka päättyi sitten siihen. Toki vielä raikuvat aplodit ja Aki & Fantasia yhdessä lavalle vielä kahden kappaleen verran. Illan päättivät "Haavoitettu" ja "Nuoruus on seikkailu".

Nimikirjoituksia kaikille halukkaille, tosin Fantasian pojat liukenivat nopeasti paikalta, mutta jotenkin kyllä tuntuu, että koska tämän illan yleisö koostui pääosin varttuneemmasta väestä, ei ehkä pojilla olisi ollut kovin montaa nimikirjoituskorttia kirjoitettavana... Kenties sitten joku toinen kerta. Mutta saatiin sitten kuitenkin otettua koko porukasta uusi ryhmäkuva, edellinen olikin jo kesältä, aika siis päivittää se. Olihan Fantasian pojilla nyt kuitenkin uudet (Dressmanin) puvut päällään.

Sen jälkeen Fantasia vielä lavalle neljän kappaleen ajaksi, tässä vaiheessa ei enää paljoa porukkaan ollut paikalla. Harmillista huomata, että moni lähtee pois jo artistin lopettaessa, vaikka orkesteri kuitenkin yleensä vielä soittaa illan päätteeksi ainakin ne viimeiset hitaat ja/tai viimeiset valssit. Tällä kertaa viimeisinä hitaina kuultiin suomenkielinen versio Beatlesin "And I Love Her" - kappaleesta, suomeksi siis "Olet rakkain" sekä Kirkan tunnetuksi tekemä "Ota lähellesi.". Sitten arvottiin viimeiset valssit, ensimmäisenä "Metsäkukkia" ja toisena "Lokki" (instrumentaaliversiona). Kiitos ja hyvää yötä.

Illan päätteeksi vielä Fantasian pojille pieni yllätysohjelma. Ravintolasalissa olleen kuusen alle oli ilmestynyt jokaiselle jotain, kenties tonttu oli asialla... Kuka tietää, sitä tonttuako ne jokainen vuorollaan kesken keikan sieltä verhon raosta ulos kurkkivat. Eipä siitä kuitenkaan sen enempää tässä vaiheessa. Kaikki paljastuu aikanaan, kannattaa seurata "Tää on Fantasiaa" -facebook sivua joulunkynnyksellä.

Kiitos jälleen kerran mukavasta illasta Aki & Fantasia: Simo, Jani, Jouni ja Kimmo!

Seuraava Akin & Fantasian yhteiskeikka itselläni onkin sitten vasta uutena vuotena. Tosin Fantasian poikien kanssa nähdään vielä ennen joulua parin viikon päästä kun ovat säestämässä ex-solistiaan Markoa. Tämä blogi vetäytyy nyt pikkuhiljaa joulutauolle, toki jotain saattaa ilmestyä ennen joulua. Pysykää kuulolla.

Jos kuulet toiveen mun - joulukonsertti, Nastolan kirkko 29.11.2016

Joulutunnelmaan virittäydyttiin Akin & Fantasian ensimmäisessä yhteisessä joulukonsertissa Nastolan kirkossa 29.11. Ääriään myöten täynnä oleva kirkko, jonka yleisö koostui kirjaimellisesti vauvasta vaariin, sai nauttia jouluisasta tunnelmasta, Akin upeista tulkinnoista ja Fantasian sävelistä. Tunnelma kirkossa oli tiivis ja läheskään kaikille ei riittänyt istumapaikkoja. Onneksi oltiin ajoissa paikalla.

Ensimmäisenä lauluna "Enkeli taivaan". Akin ääni kuuluu, mutta miestä ei näy. Mitä ihmettä? Laulaako Aki jostain piilosta vai tuleeko kenties kohta kirkon eteisestä ja kävelee keskikäytävää pitkin eteen? Laulun päätyttyä paljastuu totuus, ensimmäisen laulun Aki lauloi sakastin puolelta. Toisena lauluna kuultiin "Tulkoon joulu". Jo sen jälkeen yleisö osoitti suosiota raikuvin aplodein. "Heinillä härkien kaukalon" sai jo silmäkulmat kostumaan, ja kuten Aki totesikin, että jos te jo nyt itkette, mitä se on kun konsertti etenee. "Talven ihmemaa" oli sovitettu mukavasti jazz-henkiseksi, mikä oikeastaan sopii tähän lauluun. Sovitukset kaikkiin konsertissa kuultuihin lauluihin olivat Fantasian käsialaa - Simo, Jani ja Jouni vastasivat näistä sovituksista.

Ennen seuraavia lauluja Aki kertoi kuinka Nastolan terveyskeskuksen vuodeosastolla kuunnellaan tätä konserttia suorana lähetyksenä radion välityksellä. Upea ele tuoda jouluntunnelmaa niille, jotka eivät siitä päässeet paikanpäälle nauttimaan. Näille kuulijoille omistettiin konsertin seuraavat laulut, "Tonttu" ja "Kun joulu on". Pientä jännitystä oli Akissa aistittavissa konsertin alkupuolella, mutta kun päästiin konsertin puoliväliin "Varpunen jouluaamuna" laulun jälkeen, totesi Aki, että nyt ei jännitä enää niin paljoa.

"Marian poika" oli saanut uudenlaisen, gospel-henkisen, sovituksen. Jotenkin tätä versiota kuunnellessa odotti koko ajan, että jostain piilosta saapuu gospelkuoro laulamaan taustalle. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut, mutta kyllä Aki & Fantasia riittivät aivan hyvin tulkitsemaan tätä. Tämän laulun myötä saatiin myös yleisö mukaan, Jouni ja Jani näyttivät mallia ja yleisö lähti mukaan taputtamaan laulun tahdissa.

"Tule joulu kultainen" ja tuleehan se sieltä, kun vielä hetken jaksamme odottaa. "Tähti tähdistä kirkkain" ja kun nosti katseensa kohti Nastolan kirkon kattoa, saattoi huomata kuinka siellä tuikki tähtitaivas, kenties joukossa juuri se kirkkain tähti... Viime hetken lisäyksenä ohjelmistoon oli otettu kaunis ja koskettava "Taivas sylissäni". Kiitos Aki tästä lisäyksestä, se kannatti. Vielä "Sydämeeni joulun teen" ja sen jälkeen oli vuorossa muotokuvateoksen luovutus.

Taidemaalari Jere Honkanen oli maalannut Akista muotokuvan ja se paljastettiin sekä luovutettiin Akille konsertin yhteydessä. Hieno taulu kieltämättä. Aki kehottikin kaikkia seuraamaan sosiaalista mediaa, sieltä näkee sitten minne paraatipaikalle taulu tulee päätymään (ensimmäinen vihje sijainnista on muuten jo nähtävillä täällä ja samalla näette myös millainen muotokuva oikein on kyseessä: https://www.facebook.com/akisamuli/photos/a.1442356689392286.1073741830.1431260597168562/1634708296823790/?type=3&theater )

Sen jälkeen vielä yhteislauluna "Joulumaa" Fantasian säestyksellä. Niin kauan kuin Aki lauloi mukana yleisön kanssa, laulu sujui konserttiyleisöltä ihan malliikkaasti, mutta siinä vaiheessa kun Aki lopetti laulamisen ja alkoi kierrellä yleisön luona mikrofonin kanssa, laulu hiipui kummasti. No, eihän tätä tietenkään oltu harjoiteltu etukäteen, niin vähemmästäkin yleis mykistyy, mutta mitä siitä, harvemmin sitä pääsee laulamaan Fantasian säestyksellä.

Sitten vielä kiitokset ja raikuvat aplodit yleisöltä seisten. Ohjelmaan oli merkitty viimeiseksi (ylimääräiseksi) lauluksi konsertin nimikkolaulu, "Toive", mutta koska yleisön suosionosoituksista ei sen päätyttyä tullut loppua, oli esitettävä vielä yksi ylimääräinen laulu. "Tähän me ei oltu varauduttu". Vielä siis toistamiseen "Sydämeeni joulun teen". Tämän jälkeen oli ilmeisesti tarkoitus, että Aki ja Fantasian pojat siirtyvät kirkon eteiseen, jossa oli mahdollisuus saada nimikirjoituksia ja ottaa kuvia. Mutta mites sitten kävikään? Fantasian pojilla riitti jututtajia niin paljon, että he jäivät alttarille seisoskelemaan ja ainostaan Aki päätyi kirkon eteiseen nimikirjoituksia jakamaan.

Fantasia oli tähän konserttiin ns riisuttu akustiseksi. Rumpuja ei kirkossa ollut lainkaan, se oli korvattu Cajonilla (laatikkorumpu), jota siis Kimmo soitti. Muuten toki tutut soittimet olivat mukana. Tuttuun tapaan taustojen laulamisesta vastasivat Simo, Jani ja Jouni.


Kiitos tästä konsertista koko porukalle Aki & Fantasia: Simo, Jani, Jouni ja Kimmo. Ei sitä turhaan tullut ajettua reilut 200km suuntaansa (yhteensä siis sellaiset reilu 400km, jotta pääsi nauttimaan tästä illasta). Tästä konsertista jäi todella hyvä maku, joulunodotus voi nyt alkaa. Kuka tietää, toivottavasti myös ensi vuonna saisimme nauttia taas joulukonsertista. Pistäkää pojat kokonainen kiertue pystyyn tai edes useampaan eri kirkkoon muutama konsertti, jotta mahdollisimman moni pääsee nauttimaan jouluntunnelmasta teidän kanssanne.

"Vain jouluyö nyt kuulla saa mun toiveen hiljaisen, jos vielä oisit vierelläin, ois joulu ikuinen. Kai kuulet toiveen tään, jäi susta elämään, niin kauniit muistot jotka aina jouluna mä nään. Vain jouluyö nyt kuulla saa mun toiveen hiljaisen, kun kuljet siellä jossakin tiellä enkelten. Jos kuulet toiveen mun, niin ehkä rauhoitun, kun rakkauden tunnen suuren sun."

Taivaan milloin nään sinisen... - Sinitaivas-konsertti Kuopiossa 11.11.2016

Tänäkin vuonna kulku suuntautui Sinitaivas.konserttiin, paikkana Kuopion Musiikkikeskus. Jo ennen kiertueen alkua korviini oli kantautunut pieniä vihjeitä konsertin erilaisuudesta, siitä että nyt konsertti olisi hieman erilaisempi kuin aikaisempina vuosina, mutta sen ihmeempiä paljastuksia ei tihkunut. Sittenhän sen näkisi kun konserttiin itse pääsisi. Tämän vuoden Sinitaivas-konsertin esiintyjäkaartiin kuuluivat tietenkin hallitsevat tangokuninkaalliset: Erika Vikman ja Marco Lundberg, vuoden 2015 tangokuningas Aki Samuli, vuoden 2014 tangokuningas Teemu Roivainen, upeat taiteilijat Helena Lindgren sekä Jorma Uotinen ja tietenkin juontajan sekä myös solistin roolissa vuoden 2010 tangokuningas Marko Maunuksela. Säestyksestä vastasi tuttuun tapaan Fantasia-orkesteri: Simo Koho, Jani Luoma, Kimmo Tuupanen ja Jouni Hannula sekä vahvistuksina Samuli Jokinen, Matti Koponen ja Marko Portin.


Fantasia lavalle, musiikkia ja konsertti alkaa...tänä vuonna Jorma Uotisen tanssiesityksellä. Sen jälkeen hallitsevat kuninkaalliset Erika ja Marco, sitten koko porukka lavalle ja yhteisesityksenä "Hymni rakkaudelle". Sinitaivas vaikka katoaa, vaikka jäähän peittynyt on maa, mua rakastat se riittää, kaiken muun voin unhoittaa...

Yhteislaulusta sujuvasti tangopotpuriin. Ihan kaikkia tangoja ei tässä vaiheessa enää voi muistaa, mutta ainakin kuultiin tangoksi sovitettu "Mä annan sut pois" tulkitsijanaan Erika, Akin laulama "Lähdön hetki" ja Markon "Sydämen lupaus". Toki myös Helena, Marco ja Teemu tulkitsivat omat tangonsa, Jorma puolestaan kuljetti meidät tangon tahtiin kohti Mustan kissan kahvilaa hieman myöhemmässä vaiheessa, koska Markon sanojen mukaan juuri tuon tangopotpurin aikana Jorma on laittamassa "törinää pyttyyn", joten hän saa siis keskittyä rauhassa tuon ajan.

Konsertin ensimmäisellä puoliajalla kuultiin myös mm. duettona Erikan ja Helenan "Diamonds are the girls best friend" sekä Erikan ja Marcon "Jotain jää". Herkistelyä, kyyneleitä ja naurua. Kaikkea sopivassa suhteessa. Tuttuja kappaleita upeina sovituksina ja upeina tulkintoina.

Mutta olihan konseetissa muutamia yllätyksiäkin. Aikaisempina vuosina tangokuninkaan kruunu on totuttu näkemään kiertueella hallitsevan kuninkaan päässä, mutta nyt oli kaikki toisin. Ensimmäisenä lavalle kruunu päässään asteli Teemu Roivainen (yleisöstä taisi kuulua ihastuksen huokailuja Teemun "leijonanharjan" ollessa auki). Teemun laulaessa lavalle hänen taakseen hiippaili seuraavan vuoden kuningas Aki Samuli. Aki kuikuili aikansa Teemun takana ja koputteli sitten olkapäähän, kuin sanokseen että annapa se kruunu nyt minulle. Kruunu vaihtoi omistajaa ja Aki jäi lavalle laulamaan kruunu päässään. Kauaa ei myöskään Aki saanut kruunua pitää päässään. Hallitseva kuningas, Marco Lundberg, sen lopulta itselleen halusi. Näin ollen myös Aki joutui luovuttamaan kruunun eteenpäin. Kolmen viimeisen vuoden tangokuninkaat, joista kaksi sai hetken muistella aikaa, jolloin kruunu oli omassa hallussa.

Kuninkaiden jälkeen oli vuoro antaa estradi hallitsevalle kuningattarelle, jonka kanssa ei tämän vuoden konsertissa kukaan kilpaillut kruunusta. Dramaattiset "Yön kuningatar" - tangon ensitahdit kaikuivat, pimeä lava, tumma hahmo saapuu lavalle... Valot ja tummaan viittaan kietoutunut Erika aloittaa: "Jos tuulen tunnet sä jäisen, sydämeen hiipivän, on katse yksinäisen kuin lepatus kynttilän. Jos sydän kaipuuta kantaa, ei mistään unelmoi..." Väkisinkin mieleen hiipii tunne, että tässä kappaleessa on pakko tapahtua jotain, jotain yllättävää, sovitus on niin dramaattinen ja iskee lujaa tajuntaan....  Sitten se tapahtuu. Viitta putoaa lattialle ja kuningattaren yllä nähdään tiukka, musta lateksihaalari. Kuinkahan moni mies yleisössä kenties huokaa tässä vaiheessa?  Täytyy myöntää, että tällä kertaa sovitus tässä tangossa oli enemmän kuin kohdallaan! Mikä dramatiikka tähän tangoon oli saatu, etenkin jos vertaa alkuperäiseen sovitukseen. Iso kiitos tämän kertaisen sovituksen tehneelle!

Yllätyksiä riitti vielä lisääkin. Kun kerran Jorma Uotinen on saatu tälle kiertueelle mukaan, täytyyhän se hyödyntää. Jos konsertti alkoi Jorman tanssilla, saatiin sitä nähdä lisää kun Erika tulkitsi kappaleen "Balladi elokuvasta Klaani." Sitä ennen Marko kertoi juonnossaan elokuvan, josta tämä kappale siis on, tarinan. Kiitos siitä. Sitten kenties luvassa hieman erikoisempia duettopareja. Luvassa olisi kolme duettoa, ensin Aki ja Marco, sitten Helena ja Teemu. Kolmanteen palattaisiin sitten vähän myöhemmin. Aki ja Marco siis aloittivat duetot. Heidän duettonaan oli kappale "Vastustamaton (uudenlainen nainen)", alkuperäiseltä nimeltään "Just a gigolo". Kunkut pistivät lavalla parastaan ja jorasivat oikein kunnolla. Akin kohdalla se ei nyt ollut mikään yllätys, kyllähän kaverin vauhdikkaaseen menoon on saanut keikoilla tottua, mutta hallitseva kuningas puolestaan yllätti täysin heittäytymiskyvyllään. Tässä vaiheessa oli minun vuoroni todeta se wow. Hitsi mitä tangokuninkaita meillä on!


Seuraava duetto eli Helena ja Teemu. Kaunis kappale "Caruso". Teemu astelee lavalle tukka auki, paljain jaloin. Mitä nyt onkaan luvassa? Jotenkin tämä duetto antoi mielikuvitukselle luvan lentää. Köyhä poika, rikas tyttö, kielletty rakkaus... Italian yö, rakastavaiset kohtaavat salaa. Kenties heillä on vain tämä yö aikaa yhdessä, jomman kumman täytyy mennä...he rakastavat toisaan, mutta he eivät voi saada toisiaan. Niin, jokainen tietysti voi kuvitella tähänkin omanlaisensa tarinan, tämä oli vain minun tähän lauluun ja tähän hetkeen mielikuvituksessani kehittämä tarina.

Tulossa oli kuitenkin vielä se aikaisemmin mainittu kolmas duetto, josta ei etukäteen vielä paljastettu mitään. Ei duettopareja, ei kappaletta. Mutta hetkinen? Mitä oikein tapahtuikaan sitä ennen? "Marko, tämä on yllätystehtävä." Ohjeiden mukaan Marko noutaa kirjekuoren Jounilta, avaa sen ja joutuu toimimaan ohjeiden mukaan. Valittavana kolmesta Jari Sillanpään kappaleista (Oot täydellinen, Kuuleeko Eero ja Satulinna) yksi, joka täytyisi sitten esittää yleisölle ja saada yleisö mukaan. Kuopion konserttiyleisö valitsi esitettäväksi "Oot täydellinen", joten ei muuta kuin kappale soimaan ja Marko irti. Vauhtia riitti, yleisö nautti ja samba soi. Toinen säkeistö alkaa ja yllättäen lavan valtaavat varsinaiset Tico-tico-pojat: Aki, Teemu ja Marco. Ai kamala, nauruhermot ovat koetuksella kun nämä kunkut pistävät parastaa. Marco pyörähtelee takin helmat liehuen ja Aki päättää tulla lavan reunalle seisomaan selin yleisöön ja pyörittämään takamustaan. Ei huono! Siitä todisteena oheinen videoklippi. Tällaista ei todellakaan osannut tältä konsertilta odottaa!


Mutta sitten se kolmas duetto. Kaksi miestä, hetkinen...kaksi Jorma Uotista? Ei vaan Aki ja Jorma pukeutuneena saman tyylisesti, samanlaisiin hattuihin ja vielä silmälasit. Hyvin kuitenkin tämä duettopari toimi yhdessä tulkiten kappaleeen "Rakkauden jälkeen." Harvoin tällaisia duettopareja saa nähdä ja kuulla.

Sellainen Sinitaivas-konsertti siis tänä vuonna. Todellakin erilainen. Ennen konserttikiertueen alkua silmiin pisti sosiaalisessa mediassa kirjoituksia kuinka monet sanoivat jättävänsä konsertin tänä vuonna väliin tiettyjen esiintyjien vuoksi. Myös ihmeteltiin Helenan ja Jorman mukana oloa. Omasta mielestäni he toivat kuitenkin oman lisänsä konserttiin. Ilman heitä tämä konsertti olisi ollut täysin erilainen. Esiintyjät sen konsertin tekevät. Hienoa, että heidät saatiin tänä vuonna mukaan, hienoa että myös he uskalsivat heittäytyä. Ei turhaan tästä konsertista esiintyjille kiitosta annettu. Jono nimikirjoituspaikalle konsertin jälkeen kertonee myös omaa kieltään. Tosin kun itse jäi sinne jonon viimeiseksi, ei nähnyt sitä jonoa kokonaisuudessaan, mutta jäi ainakin kiitosten esittämiseen aikaa.



Suuri kiitos siis Sinitaivas 2016 - porukalle! Te todella teitte upean konsertin ja saitte yleisön viihtymään. Kiitos Marko hyvästä käsikirjoituksesta, juonnoista ja lauluista. Kiitos tulkinnoista Aki, Teemu, Erika, Marco, Helena ja Jorma. Kiitos musiikista Fantasia: Simo, Jani, Kimmo ja Jouni, sekä vahvistukset Samuli, Matti ja Marko. Kiitos myös kaikki muut, joita ilman tuo konsertti ei olisi ollut mahdollinen.

Se, ketä ensi vuonna on mukana, jää nähtäväksi. Toivottavasti kuitenkin edes osa tästä samasta porukasta. Kiitos!

"Taivaan milloin nään sinisen, kaipaan sinisillalle sen. Korkeuteen huumaavaan, päästä kahleista maan.
Kaiken kätkee taivas tuo, auringon, pilvet, tähdet se myös suo, kuutamon. Taivas kätkee maailman, suurimman, se myös kätkee unelmat, kauneimmat. Suuri taivaan on sininen äärettömyys tumma kuin ikävyys. "

ps. Itsessä kun on jonkin verran tuota "kenkäfriikin" vikaa, niin nyt näinä kolmena vuotena, jolloin Sinitaivas-konsertissa olen ollut, olen ottanut tavaksi kuvata kiertueisännän eli Markon kengät. Niin tänäkin vuonna. Nämä kaikki kolmen vuoden konsertit kun ovat vielä sattuneet samalle päivälle (11.11.), päätin yhdistää yhteen kuvaan kaikki nämä kenkäkuvat. Tässä ne siis ovat, Markon kengät Sinitaivaalla vuosina 2014, 2015 ja 2016.

Punainen Kukko, Pori 14.10.2016

Kauas on pitkä matka - sanotaan. Tämän kertainen keikkareissu suuntautui tosiaan vähän kauemmas, aina Poriin saakka. "Oot aika kaukana kotoa.", totesi Jouni minulle. No, eihän tuonne matkoihin mennyt kuin 5,5 tuntia. Keikkapaikkana oli Ravintola Punainen Kukko, uusi paikka allekirjoittaneelle. Koska paikka ei ollut ennestään tuttu, päätin käydä jo hyvissä ajoin ennen iltaa etsimässä paikan, osaisin sitten myöhemmin. Kuinkas sitten kävikään? Kartallahan reitti näytti helpolta, mutta ei se sitä ollut todellisuudessa - eksyin. Paluumatkalla takaisin hotellille yritin painaa maamerkkejä mieleen, jotta osaisin sitten keikalle eksymättä uudelleen. Turha luulo. Eksyinpä sitten toisen kerran. Ajatuksissani kävelin muutaman korttelin liian pitkälle. Mielessä kävi jo pienoinen epätoivo, pääseekö tässä ikinä perille. Hetken harkitsin jo meneväni kysymään parkissa olleilta taksikuskeilta neuvoa. En mennyt, vaan luotin Google Mapsiin, jonka avulla sitten selvitin itseni takaisin oikeaan kortteliin. Seuraava ongelma ravintolan ovella - mistä tänne pääsee sisään, ovessa ei minkäänlaista kahvaa. Aikani siinä oven takana seisottuani, ovi aukeaa ja toivotetaan tervetulleeksi sisään.  Ihan mukava ravintola, ei siinä mitään, tosin paikalla ollut porukka...no joo, palataan siihen myöhemmin, mutta Simoa lainatakseni, "Täällä on vähän erilaista porukkaa kuin muualla."

Ilta aloitettiin Fantasian setillä klo.23. Fantasiasta paikalla oli 3/4, kitaran varressa tuuraajana siis Markku Martikainen. Setti alkoi country foxilla, toki yleisön pyynnöstä Fantasian setille mahtuivat myös valssit ja humpat. Muutenhan nämä tällaiset yökerhotyyppiset ravintolakeikat eivät noudata sitä perinteistä tanssi-iltakaavaa ja oikeastaan hyvä niin, hieman vaihtelua, jos ei muille, niin ainakin itselleni - tässä kun on kuitenkin kuluneen puolen vuoden aikana tulleet erilaiset keikkapaikat hyvinkin tutuiksi.

Puolilta öin Aki lavalle. "Sun läsnäolosi vain tärkein on..." Niinpä niin, ei kai sitä muuten tänne saakka olisi tultu? En minä ainakaan, muista en tiedä. Täysikuun loisteessa oli tummasilmäisen kiusaajan hyvä poimia valkovuokkoja, vaikka tähän aikaan vuodesta niitä voi olla hieman hankalampi löytää. Porissakin tarjoiltiin kossulla terästettyjä rakkauden drinkkejä, niitä kun sitten oli nautittu voitiinkin lähteä valloittamaan koko maailmaa. Mukaan kaksi karttaa ja Koivukujan kautta matka kulki Roomaan saakka, jossa taas kerran soiteltiin Romeolle, joka kerta kerran jälkeen huutelee vain puhelimeen pronto pronto.

Koska ensimmäinen setti päättyi vauhdikkaasti buggiin, aloitettiin toinen sitten hieman rauhallisemmin. Tosin ne kaksi rauhallisempaa kappaletta olivat kenties vain alkukämmittelyä ennenkuin päästiin pyörittelemään lantioita cha chaan tahtiin. Elämän haitari soi, tosin ilman sitä haitaria. Simon rekvisiitta-haitari ei ollut mukana Porin estraadilla, mutta eipä se kyllä ole tainnut kertaakaan tässä kappaleessa soida? Ei ainakaan sellaisella keikalla missä olen ollut. Mutta eikös se voisi joskus soida? Jos ensimmäinen setti ei jättänyt kylmäksi, ei kyllä toinenkaan. Vauhtia kyllä riitti molemmilla seteillä. Tosin Porissa ei kuultu humppaa lainkaan, mutta buggeja ihan tuplasti. Vaikka onhan humppa vauhdikasta ja mukavaa, kyllä buggi sen yökerhokeikoilla voittaa. Ciao Romeron ja Rakkaustarinan lisäksi buggeina kuultiin Valloitan koko maailman ja Eläköön elämä. Mielenkiinnolla odotan mitä kappaleita tuleva talvi tuo mukanaan ohjelmistoon ja mitä vastaavasti jää pois.

Perinteisen bändiesittelyn aika, mutta missä mahtoivat Jounin ajatukset olla? Aki joutui pariin otteeseen huhuilemaan Jounia takaisin maanpinnalle, ennen kuin esittely päästiin aloittamaan. Toki kyllä koko illan näytti siltä, että Kimmolla ja Jounilla oli jotain omaa kivaa lavan toisessa nurkassa, joten en sinänsä ihmettele lainkaan,

Mutta eihän sitä iltaa nyt tähän vielä päätetä. Encoret kehiin myös! Onhan tuota nyt raikuvampia ablodeja kuultu, mutta kyllä nämä tämän kertaisetkin riittivät saamaan Akin & Fantasian takaisin lavalle. Perinteiset encoret, Haavoitettu ja Nuoruus on seikkailu, jonka jälkeen ilta Akin osalta oli siinä. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. 2x45 minuuttia menee aina aivan liian nopeasti, voisiko joku joskus pysäyttää kellot keikkailtoina, näistä hetkistä voisi nauttia loputtomiin.

Pieni tauko ja sitten vielä Fantasia lavalle hetkeksi. Pakko tuota bändiä on vain kehua kerta kerran jälkeen! Tämä porukka omaa kyllä niin monipuolisen ohjelmiston, että vähemmästäkin mykistyy ja ajattelee vain mielessään, että wau! Kuten nyt Porissa, alkuilta enemmän tai vähemmän perinteisempään tanssimusiikkiin viittavaa musiikkia. loppuilta sitten vastaavasti jotain ihan muuta. Kunnon tykistystä - Beatlesiä, Hurriganesia, Gary Moorea... Simo, Jouni ja Kimmo - sekä tällä kertaa myös Markku, kyllä te vaan olitte taas niin loistavia! Jatkakaa samaan malliin!

Niin siitä yleisöstä... Tämä ei sitten ole mikään loukkaus ketään Porilaista kohtaan, ainoastaan allekirjoittaneen havainto illalta. Loppuillasta tanssilattialla nähtiin jos jonkinmoista tyylilajia kuin tanssijaakin. Osa oli tainnut nauttia hieman enemmän niitä tarjolla olleita rakkauden drinkkejä, osa kenties jotain muuta. Porukka oli tosiaan vähän erilaista kuin muualla. Olit Simo oikeassa.

Monesti on käynyt mielessä, että pitäisi listata kapaleet, jotka kuullaan illan aikana. Nyt tein niin. Tässä illan settilistat, olkaa hyvä!

FANTASIA: Alumiinitähdet (Simo), Paratiisi (Simo), Metsäpirtti (Jouni), Kalastaja Eemelin valssi (Markku), Takaisinpaluu (Simo), Puuseppä (Markku), Salattu suru (Simo), Every breath you take (Markku), Kuu ja maa (Simo), Kun kuu jo nousee (Markku)

AKI
1. setti: Se jokin sinulla on, Tummasilmäinen, Täysikuu, Valkovuokot, Rakkaus on kummallinen drinkki, Koivukuja, Jos vielä oot vapaa, Ei kukaan ketään, Vähän ennen kyyneleitä, Kaksi karttaa, Valloitan koko maailman, Ciao Romero
2. setti: Pyydä vain, Sä et oo mun äiti, Elämän haitari, Mä rytmisi tunnen, Rakkauden jälkeen, Kun paljon antaa, Odota en, Milla, Rakkaustarina, Eläköön elämä
Encoret: Haavoitettu, Nuoruus on seikkailu

FANTASIA: Viisitoista kesää (Simo), Achy breaky heart (Markku), I saw her standing there (Simo), Get on (Markku), Still got the blues (Markku)