Punainen Kukko, Pori 14.10.2016

Kauas on pitkä matka - sanotaan. Tämän kertainen keikkareissu suuntautui tosiaan vähän kauemmas, aina Poriin saakka. "Oot aika kaukana kotoa.", totesi Jouni minulle. No, eihän tuonne matkoihin mennyt kuin 5,5 tuntia. Keikkapaikkana oli Ravintola Punainen Kukko, uusi paikka allekirjoittaneelle. Koska paikka ei ollut ennestään tuttu, päätin käydä jo hyvissä ajoin ennen iltaa etsimässä paikan, osaisin sitten myöhemmin. Kuinkas sitten kävikään? Kartallahan reitti näytti helpolta, mutta ei se sitä ollut todellisuudessa - eksyin. Paluumatkalla takaisin hotellille yritin painaa maamerkkejä mieleen, jotta osaisin sitten keikalle eksymättä uudelleen. Turha luulo. Eksyinpä sitten toisen kerran. Ajatuksissani kävelin muutaman korttelin liian pitkälle. Mielessä kävi jo pienoinen epätoivo, pääseekö tässä ikinä perille. Hetken harkitsin jo meneväni kysymään parkissa olleilta taksikuskeilta neuvoa. En mennyt, vaan luotin Google Mapsiin, jonka avulla sitten selvitin itseni takaisin oikeaan kortteliin. Seuraava ongelma ravintolan ovella - mistä tänne pääsee sisään, ovessa ei minkäänlaista kahvaa. Aikani siinä oven takana seisottuani, ovi aukeaa ja toivotetaan tervetulleeksi sisään.  Ihan mukava ravintola, ei siinä mitään, tosin paikalla ollut porukka...no joo, palataan siihen myöhemmin, mutta Simoa lainatakseni, "Täällä on vähän erilaista porukkaa kuin muualla."

Ilta aloitettiin Fantasian setillä klo.23. Fantasiasta paikalla oli 3/4, kitaran varressa tuuraajana siis Markku Martikainen. Setti alkoi country foxilla, toki yleisön pyynnöstä Fantasian setille mahtuivat myös valssit ja humpat. Muutenhan nämä tällaiset yökerhotyyppiset ravintolakeikat eivät noudata sitä perinteistä tanssi-iltakaavaa ja oikeastaan hyvä niin, hieman vaihtelua, jos ei muille, niin ainakin itselleni - tässä kun on kuitenkin kuluneen puolen vuoden aikana tulleet erilaiset keikkapaikat hyvinkin tutuiksi.

Puolilta öin Aki lavalle. "Sun läsnäolosi vain tärkein on..." Niinpä niin, ei kai sitä muuten tänne saakka olisi tultu? En minä ainakaan, muista en tiedä. Täysikuun loisteessa oli tummasilmäisen kiusaajan hyvä poimia valkovuokkoja, vaikka tähän aikaan vuodesta niitä voi olla hieman hankalampi löytää. Porissakin tarjoiltiin kossulla terästettyjä rakkauden drinkkejä, niitä kun sitten oli nautittu voitiinkin lähteä valloittamaan koko maailmaa. Mukaan kaksi karttaa ja Koivukujan kautta matka kulki Roomaan saakka, jossa taas kerran soiteltiin Romeolle, joka kerta kerran jälkeen huutelee vain puhelimeen pronto pronto.

Koska ensimmäinen setti päättyi vauhdikkaasti buggiin, aloitettiin toinen sitten hieman rauhallisemmin. Tosin ne kaksi rauhallisempaa kappaletta olivat kenties vain alkukämmittelyä ennenkuin päästiin pyörittelemään lantioita cha chaan tahtiin. Elämän haitari soi, tosin ilman sitä haitaria. Simon rekvisiitta-haitari ei ollut mukana Porin estraadilla, mutta eipä se kyllä ole tainnut kertaakaan tässä kappaleessa soida? Ei ainakaan sellaisella keikalla missä olen ollut. Mutta eikös se voisi joskus soida? Jos ensimmäinen setti ei jättänyt kylmäksi, ei kyllä toinenkaan. Vauhtia kyllä riitti molemmilla seteillä. Tosin Porissa ei kuultu humppaa lainkaan, mutta buggeja ihan tuplasti. Vaikka onhan humppa vauhdikasta ja mukavaa, kyllä buggi sen yökerhokeikoilla voittaa. Ciao Romeron ja Rakkaustarinan lisäksi buggeina kuultiin Valloitan koko maailman ja Eläköön elämä. Mielenkiinnolla odotan mitä kappaleita tuleva talvi tuo mukanaan ohjelmistoon ja mitä vastaavasti jää pois.

Perinteisen bändiesittelyn aika, mutta missä mahtoivat Jounin ajatukset olla? Aki joutui pariin otteeseen huhuilemaan Jounia takaisin maanpinnalle, ennen kuin esittely päästiin aloittamaan. Toki kyllä koko illan näytti siltä, että Kimmolla ja Jounilla oli jotain omaa kivaa lavan toisessa nurkassa, joten en sinänsä ihmettele lainkaan,

Mutta eihän sitä iltaa nyt tähän vielä päätetä. Encoret kehiin myös! Onhan tuota nyt raikuvampia ablodeja kuultu, mutta kyllä nämä tämän kertaisetkin riittivät saamaan Akin & Fantasian takaisin lavalle. Perinteiset encoret, Haavoitettu ja Nuoruus on seikkailu, jonka jälkeen ilta Akin osalta oli siinä. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. 2x45 minuuttia menee aina aivan liian nopeasti, voisiko joku joskus pysäyttää kellot keikkailtoina, näistä hetkistä voisi nauttia loputtomiin.

Pieni tauko ja sitten vielä Fantasia lavalle hetkeksi. Pakko tuota bändiä on vain kehua kerta kerran jälkeen! Tämä porukka omaa kyllä niin monipuolisen ohjelmiston, että vähemmästäkin mykistyy ja ajattelee vain mielessään, että wau! Kuten nyt Porissa, alkuilta enemmän tai vähemmän perinteisempään tanssimusiikkiin viittavaa musiikkia. loppuilta sitten vastaavasti jotain ihan muuta. Kunnon tykistystä - Beatlesiä, Hurriganesia, Gary Moorea... Simo, Jouni ja Kimmo - sekä tällä kertaa myös Markku, kyllä te vaan olitte taas niin loistavia! Jatkakaa samaan malliin!

Niin siitä yleisöstä... Tämä ei sitten ole mikään loukkaus ketään Porilaista kohtaan, ainoastaan allekirjoittaneen havainto illalta. Loppuillasta tanssilattialla nähtiin jos jonkinmoista tyylilajia kuin tanssijaakin. Osa oli tainnut nauttia hieman enemmän niitä tarjolla olleita rakkauden drinkkejä, osa kenties jotain muuta. Porukka oli tosiaan vähän erilaista kuin muualla. Olit Simo oikeassa.

Monesti on käynyt mielessä, että pitäisi listata kapaleet, jotka kuullaan illan aikana. Nyt tein niin. Tässä illan settilistat, olkaa hyvä!

FANTASIA: Alumiinitähdet (Simo), Paratiisi (Simo), Metsäpirtti (Jouni), Kalastaja Eemelin valssi (Markku), Takaisinpaluu (Simo), Puuseppä (Markku), Salattu suru (Simo), Every breath you take (Markku), Kuu ja maa (Simo), Kun kuu jo nousee (Markku)

AKI
1. setti: Se jokin sinulla on, Tummasilmäinen, Täysikuu, Valkovuokot, Rakkaus on kummallinen drinkki, Koivukuja, Jos vielä oot vapaa, Ei kukaan ketään, Vähän ennen kyyneleitä, Kaksi karttaa, Valloitan koko maailman, Ciao Romero
2. setti: Pyydä vain, Sä et oo mun äiti, Elämän haitari, Mä rytmisi tunnen, Rakkauden jälkeen, Kun paljon antaa, Odota en, Milla, Rakkaustarina, Eläköön elämä
Encoret: Haavoitettu, Nuoruus on seikkailu

FANTASIA: Viisitoista kesää (Simo), Achy breaky heart (Markku), I saw her standing there (Simo), Get on (Markku), Still got the blues (Markku)

Nightclub Tähti, Tampere 24.9.2016

Ja sitten taas mentiin. Yksi päivä huilia Peurungan jälkeen ja ei muuta kuin suunta kohti Tamperetta. Se olikin sitten melkoinen ilta, kunnon tykitystä alusta loppuun saakka! Tunnelma katossa ihan kirjaimellisesti, oltiinhan sentään 7.kerroksessa. Ravintolasta on kyllä kieltämättä aika huikeat näkymät. Paikalla oli porukkaa runsaasti, klo.23.30 aikaan lipunmyynnissä osattiin kertoa että siinä vaiheessa iltaa oli myyty jo noin 150 lippua.

Fantasia aloitti oman settinsä klo.23 ja kun kerran yökerhossa oltiin, ei mitään perinteistä tanssi-iltaa vietetty, mikä tarkoitti myös sitä että Simon rekvisiittahaitari oli taas mitä ilmeisemmin jätetty sinne keikkabussiin odottamaan aikoja parempia. Fantasian kokoonpano oli tälläkin kertaa se aito ja oikea, Jani, Simo, Jouni ja Kimmo. 

Fantasian setti ei siis koostunut niistä perinteisistä valssi-tango-humppa-jenkka rytmeistä. Ilta alkoi kappaleella "Lämmin, hellä, pehmoinen" ja sitä seurasivat mm. "Ota lähellesi", "Pecos Bill", "Extrapallo", "Hyvännäköinen" ja vähän rokimpaa menoa edusti sitten Beatles potpuri, joka piti sisällään kappaleet: Please Please Me - Eight Day's A Week - A Hard Day's Night - All My Loving - She Loves You. Jotta ei ihan täysin perinteisempää tanssimusiikkia unohdettaisi, oli Fantasian settiin mahdutettu myös pari chachaata. Janin tulkitsema "Yön Ruusu" ja Simon tulkitsema "Kuu ja Maa". Kyseinen kappale on alunperin ruotsalainen, "Undantag" ja sen esittää Bo Kaspers Orkester. Löytyy spotifysta, kuten myös suomenkielinen versio Isto Hiltusen esittämänä. Kuunnelkaapa, jos ette ole vielä onnistuneet Fantasian versiota kuulemaan, toki kappale on kuulemma ollut ohjelmistossa ehkä noin kuukauden verran.

Keskiyöllä päästettiin sitten viimein Aki irti. Eihän sitä miestä pidätellyt tänäkään iltana yhtään mikään. Melkoinen Duracell-pupu heilui lavalla Tampereen yössä. Ilta - tai yö -  lähti Akin osalta liikkeelle kappaleella " Se jokin sinulla on". Niinpä niin, se jokin Akilla todella on, ilta illan jälkeen tää tyyppi saa porukan ihan hurmioon ja sekaisin. Kaiken alkurymistelyn jälkeen voi vain ihmetellä miten se mies osasi rauhoittua tulkitsemaan pari tangoa, Täysikuun ja Valkovuokot. Melkoinen kuunmollukka siellä taivaalla kyllä oli, mutta ei kuitenkaan enää täysikuu, se oli ja meni jo viikko sitten.

Melkoinen ilta tosiaan. Kummallisia rakkauden drinkkejäkin oli tarjolla. Vai mitä sanotte sekoituksesta täysi mitta hurmosta ja kaksi tippaa kossua? Jos tuollaisen drinkin nauttisi sen alkuperäisen rakkauden drinkin, johon siis tulee täysi mitta hurmosta ja kaksi tippaa kaihoa, sijaan, niin kävisikö sitten niin, että ne ojanpielet kutsuisivat kulkijaa? Vai veisikö drinkin nauttijan tie sinne Koivukujalle, jossa tummasilmäiselle kiusaajalle voisi vain todeta, jos vielä oot vapaa? Tätä blogia luonnostellessani päähäni tuli ajatus, että miksi se on vain tummasilmäisen yksinoikeus kiusata ilta illan jälkeen? Miksi kiusaaja ei voisi olla vaikka sinisilmäinen? Aivan hyvin voisi laulaa, "...mua kiusaa vain tuo sinisilmäinen..." Vähän tasa-arvoa kiitos!

Peurungan illasta poiketen Tampereella oli toista settiä kiepautettu vähän ylösalaisin. Alunperin "Sä et oo mun äiti" - kappaleen piti tulla vasta encorena, mutta nyt torstain encoret aloittivat tämän toisen setin. Jokohan nyt muuten kolmas kerta todensanoisi tämän kappaleen videoinnin suhteen? Ensimmäisellä kerralla kappale meni kameralle liikaa tunteisiin, toisella kerralla kuvaaminen tapahtui liian läheltä, mikä aiheutti liikaa särinää, nyt kuvaus tapahtui kauempaa ja aiheutti omat ongelmansa kuvanlaatuun. Katsotaan nyt meneekö video seulan läpi vai vieläkö otetaan neljäs kerta...

Mitäs kaikkea sitä Akin  seteillä oikein kuultiinkaan noiden jo mainittujen lisäksi? Ainakin "Jazztyttö", "Katupoikien laulu", "Odota en", "Ei kukaan ketään", "Rakkauden jälkeen", "Kun paljon antaa", "Pyydä vain", "Elämän haitari", "Mä rytmisi tunnen"... Lisäksi tietysti pari buggia toisen setin loppuun, "Ciao Romero" ja "Rakkaustarina", koska Akin sanojen mukaan hänen keikallaan pääsee ainakin kerran illassa bugille (tai pukille, miten sen kukakin haluaa ottaa). Buggien välissä tietysti myös Fantasian esittely, kuten kuvioon kuuluu. Siinäpä siis se keikka. Mutta hetkinen, eihän me nyr vielä tähän lopeteta, ei suinkaan! Raivoisia aplodeja ja käsien yhteen taputtamista. Dj yritti saada yleisöä huutamaan "We want more!", mutta eipä sitä tainnut kuulua. Siitä huolimatta Aki ja Fantasia saatiin kuitenkin takaisin lavalle. Encoreina nyt ne perinteiset triolit, "Haavoitettu" ja tottakai vain Simon säestyksellä ja Akin upealla tulkinnalla toteutettu "Nuoruus on seikkailu".

Sellainen ilta siis Tampereella. Tämä oli nyt se "kymppi-ilta", ensimmäinen kymppi Akin ja Fantasian yhteiskeikkoja takana ja monta monituista vielä edessä. Voisin tähän loppuun lainata kahden vanhemman naisen huokailuja selkäni takana Akin setin aikana. "On se tuo Aki vaan niin ihana!" On on, ei sitä voi kieltää. Mutta niin ovat nuo Fantasian pojatkin. Kaikki ovat. Mitä sitä kieltämään.

Kiitos siis vielä kerran Aki & Fantasia - Simo, Jani, Jouni ja Kimmo! Muutama viikko ja sitten taas nähdään. Uudet seikkailut odottavat jo melkein nurkan takana!

Peurunka, Laukaa 22.9.2016

Syyskiertuetta jatkettiin torstai tansseilla Kylpylähotelli Peurungassa, Laukaalla 22.9.2016. Erinäisten seikkailujen (tietyöt ja kiertotiet) jälkeen perillä juuri ajoissa, vaikka usko meinasi hetkittäin loppuakin. Ollaankohan tässä koskaan perillä, missä hitossa me nyt ollaan, navigaattori kehottaa kääntymään vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalla, ajamaan suoraan, tekemään u-käännöstä - mutta miten hitossa, kun et pääse edes eteenpäin tietyömaan vuoksi? Mutta tosiaan, loppujen lopuksi Peurungan pihassa. Tarkoitushan oli ehtiä paikalle hyvissä ajoin ennen kuin Fantasia aloittaa, mutta ainahna ei mene niin kuin Strömsössä...

Heti alkuun huomautus - Jani is back! Fantasia siis koossa tutussa ja turvallisessa kokoonpanossaan. Simon rekvisiitta-haitarikin oli taas mukana, tosin ei se kyllä kovin paljoa illan aikana soinut, mutta parempi edes vähän kuin ei mitään ;)

Kun Fantasia oli saanut lämmiteltyä tanssikansan, tauko ja sen jälkeen tapahtuisi jotain. "Hyvät naiset ja herrat. Tänään teille esiintyy suoraan Suomen Villähteeltä...Aki Samuli!" Aki lavalle ja sekä tunnelma että lämpö nousivat. Jos lavalla oli kuuma, oli sitä kyllä varmasti myös tanssilattian puolellakin. Voi kai hyvällä omalla tunnolla sanoa, että Aki & Fantasia eivät tälläkään kertaa jättäneet varmasti ketään kylmäksi. Jazztyttö, Katupoikien laulu, Koivukuja, Tummasilmäinen...näillä lähti ilta vauhdikkaasti käyntiin ennen kuin rauhoituttiin taivuttelemaan tangoja, Romanialainen kitara ja Valkovuokot olivat ensimmäisellä setillä kuullut tangot.

Koivukujasta täytynee kertoa pieni taustatarina, jos joku sattui olemaan samalla keikalla Peurungassa ja ihmettelemään Akin heittoa ennen kappaletta tai jos joskus jossain sattuu Aki saman mainitsemaan. Kaikki lähti alunperin liikkeelle juhannuksena, kun kysyin Akilta että saadaanko Koivukuja kuulla juhannuspäivän tansseissa. No, se kuultiin ja keikan jälkeen siinä kerroin Akille, että pyysin kappaletta koska satun asumaan Koivukujalla. Siitä kai se tarina sitten lähti elämään. Tähän saakka on vain keikkailtoina käyty kappaleen myötä Koivukujalla, mutta nyt Aki totesi "Lähdetään koko porukalla käymään Hannan kotona Koivukujalla." Mikäs siinä sitten.

Tuttuja kappaleita koko illan, tosin järjestys vain vaihteli. Mitäs kaikkea sitä taas oikein kuultiikaan? Lähdön hetki, Kuun hopeaiseen viittaan,  Pyydä tähdet taivaalta, Kaksi karttaa, Kun paljon antaa... Ei kukaan, ketään...Jos vielä oot vapaa, Milla - joita ei muuten tällä kertaa ollut yhtään paikalla, Akin sanojen mukaan kaikki taisivat olla muuttumassa.

Tällä kertaa encoreina kuultiin "Pyydä vain" ja "Sä et oo mun äiti" - hetken kävi jo mielessä, että mitä ihmettä, eikö sitä tänään kuullakaan? Ja se kun oli nyt tarkoitus ottaa videolle! Ei, ei ja vielä kerran ei, missä se kappale viipyy. Aki, aiheutit kieltämättä tällä kertaa pienimuotoisia ylimääräisi sydämentykyksiä jättämällä kappaleen viimeiseksi! Videolle se nyt sitten vihdoinkin on saatu tallennettua ja muutama muukin kappale, jotka toivottavsti saadaan ennemmin tai myöhemmin tännekin julkaistua, kunhan Aki tsekkaa ne ensin läpi.

Akin osuus illasta siis siinä ja ei muuta kuin nimikirjoituksia jakamaan - tosin kyllä jo innokkaammat rouvashenkilöt niitä kovasti halusivat käsivarteen jo kesken keikankin :) Kukin tietysti tyylillään. Tällä kertaa tosin myös Fantasian pojat pääsivät (tai joutuivat) myös jakamaan nimikirjoituksia, uunituoreet Fantasian kortit olivat nimittäin myös jaossa. Niitä sitten vain nappaamaan mukaan keikoilta ja poikien nimmareita hakemaan myös. Jotenkin itsestä tuntui oudolta pyytää Fantasian pojilta nimikirjoituksia, koskaan kun en ole sitä aiemmin tehnyt :) Ei vain ole tullut sellaista tunnetta, että hei, mä haluan näidenkin tyyppien nimmarit. Aina on vain juteltu ja kuulumisia vaihdettu. Mutta kuten Janille totesin, kerta se on ensimmäinenkin. Katotaan nyt, tuleeko noita nimmareita Fantasian pojilta pyydettyä miten jatkossa, onhan tuo kortti kiva ja ei nuo miehetkään siinä nyt mitenkään pahannäköisiä ole, joten...tai sitten mä vaan nappailen noita kortteja muuten vain jatkossa mukaan :)

Vielä kerran kiitos Aki & Fantasia Peurungan illasta! Mä vaan tykkään teistä kerta kerran jälkeen enemmän, ei voi mitään. Jos kirjanpitoni ei kovinkaan paljon valehtele, Peurunka oli mulle Fantasian osalta 47:s keikka ja Akin & Fantasian osalta 9:s yhteinen keikka. Seuraava kerta onkin sitten ensimmäinen täysi kymppi tämän porukan keikka. Se onkin sitten muuten jo huomenna, lauantaina. Tämä bloggaaja suuntaa nyt pakkaamaan laukkunsa ja kameransa lähtövalmiiksi huomista Tampereen keikkaa varten. Piakkoin siis taas luvassa uusia kuvia ja tarinoita.

Nightclub Tähti Jyväskylä 3.9.2016

Syyskiertue Akin ja Fantasian tahtiin polkaistiin käyntiin Jyväskylän Nightclub Tähdestä. Uusi paikka ja kaikille ensimmäinen kerta kyseisessä ravintolassa. Mikäs siinä, mukavalta vaikuttava paikka, ei mikään kovin suuri, mutta menettelee. Harvemmin sitä muuten pääsee astelemaan ravintolaan punaista mattoa pitkin, mutta nyt siihen oli mahdollisuus, ulkona ravintolan oven edessä nimittäin oli punainen matto. Viimeksi olen tainnut päästä punaiselle matolle v.2011 Las Vegasissa, Daytime Emmy Awardsien kutsuvieraana, mutta nyt sitten Akin ja Fantasian keikalla. Fantasiassa oli tapahtunut miehistönvaihdos kitaristin kohdalla, mutta kuitenkin vain syksyn osalta. Janin ollessa kiinni toisaalla, häntä tuura siis nyt syksyn ajan Markku Martikainen, joka on tuttu mm. Kirkan taustalta.

Tuttuun tapaanhan tanssit polkaistiin käyntiin Fantasian toimesta, tosin ei perinteisillä valsseilla, yökerhossa kun kuitenkin oltiin. Ohjelmistossa kuitenkin tuttuja kappaleita tanssilavakeikoilta ja ehkä jokunen harvemmin kuultu. Toki tuuraava kitaristi toi lisämausteen ohjelmistoon laulamalla Simon ja Jounin ohella muutaman kappaleen. Tanssilattialla riitti porukkaa mukavasti ja pääsinpä itsekin pyörähtämään valssien tahtiin. Ei siis ihan tanssimatta jäänyt tämä ilta. Tosin tanssimiseksi voi kyllä laskea senkin, että Akin seteillä siinä lavan edessä tulee aina välillä kuvaamisen ohella jonkinmoisia tanssiaskeleita paikoillaan pyörähdeltyä.

Aki saatiin lavalle illan aikana kolme kertaa, luvassa oli siis 3x30min setit, jotta ilta saataisiin jatkumaan mahdollisimman myöhään. Vauhdikkaasti lähdettiin liikkeelle, heti ensimmäisenä todettiin, että "se jokin sinulla on". Heti alkuun tuli pistettyä merkille se, että nyt muuten kuvien ottaminen on haasteellinen homma. Juuri kun on oppinut kuvaamaan Akin ja Fantasian valoilla, niin eikö sitten ravintolassa ole vielä omat valot osoittamassa suoraan lavalle - yritä siinä sitten kuvata.  No, kyllä sitä nyt jonkinlaisia kuvia sai, mutta on sitä parempiakin tullut otettua, mutta mennään näillä nyt, seuraavalla kerralla parempi onni. Ensimmäinen setti päätettiin tunnelmallisiin rumba kappaleisiin. Jo edelliseltä viikolta tutut, Uniklubin "Näiden tähtien alla" ja Laura Voutilaisen "Kaksi karttaa", kuultiin myös nyt. 

Naistenvessahan on yleensä se paikka, missä puhutaan kaikkea ja siellä myös kuulee kaikkea, jos vain pitää korvansa auki. Tällä kertaa tauoilla vessassa puhuttiin siitä kuinka ihana Aki on, kuinka osaa ottaa yleisönsä ja se ääni! Moni nainen sanoi tulleensa ensimmäistä kertaa kuuntelemaan ja katselemaan Akia livenä, mutta ei kuitenkaan viimeistä kertaa. Jos siis et ole vielä kertaakaan käynyt Akia kuuntelemassa livenä, käy edes kerran. Ei välttämättä nimittäin jää siihen yhteen kertaan, ei jäänyt minullakaan, eikä varmasti monella muullakaan. Akin tumma ääni tuo oman sävynsä kappaleisiin, Aki todella osaa ottaa yleisönsä sekä lisäksi Akin ja Fantasia-orkesterin yhteistyö toimii! Näillä keikoilla viihtyy.

Toinen setti myös tuttua ja turvallista menoa, vauhtia ja tunnelmointia. Kolmannella setillä sitten olikin luvassa jotain uutta. Setin aluksi Kirkan tutuksi tekemä kappale "Pyydä vain" ja sitten ensimmäinen live-esitys uudelle, perjantaina julkaistulle sinkkubiisille, "Sä et oo mun äiti". Tarkoitushan oli ottaa se videolle, mutta kuinkas sitten kävikään? Kappale taisi mennä kameralle liikaa tunteisiin ja kamera päätti, että videota ei sitten kuvata tällä kertaa. Parempi onni seuraavalla keikalla! Vaikka kappale oli julkaistu vain vuorokausi aiemmin, on sitä ilmeisesti ahkerasti kuunneltu, sillä laitoin merkille kuinka yleisö lauloi kappaletta mukana. Hienoa! Tästä jäi Akin puolesta hyvä fiilis, oli ilo nähdä kuinka hyvin uusi kappale on otettu vastaan.  Kaikki hyvä päättyy kuitenkin aikanaan, niin myös keikka Akin osalta. Tutusti se päätettiin bugg-kappaleisiin, koska Akin sanoja lainatakseni, hänen keikoillaan pääsee ainakin kaksi kertaa bugille (tai pukille, ihan miten kukakin asian käsittää). Raivoisten aplodien saattelemana Aki takaisin lavalle ja ensimmäisenä encorena tutusti "Haavoitettu". Ilta päättyi Akin osalta "Nuoruus on seikkailu" - kappaleeseen, tämä sopii hyvin illan päätteeksi, energisen keikan jälkeen oikeastaan kaipaakin tällaista tunnelmapalaa, vain Simo säestämässä Akia.

Ei se ilta kuitenkaan vielä tähän päättynyt. Vielä muutama kappale Fantasialta ennen kuin nämä bileet päättyivät. Akia ja Fantasiaa odotti vielä roudaus ja matka yötä myöten kohti Leviä, jossa tämä ruskakiertueen seuraava keikka odotti jo sunnuntaina.

Kiitos Aki & Fantasia tästä syyskauden aloituksesta - jatketaan taas pian! 

...ja ketäs sieltä Fantasiasta nyt syksyllä oikein löytyykään...

Jouni Hannula

basso, laulu

Kimmo Tuupanen

rummut

Simo Koho

koskettimet, (rekvisiitta)haitari, laulu

Markku Martikainen

kitarat laulu

(tuuraava kitaristi syksyn ajan)

  

"Sä et oo mun äiti" - uutta musiikkia Aki Samulilta

"Jotain uutta, rohkeaa, ihmeellistä -ja puhuttavaa..." - näin lupasi Aki keskiviikkona fb-päivityksessään, kerrottuaan perjantaina julkaistavasta uudesta sinkkubiisistä. Ennakkomaistiainen kappaleesta saatiin torstaina pienen pätkän muodossa ja ainakin ensi kuulemalta tuo pätkä vaikutti mielenkiintoiselta. Millainen olisi sitten kokonainen kappale? Jo toukokuussa tulevalta levyltä ensimmäisenä julkaistu sinkku "Ei kukaan ketään" antoi luvan odottaa että nyt on tulossa aivan erilaista musiikkia kuin mitä esikoislevy piti sisällään. Lunastaako tämä uusi kappale tuon alussa mainitun lupauksen? Ei muuta kuin odottamaan torstain vaihtumista perjantaiksi, yökukkujana kappaleen kuulisi heti päivän vaihtuessa Spotifysta.

Mutta millainen "Sä et oo mun äiti" - kappale sitten oikein on? Kaunis ja niin puhutteleva, siinä ensimmäiset ajatukset kappaleesta. Kun puhuttelevia sanoja kuuntelee ajatuksella, kappaleen sanoma avautuu entistä paremmin. Kuinka ystävät ovat kaikonneet ympäriltä ja on jäänyt vain se yksi, se joka kuunteli sinua, kevensi taakkaasi ja otti sen itse kahta raskaammin. "Et oo mun äiti, älä huolta kanna, vaan rakasta. Et oo mun äiti, älä tyrkytä mulle neuvoja." Niinpä, ehkä me kaikki tarvitsemme sen jonkun, joka kuuntelee sinua, keventää taakkaasi, mutta samalla kuitenkin toivomme, että tämä henkilö ei kuitenkaan kantaisi sinusta huolta, mutta rakastaisi. Joku, joka ei ole äitisi.  "Jos sinäkin mielessäsi, haudot näitä varjoja,kuka mulle sitten toisi valoa."  Älä kanna sen toisen taakkaa harteillasi, älä haudo toisen murheita, tuo sen toisen elämään valoa ja ennen kaikkea rakasta kaikesta huolimatta. Anna äidin kantaa se huoli ja anna äidin kertoa ne neuvot, se on kai vähän niin kuin äidin tehtävä... 

Jotenkin tuntuu, että tämä kappale tulee herättämään ajatuksia rohkealla tekstillään, varmasti puoleen ja toiseen. Tästä joko pidetään tai sitten ei. Itse tykkään. Hienoa, että tällaisia kappaleita uskalletaan tehdä. Jään mielenkiinnolla odottamaan tämän kappaleen kuulemista livenä - miltä se kuulostaa, onko tässä kappale joka saa tunteet pintaan?

Kuuntele itse ja tee omat johtopäätöksesi kappaleesta. Aki Samuli - Sä et oo mun äiti

Mistä kaikki sai alkunsa?

Simo Koho, Jani Luoma, Aki Samuli, Kimmo Tuupanen ja Jouni Hannula

Tervetuloa Tää on Fantasiaa - keikalla Aki Samuli & Fantasia - blogiin! Tästä tämä lähtee - toivottavasti :) Keikkatunnelmia Aki Samulin ja Fantasian keikoilta, jonkinlaisten tarinoiden ja kuvien muodossa. Varsinaisestihan kuvia löytyy sitten facebookin puolelta Tää on Fantasiaa - keikkakuvia Aki Samuli & Fantasia. 

Fantasian soittajiin minulla on aikanaan ollut kunnia tutustua Marko Maunukselan kautta, jonka taustalla nämä loistavat muusikot soittivat v.2010-2016. Paljon keikkoja ja hauskoja hetkiä yhdessä v.2014 alkaen, jolloin ensimmäisen kerran Markon ja Fantasian tanssikeikalle "eksyin". Keväällä 2016 tuli sitten tieto, että Fantasian ja Markon tiet eroavat, ensimmäinen tunne oli "Mitä nyt? Näenkö näitä Fantasian tyyppejä enää missään?" Alkoi odotus orkesterin jatkokuvioista, odotusta helpotti se tieto, että Fantasia on ja pysyy - mutta kuka on uusi solisti? Jokin aavistus monien pohtimisten jälkeen oli, mutta en siitä pahemmin ääneen huudellut, jos se ei sitten osuisikaan oikeaan. Lopulta se aavistus osui kuin osuikin oikeaan, uusi solisti olisi v.2015 tangokuningas Aki Samuli. 

Toukokuussa tuli mahdollisuus lähteä katsastamaan miltä uusi solisti Fantasian säestyksellä oikein kuulostaisi. Toki olinhan minä Akin nähnyt pari kertaa aiemmin, Seinäjoen Tangomarkkinoilla kruunaamisen jälkeen ja sitten syksyn Sinitaivas-konsertissa. Päätin antaa Akille mahdollisuuden näyttää miten homma toimii Fantasian kanssa, joten ei muuta kuin keikalle. Kuinkas sitten kävikään? Tää tyttö oli aivan myyty! Huikea keikka ja sen seurauksena päätös, että lisää kiitos - ei näiltä keikoilta vain voi olla pois! 

Sen jälkeen niitä keikkoja sitten tulikin: Syvälahti Kangasniemellä, Hangan Lava Hankasalmella, Ilveskasino Kuopiossa, Seinäjoen Tangomarkkinat, Keurusselkä Keuruulla, Nurmaan Lava Mäntyharjulla ja viimeisimpänä Hiihtomäen Lava Mikkelissä. Lisää on tulossa - tarina siis jatkuu. Koko kesä on koettu hauskoja ja mieleenpainuvia hetkiä Akin & Fantasian kanssa, olen varma että niitä koetaan jatkossakin. Pysykää kuulolla, keikkatarinoita alkaa putkahdella syksyn mittaan aina kun on mahdollisuus mennä keikalle :)