Kisakaari, Ristiina 26.3.2017

Sunnuntaihumppien aika ja suunta kohti Ristiinaa. Tällä kertaa keikkapaikka oli lähempänä kuin missä on viime aikoina tullut käytyä ja kyllähän siitä pientä kuittailua sai kuulla. "Miten osasit näin lähelle tulla?" Niinpä niin. Paikkana Kisakaari Ristiinassa, hieman erikoisempi kuin mihin on totuttu, kyseessä on nimittäin urheilutalo. Mutta kyllähän siellä silti hyvät sunnuntaihumpat Akin & Fantasian tahtiin saatiin aikaiseksi.

Tanssit käyntiin klo.17 Fantasian tahdittamana ja valssilla liikkeelle. Kevät tulee kohisten ja hangen alta kukkaset nousevat esille. Jouni lähti heti ensimmäiseksi poimimaan metsäkukkia ja Simo puolestaan perään nittykukkasia. Kun kukkaset oli poimittu lähdettiin illan ensimmäiselle matkalle kohti Kööpenhaminaa, jossa todettiin että ei ole Kööpenhamina kuin ennen. Matkalta kuitenkin löytyi pieni polku, jota pitkin lähdettiin jatkamaan matkaa. Kengissä saattoi olla hiekkaa, kun lopulta pääsimme perille Argentiinaan ja hiljaa yössä kaikuivat La Cumparsitan tahdit. Kotiin on kuitenkin jossain vaiheessa palattava, joten koitti takaisinpaluu ja lopulta se heili löytyi Karjalasta. Cavatina ja Vaya Con Dios soivat hitaina valsseina. Sitten ei muuta kuin polkaksi linjuriautossa ja matkaan mukaan Karjalan poikia.

Aki lavalle klo.18 ja heti alkuun tarjoiltiin sunnuntai-iltaan niitä kuuluisia ja ehkä hieman kummallisiakin rakkauden drinkkejä. Kun drinkit oli juotu, lähdettiin katsomaan johtaisiko se Koivukuja kotiin maailmalta. Täysikuu loisti taivaalla ja siinä sitten valvottiin koko yö ja katseltiin mahtaisiko jo jostain löytyä niitä valkovuokkoja. Jazztyttö ei edelleenkään surrut, että sitä heilaa ei ollut löytynyt, vaan pisti nokkaansa puuteria ja peilasi otsatukkaansa, kunnes katupoika saapui viheltelemään tytön ikkunan alle. Jostain he löysivät kaksi karttaa ja toinen toisensa saattajana he lähtivät matkaan. Tyttö oli pojan mielestä aivan vastustamaton, uudenlainen nainen ja poika totesikin, että odota en! Sen verran malttamaton tuo katupoika taisi jazztytön suhteen olla. Lavallakin oli malttamatonta porukkaa, Aki totesi Jounille, että miksi soitto ei jo soi ja Jouni vain vastasi, että maltahan nyt hetki. Väistämättä välillä koittaa hetki vähän ennen kyyneleitä ja sen jälkeen voi käydä helposti niin, että en kasvojas muista.

Pieni tauko ja sitten jatkettiin. Heti alkuun Aki totesi, että "Se jokin sinulla on". Ai minulla? Ei kun sittenkin meillä kaikilla. Sitten kelattiin onko ilmassa rakkautta, väärää vai oikeaa. Kuin olis luvatonta miettii sua vielä, mut mul on syytä monta, mukaan sut viedä... Joten se on lähdön hetki ja en kuuntele kuitenkaan, kun kertoo muut neuvojaan, vain riittää kun tunnen sen, oot tärkein ihminen... kuun hopeaiseen viittaan kanssas kietoudun ja tähtiharsoon tuikkivaan saat viedä mun... Kuun loisteessa vai oliko se kuu sittenkin katulamppu, mutta kuitenkin sängyn laidalla, soi elämän haitari - soita vaan, niin maanantai ei pääse alkamaan. Lanteet jatkoivat keinumistaan chachaan tahtiin. Mä rytmisi tunnen ja sen kutsun kuuman, mä rytmisi tunnen hetken hullun huumaan, mä rytmisi tunnen enkä kaipaa syytä antautua sille vähän vaan... Sen jälkeen voikin sitten siltä toiselta kysyä hieman vihjailevaan sävyyn jos vielä oot vapaa lähtemään, jos vielä oot vapaa lähdetään...? Mutta siitäkin huolimatta yhden viiltävän hetken saanhan ylpeyden menettää, älä pelkää että jään. Ei kukaan ketän koskaan voi mielensä mukaiseks muuttaa, ei kukaan ketään koskaan voi omistaa, ei ei, en minäkään sinua. Ja sitten vielä Roomaan - ciao Romero, paikka Cafe Nero, amore mio, löytänyt en sua. Yksin istun, kylmä cappuccino, lohduta ei, muista et kai mua... Tässä välissä Fantasian esittely ja sitten vielä Rakkaustarina. Taputusten siivittämänä Aki & Fantasia takaisin lavalle ja encoreina Rakkauden jälkeen ja Kun paljon antaa.


Akin osalta ilta oli siinä. Vauhdikasta menoa ja rauhallisia rytmejä sopivassa määrin, kuten on totuttu näkemään. Nimmareita ja kuvia halukkaille, Fantasia viihdyttäisi vielä loppuillan. Vaikka eihän se Aki nyt malta poissa pysyä kun soitto vielä soi. Ei kuitenkaan enää lavalle palannut, vaan saapui muuten vain istuskelemaan ja kuuntelemaan Fantasian soitantaa. "Mä tulin kuuntelee mun bändiä." "Sulla on kyllä huippu bändi." "PARAS", totesi Aki ja tästä on helppo olla samaa mieltä. Monenlaisia bändejä on vuosien mittaan tanssipaikoilla tullut
nähtyä, mutta kyllä Fantasia monipuolisella ja muuntautumiskykyisellä ohjelmistollaan (mitään muuta bändiä suinkaan väheksymättä) on siellä kirkkaassa kärjessä. Tanssikansan toiveita kuunnellaan ja soitetaan sitä mitä toivotaan. Kiitos siitä.

Mutta kuten jo aiemmin sanottu, Fantasia viihdytti tanssikansaa vielä parin lyhyen setin verran. Väki vähenee, pidot paranee, näinhän se vanha sanonta menee. Tanssijoiden toiveita kuunneltiin näilläkin seteillä. Alkuun oltiin Pohjolan yössä aivan kuin lapsena ennen. Jenkan tahtiin mentiin porukalla saunomaan ja todettiin siellä löylyissä että väliaikaistahan tämä kaikki on vaan. Romanialaisen kitaran soidessa lausuttiin vain Adios Muchatos. Katerinan vuoksi todettiin, että tyttöjen tähden. Pieni matka eksoottiseen Uraliin, mutta sitten törmättiin kuitenkin tyttöön Mikkelistä, nimi vain jäi vähän epäselväksi. Tummansinisiä säveliä salatussa surussa ja vielä lopuksi metsäpirtin tunnelmassa laulettiin laaksojen laulu.

Sellaiset sunnuntaihumpat Ristiinassa. Samalla se oli 20:s tämän porukan yhteiskeikka jolla on tullut oltua, eikä vielä vuottakaan ole kulunut siitä kun Akia & Fantasiaa ensimmäisen kerran lähdin katsastamaan. Monta kokemusta ja hauskaa hetkeä rikkaampana ei ole kaduttanut hetkeäkään, välillä keikkamatkat suuntautuvat pakosti kauemmaksikin, mutta matkailu avartaa. Mitä kaikkea tämä tuleva kevät ja kesä tuokaan tullessaan kun kulku suuntaa tämän porukan keikoille, lähelle ja kauas. Kiitos jälleen kerran Aki, Simo, Jani, Jouni ja Kimmo! Te ootte mahtava porukka, oli taas ilo olla keikallanne. Seuraavaa kertaa odotellessa.

Soittola, Seinäjoki 18.3.2017

10 kuukautta sitten, 18.5.2016, lähdin ensimmäistä kertaa katsastamaan miltä se Akin & Fantasian yhteistyö oikein näyttää ja kuulostaa. Jotain tuona iltana tapahtui, positiivisessä mielessä, koska sille tielle sitten jäin, eikä paluuta takaisin ole ollut 😉 Nyt 19 #FantasiAkin keikkaa takana ja ties kuinka monta vielä edessäpäin.

Tällä kertaa tie vei Seinäjoelle, tuonne tangon pääkaupunkiin. Nyt ei kuitenkaan oltu kesäisissä tunnelmissa tangokadulla, vaan ihan sisätiloissa Ravintola Soittolassa. Kellään ei tuntunut olevan tietoa aloitusajankohdasta, "Ei me tiedetä", oli ollut monen kuulema vastaus. Ravintola avaisi ovensa klo.21, joten kai se keikka sitten jossain vaiheessa iltaa alkaisi. Lopulta tietoa löytyi sen verran, että aloitusaika riippuu siitä, moneltako illan esiintyjä saapuu paikalle. Yleensä orkesteri aloittaa siinä klo.22-23. Akin illmoituksen mukaan (siis ilmeisesti kun paikalle oli saavuttu) Fantasia aloittaisi klo.22, Akin setit sitten klo.23 ja klo.00.

Soittolan lava oli haasteellinen, niin kuvauksen kuin muunkin kannalta. Leveyttä kyllä riitti, mutta muuta sitten ei. Simo ja Jani oli sijoitettu lavan toiseen reunaan, Kimmo ja Jouni toiseen. Kieltämättä siinä kyllä hieman pohdittiin, että mihin väliin se Aki sinne saadaan mahtumaan, kun keskellä lavan etureunaa on iso pylväs? Eipä tuo tila Akilla loppujen lopuksi kovin suuri ollut, melkein kiinni Simossa, mutta kekseliäisyydellä kaikesta selviää. Tosin sen pylvään olisi aivan hyvin voinut siitä kaataa, kuten Aki yhdessä vaiheessa iltaa ehdotti.

Tanssit laitettiin käyntiin klo.22 Fantasian toimesta. Lavalla alkaa olla kaikki valmista... Jani paikalla, Simo paikalla, Kimmo paikalla, Jouni... Missä Jouni on? JOUNI! No niin, olisihan se pitänyt arvata, taas rupattelemassa tuttujen kanssa, vaikka keikka on jo valmiina alkamaan. Sitten kun viimeinenkin mies on saatu lavalle, voidaan lähteä perinteisesti valssilla liikkeelle. Heti alkuun muisteltiin Jounin toimesta jokunen vuosi sitten rajan taakse jäänyttä Metsäpirttiä (vai oliko se sittenkin Mehtäpirtti?), Jani kaipaili seuraavaksi lempiystäväänsä Leilaa, sitä salaisen lemmen kohdetta. Sen jälkeen Simo totesi, että hiljaista on niin kuin huopatossutehtaalla, mutta sitähän se monesti saattaa olla illasta aamuun. Kovasti aneltiin myös Isabelilta
, että etkö sääli sääli miestä ja suo anteeks tämä hetkinen - mutta ihan oma syy, mitäs piti haikailla sitä ilman vaatteita ja aatteita kulkevaa afrikkalaista Bulu Bulua. Siitäs sai se mies. Paluu takaisin kuitenkin Suomeen ja Seinäjoelle, luvassa siis tangoa. Simo lauloi, "Kaukana jossain onnenmaa, odottaa, meitä saa, yhdessä kerran kahden vaan, sinne kuljetaan..." Liekö se onnenmaa sitten ollut siellä jossain kaukomailla, siellä missä kaikuu La Cumparsita. Kenties siellä jossain odotti se lämmin, hellä, pehmoinen, jota oli rakastettu viisitoista kesää. Kesän jälkeen koittaa kuitenkin syksy, joten oli aika kysellä muistathan syyskuun ja kulkea pitkin kuunsiltaa. Näissä kahdessa hitaassa valssissa kuultiin myös Janin hienot huuliharppusoolot.

Akin osalta ilta aloitettiin nauttimalla heti alkuun niitä kummallisia rakkauvven rinkkejä. Ne toimivat mitä ilmeisemmin kurkunkostukkeina ja matkajuomina matkallamme kohti Koivukujaa. Koivukujalle päästessämme taivaalla loisti täysikuu ja valkovuokot alkoivat pilkistellä lumen alta. Mutta jos silti vielä oot vapaa, mitä ihmettä asialle voisi tehdä? Aki tarjosi ratkaisuksi sitä, että keikan jälkeen hän jakaisi kaikkien bändiläisten puhelinnumerot, mutta ikävä kyllä siinä kävi kuitenkin sitten niin, että ei niitä numeroita kyllä näkynyt ei kuulunut... Vieroitusoireita podettiin toisen lähellä, mutta ketään ei kuitenkaan koskaan saa muuttaa mielensä mukaiseksi. Kaksi karttaa ja saattaja mukaan, kenties kohdalle sattuu se vastustamaton, uudenlainen nainen. Tosin taisi siellä vastustamattoman naisen seurassa pyörähdellä joku gigolokin, huudahtaen: "Humma la beeba la seeba la booba la. Humma la beeba la beeba la bop." Mutta hetkinen, se gigolo kuulosti kyllä erehdyttävästi Simolta, että mitenkäs tämä homma nyt oikein sitten loppujen lopuksi menikään?

Jotta meno ei lähtisi ihan lapasesta, rauhoituttiin vielä kahden kappaleen verran ensimmäisen setin päätteeksi. Koitti hetki vähän ennen kyyneleitä. Kappale sisälsi pientä ekstraa, lavalta kuuui Akin toimesta huokailuja ja rakkaudentunnustuksia ranskaksi, "Je t'aime". Tässä vaiheessa oli hyvä antaa  mielikuvituksen lentää ja kuvitella paikaksi joku pieni, savuinen kuppila, jossa bändi soittaa illan viimeisiä hitaita, rakkauden tunnustukset kaikuvat ilmassa... ja sitten yhtäkkiä kaikki onkin siinä, "Silmissäsi kyyneleitä, en voi vastustaa ja eron hetki on". Toinen lähtee, toinen jää, "En kasvojas muista, mut muistan ihosi tuoksun, en ääntäsi tuntisi, mut tuntisin veresi juoksun, en nimeäs tiedä, mut miksi siitä huolisin, mut jos en sua kohtaisi enää, kuolisin..." Paluu takaisin todellisuuteen ja tauolle.

Akin toinen setti vauhdikkaasti käyntii ja heti alkuun toteamus, se jokin sinulla on. Mutta onko se väärää vai oikeaa, vaikka sen kuinka kuuluu satuttaa, pistää ja polttaa? Vaikka kuinka pitäisi uskaltaa, jossain vaiheessa koittaa aina lähdön hetki, mutta sillon voi ensin kietoutua kahdestaan kuun hopeaiseen viittaan. Seinäjoen yöstä löydettiin myös jazztyttö, jonka vanavedessä saapuivat paikalle myös katupojat. Elämän haitari (ei edelleenkään matkassa mukana) soi kuumissa chachaan rytmeissä ja samaan hengen vetoon todettiin mä rytmisi tunnen yössä kasvotusten ja annettiin sen tulen polttaa sydäntä.. hieman höystettynä tyyliin oye como va ja esta es la ultima noche, kuumaa, kuumaa...

Myös tälle toiselle setille mahtui mukaan pari uutta biisiä, ei kuitenkaan Akin uudelta levyltä. Leijoja lennätettiin keskiyön aikaan, rakkaus syttyi kun kesä vietettiin Pariisissa, istuttiin kahvilassa ja kuljettiin pitkin joenrantaa. Sen jälkeen oli hyvä lähettää ne kauneimmat lauseet leijan mukana yli vuorten. Illan päätteeksi vielä matka Roomaan ja taas kerran jäätiin nautiskelemaan yksin sitä kylmää cappuccinoa. Onneksi kuitenkin siellä Roomalaisessa kahvilassa olivat paikalla Fantasian pojat. Aivan kuten ennenkin, rummut ja valot - Kimmo, porukan pomo,basso ja laulu - Jouni, kitarat ja laulu - Jani, monitoimimies (laulaja, säveltäjä, kosketinsoittaja, haitaristi, laulaja, tuottaja, Akin kuski - olikohan tässä edes kaikki?) - Simo. Lopuksi vietettiin yhdessä vielä sata kesää ja tuhat yötä.

Taputuksia, taputuksia ja vielä kerran taputuksia. Aki takaisin lavalle ja koska valssia oli toivottu, encorena Suvivalssi ja Minä rakastan sua. Sen jälkeen nimmareita, levyjä ja kuvia halukkaille, mutta ei tosiaan aiemmin illalla luvattuja bändin puhelinnumeroja.  Aki, Aki, lupaukset pitäisi lunastaa 😆

Pieni tauko ja Fantasia viihdyttämään vielä hetkeksi. Alkuun pari vauhdikasta kappaletta, Pecos Bill ja Extrapallo. Sen jälkeen oli hyvä siirtyä jo "korvan imeskely" tuunelmiin, jotta se vähäinen, enää paikalla oleva, yleisömäärä ei riehaantuisi liikaa. Kuuleeko yö ja Alku kaiken kauniin kaikuivat Seinäjoen yössä Simon ja Janin tulkintoina. Pientä palaveria lavalla, että mitäs sitten soitettaisiin? Yksi ehdotus siellä kuultiin, mutta lopulta se vaihtui toiseksi, kun joku tanssijoista kävi toivomassa hidasta. Salattu suru sai päättää illan ja ei muuta kuin kiitos myös Fantasian toimesta ja hyvää yötä.

Kauas on pitkä matka ja tämä keikkareissu vaati useamman tunnin istumisen bussissa ja junassa, mutta aina yhtä kannattavaa on ottaa ja lähteä vaikka vähän kauemmaksikin. Tämän porukan seurassa ei ole kyllä yhtään tylsää hetkeä koettu. Uusi seikkailu odottaa jo ihan nurkan takana. Kiitos tästä keikasta ja kaikista siellä koetuista hetkistä Aki, Simo, Jani, Jouni ja Kimmo!

Baltic Princess 22.-23.2.2017

Hiio hoi ja ankkurit ylös ja jälleen risteilemään Akin & Fantasian tahtiin. Tällä kertaa risteiltiin Turusta Tukholmaan ja takaisin, laivana Baltic Princess. Pientä myrskyä oli merelle luvattu, mutta ei se menoa haitannut. Tällä risteilyllä oli matkustajia kirjaimellisesti vauvasta vaariin, Etelä-Suomen hiihtolomaviikko meneillään ja jokaiselle jotain ohjelmaa. Lapsille muumit, vähän vanhemmille ja teineille Isac Elliot, niin ja meille muille sitten Aki & Fantasia 😏 Akin showtime oli poikkeuksellisesti vasta klo.00.30, johtuen Isac Elliotin esiintymisestä. Ennen laivan lähtöä juteltiin Jounin kanssa, joka kertoi teinityttöjen jonon ulottuvan laivan tax free myymälän kohdilta aina Starlight Palacen ovelle saakka, jo ennenkuin se avattiin. Pitäähän se eturivin paikka nyt saada. Samaa jonotusta oli havaittavissa jo terminaalin puolelle. Olihan se Isacin keikka kertomusten mukaan aika kirkumista ollut....

Puoli yhden aikaan yöllä oli sitten Akin & Fantasian aika aloittaa oma osuutensa. Luvassa oli 90minuuttia täyttä tykistystä, tosin välillä aina vähän rauhoitettiin tahtia. Lavan edessä oli vielä Isac Elliotin keikan jäljiltä kunnon "mellakka-aita" - kerrankin lavalla taisi olla oikein turvallinen fiilis, innokkaimmat ainakin pysyisivät loitolla 😄 Liikkeelle lähdettiin kertomalla tarina siitä vastustamattomasta naisesta, jonka jälkeen todettiin vain että odota en - nimittäin tangoja. Romanialaisen kitaran säestyksellä haaveiltiin elokuun illoista ja öistä. Tokihan niitä tangoja piti tällaisella myöhäisyön setillä olla, sillä kuten Aki sanoi, täytyyhän nuoremman yleisön tietää mitä se tango oikein on. Ei sitä pelkästään varttuneemmalle väelle esiinnytty, nuorempaakin väkeä oli yöllä Starlight Palacen puolella.  Laivaan oli myös hypännyt matkaan mukaan jazztyttö, joka oli jo valmiina, nokka puuteroituna ja otsatukka peilattuna, kysymään katupojalta jos vielä oot vapaa... Mitä vastasi katupoika? "Lähellä sinua, poden vieroitusoireita". Siihen jazztyttö vastasi, "Yhden viiltävän hetken saanhn ylpeyden menettää, älä pelkää että jään...vaikkakin lähellä sinua, täytyinkin onnesta." Niin, satamassa ne jazztytön ja katupojan tiet taas eroavat - kunnes taas on aika kohdata.

Laivan kapteenille oli annettu käyttöön kaksi karttaa, joiden avulla suunnistettiin merellä Ahvenanmaan kautta kohti Tukholmaa, mutta yllättäen kesken risteilyn kehotettiin solmimaan kengännauhat, sillä luvassa oli pikavisiitti allekirjoittaneen luo Koivukujalle. "Lähdetään käymään Pitkäsessä!", huudahti Aki ja sitten mentin. Syystä tai toisesta se toteamus näytti herättävän yhdessä, nimeltä mainitsemattoomassa, soittajassa hilpeyttä. Syy tuskin koskaan selviää... Mutta jos se koko porukka, joka tuolloin laivalla oli, olisi tänne kyläilemään tullut, ahdasta olisi ollut, toisaalta etuovesta sisään ja takaovesta ulos - sillä järjestelyllä kaikki olisi saatu piipahtamaan pikaisesti. Toki en pahakseni pistäisi jos Aki ja Fantasian pojat joskus tänne Koivukujalle eksyisivät...

Illan aikana nautiskeltiin myös rakkauden drinkkejä, jotka voivat välillä olla "kummallisia". Niiden nautiskelujen jälkeen voikin sitten pohtia oliko se drinkin aikaan saama rakkaus väärää vai oikeaa ja mitä kenties mahtaa tapahtua rakkauden jälkeen? On kuitenkin muistettava myös se, että kun paljon antaa, voi myös saada jotain.

"Saat hymylläsi aikaan kaiken sen, sä himmentää voit loisteen tähtien.. Se jokin sinulla on..." Vauhdikkaampien biisien aikana kuultiin myös hyviä sooloja, niin Simon kuin Janin toimesta, jopa niin vauhdikkaita, että Simo intoutui välillä soittamaan seisaaltaan. Iltaan sisältyi myös matka Roomaan, jossa huudahdettin, "Ciao Romero!", mutta saatiin vastaukseksi vain, "Pronto, pronto!". Loppupeleissä taisi  sitten käydä niin, että Romerosta tuli yks biisin aihe vaan.

Ai niin, esiteltiinhän se Fantasiakin jossain välissä. Ensin oli vuorossa edellisen päivän syntymäpäiväsankari, nyt vain basisti, roudari, autonkuljettaja ja bändin aivot - kova on siis kohtalo Jounilla. Suurin piirtein keskeltä lavaa löytyikin sitten mies tiukassa nutturassaan, rumpujen takana yhä edelleen Kimmo. Sitten peruutettiin lavan toiseen reunaan,  sieltä löytyi ainakin lauluntekijänä, laulajana, tuottajana, kosketinsoittajana ja haitaristina tunnettu kaveri. On kuulemma muutenkin mukava heppu - Simo. Viimeiseksi lavan toiseen reunaan, jossa mm. aitoa Lantolaa soittava Pohjanmaalta Mikkeliin pudotettu mies, Jani. Vielä raikuvat aplodit, porukka takaisin lavalle ja encorena Saattaja.

Aamuyö ja päivä huilia, musavisaa ja bingoa. Unta, ruokaa, kuka teki mitäkin, kunnes 17.45 oli päivätanssien aika. Heti alkuun humpalle. Merimiehen kunniaa yritettiin taas palauttaa, mutta merimies vain tanssi tico ticoa, kun laivan kannella soi Titanic. Vaikka neidon piti itkeä kaipauksen kyyneliään, ei itkua tällä kertaa kuulunut. Liekö kyyneleet kuivuneet, merimies unohdettu ja vaihdettu jätkän humpan tukkijätkään. Taitaa tämä tukkijätkä kuulua niihin jazztytön sydämen vieneisiin katupoikiin, kun kerran kylille käy viheltäin...

"Vai ei muka nuoret käy tansseissa!", totesi Aki kun tanssilattian valtasi lukuisa joukko pikkuneitejä ja pikkuherroja, niitä tulevaisuuden tanssipaikkojen kävijöitä. Kimalle hameiden helmat vain heilahtelivat tummasilmäisen tahtiin, kun neitokaiset niitä vähän itse heilauttelivat 😊 Tulevaisuuden jazztyttöjä etsimässä niitä omia katupoikiaan, kenties. Kuten päivätansseihin kuuluu, Aki tulkitsi myös tällä setillään tangoa. Täysikuu ja Valkovuokot, hieman Olavi Virran tuotantoa nuoremmalle sukupolvelle tutuksi. Myös valssia kuultiin, Suvivalssi ja Minä rakastan sua.

Päivätansseissa pistettiin myös lanteet pyörimään chachaan tahtiin. Tutut "Mä rytmisi tunnen" ja "Elämän haitari". Mutta edelleen ilman sitä haitaria. Missä se haitari nyt oikein piileskelee? Simo, joko se kohta olisi taas mukana, mulla alkaa olla jo ikävä sen sulosointuja 😉 Mutta jospa viimeistään kesällä ja tanssilavoilla taas se tuttu, punavalkoinen (rekvisiitta)haitari kulkee matkassa mukana.

Keikan jälkeen levymyyntiä, nimikirjoitusten jakoa ja yhteiskuvia. Taisi muuten olla yksi risteilyn nuorimmista matkustajista, joka pääsi myös yhteiskuvaan Akin kanssa. Siinä sitä Akin sylissä kelpasi ihmetellä kun äiti valokuvasi. Vihdoin ja viimein sitä myös itse ymmärsi, että jospa nyt mekin sitten Akin kanssa otettaisiin se yhteiskuva, onhan tässä näitä keikkoja jo sen verran kierretty, mutta aina se on vain jäänyt ottamatta. Mutta nyt on sekin asia saatu hoidettua.

Sellainen risteily tällä kertaa, vähän erilainen kuin viimeksi. Tällä lähdöllä ei Fantasialla ollut omia settejä lainkaan ja Akin setti oli siis yhteen putkeen, ilman sitä vartin taukoa siinä välissä. Vaihtelu kuitenkin virkistää. Kuten Akin tyyliin kuuluu, koskaan ei voi tietää mitä letkautuksia sieltä lavalta keikan aikana kuuluu. Sieltä kun saattaa tulla vaikka mitä heittoja, toisinaan ne osuvat allekirjoittanutta omaan nilkkaan 😏 Mutta mitäpä tuosta, jatketaan vain samaan malliin, tuli mitä tuli- kaikki kestetään kuin nainen - joten Aki, anna tulla vaan! Kiitos Aki, Simo, Jani, Jouni ja Kimmo tästä risteilystä! Muutama viikko ja tiemme kohtaavat jälleen.

Silja Europa, Helsinki-Tallinna-Helsinki 30.-31.1.2017

"Ei merimies voi maissa olla päivää kauempaa, kun jossain piru vie jo laiva odottaa..." Vaikka tässä nyt ei merimiehiä ollakaan, silti meitä odotti tällä kertaa legendaarinen Silja Europa, Akin ja Fantasian lähtö 2/2. Tällä lähdöllä laiva oli melko tyhjä, mutta silti yleisöä ja tanssijoita näissä meritansseissa kuitenkin riitti.

Fantasian osalta meritanssit pyöräytettiin käyntiin klo.22, sitä ennen yleisöä viihdytti laivan housebändi, "The News". Hieman ennen kellon olemista pykälässä Fantasian pojat alkoivat ilmestyä paikalle, kuka mistäkin suunnasta. Ensimmäisenä lavalta oli bongattavissa Kimmo, joka alkoi kasailemaan rumpusettiään omanlaisekseen toisen bändin jäljiltä - mistä lie salaluukusta ilmestynyt. Jani ja Jouni saapuivat paikalle baarin kautta ja Simo puolestaan ilmeisesti samasta salaluukusta kuin rumpalimme. Tällä kertaa tanssit pyöräytettiin käyntiin foxilla, sen jälkeen vuorossa olivat valssit. Fantasian setti koostui jälleen tutuista kappaleista, kuten Albatrossi, Muistan sua Elaine, Tallinnan illat, Adios Muchachos, Metsäkukkia... Kovasti kyseltiin myös että missäs sitä yösi oikein vietitkään? Tähän vastauksena oli, että Uralissa tuli oltua.

45minuuttia pelkkää Fantasiaa, vartin tauko ja sitten Aki lavalla. Tangoilla lähdettiin liikkeelle, Olavi Virran tuotannosta Täysikuu ja Valkovuokot. Vaikka Silja Europan esiintymislava ei ole järin suuri verrattuna vaikka Helsinki-Tallinna väliä aiemmin seilanneeseen Baltic Queenin lavaan, niin hyvin Akilla silti oli tilaa heilua kun välillä pistettiin jalalla koreasti vauhdikkaampien biisien tahtiin. Lämmin oli tunnelma sekä lavalla että yleisön joukossa. Ensimmäisellä setillä onniteltiin kahta eri syntymäpäiväsankaria kappaleella Se jokin sinulla on. Ainakin toinen sankareista oli 25-vuotias, totta vai ei, sen tietänee vain tämä kyseinen syntymäpäiväsankari itse. Tämä tietysti sai aikaan sen, että Aki päätti paljastaa kaikkien Fantasian poikien iät. Kaikki ovat 25-vuotiaita, tosin Simo korjasi asian ja kertoi, että bändin yhteenlaskettu ikä on tuo 25. Äkkiä laskettuna jokainen bändistä on siis noin 6-vuotias ja muutama kuukausi päälle. Eskari-ikäistä porukkaa siis. Se selittänee paljon tämän bändin juttujen tasosta (ei siis millään pahalla Simo, Jani, Jouni ja Kimmo!) 😊

Tuttuja kappaleita seilasi matkassa mukana ensimmäisellä setillä, kuten Koivukuja, Kahden kartan avulla puolestaan valloitettiin koko maailma ja seilattiin aina Italiaan ja Roomaan tapaamaan sitä ah, niin petollista Romeota. "Humma la beeba la seeba la booba la / Humma la beeba la seeba la bop" toki kaikui myös tällä kerralla kun uudenlainen ja vastustamaton nainen saapui paikalla jazztytön muodossa katsastamaan katupoikia. Tämä vastustamaton nainen taitaa myös olla hieman malttamaton, kun välillä huudahtaa "Odota en". Tämän kappaleen kohdalla pohdittiin, että kukas se mahtoikaan olla tämän ensimmäinen esittäjä? Joku yleisöstä huusi "Jussi Jurkka!", tämä herätti Akissa ja Fantasian pojissa kenties hieman hilpeyttä. Oikea vastaus kuitenkin oli tällä kertaa Ann Christie. Ensimmäisen setin jälkeen 45 minuutin tauko ja keskiyön show.

Keskiyön showna oli tällä kertaa Euroviisuteemainen "Winner takes it all". Tuttuja viime vuosien euroviisujen voittajakappaleita tanssilla höystettynä, esimerkiksi "Diva", "Fairytale", "Euphoria", "Heroes" - unohtamatta Suomen toistaiseksi ainoan euroviisuvoittajan Lordin, kappaletta "Hard Rock Hallelujah". Mukaan tähän voittajien kavalkaadiin mahtui myös pari suomalaisten omaa suosikkia, Kirkan "Hengaillaan" ja Jari Sillanpään "Takes 2 to tango".

Shown jälkeen taas Aki & Fantasia lavalle. Yleisöä oli tässä vaiheessa kadonnut jo huomattavasti paikalta, mutta ei se menoa haitannut. Välillä hitaampaa ja välillä nopeampaa, jotta tasapaino säilyisi. Väki vähenee ja pidot paranee, näin se monesti menee. Akin toisen setin aikana oli tanssilattialta bongattavissa varsinainen "wannabe-Jorma Uotinen", sen verran sulavat liikkeet tällä kaverilla oli Akin hitaiden kappaleiden aikana. Voi kun olisitte nähneet! Varsinainen setti päättyi tutusti buggeihin, Rakkaustarina ja Eläköön elämä. Niiden välissä tutusti Fantasian esittely. Vähäisestä yleisömäärästä huolimatta saatiin kuitenkin aikaan sen verran kovat aplodit, että saatiin Aki takaisin lavalle kahden ylimääräisen kappaleen ajaksi. Aki kysyikin sopiiko, että otetaan sekä nopea että hidas kappale? Se sopi, joten... Sieltäpä sitten tulikin melkoinen yllätys! Perjantaina ilmestyvältä levyltä sai ensiesityksensä kappale nimeltään "Väärää oikeaa". Mukavan menevä kappale. Aki naureskeli, että biisistä ei hiiskuttu etukäteen siitä syystä ettei kukaan sitä ehtisi tallentaa. Pakko oli siinä sitten Akille myöntää sen olleen ihan pienestä kiinni, että se ei päätynyt tallennukseen. Niin niin, juuri siksi, naureskeli Aki takaisin 😉 Mikä se sitten oli se hidas? Jaa-a, eipä muuten jäänyt mieleen. Kai sitä sitten oli sen verran uuden biisin lumoissa, että kaikki muu haihtui päästä pois. Akin osuus illalta oli siinä. Fantasia jatkaisi vielä hetken kuluttua tanssittamista puolisen tuntia. Kaikki toiveet toteutetaan, joten toivokaa ihan mitä vaan, vihjasi Aki. "Heittäkää joku paha!"

Tauon jälkeen oli sitten siis vuorossa Fantasian "toiveiden ilta". Vähän kaikenlaista tanssimusiikkia oli tarjolla yhden käden sormilla laskettavissa oleville tanssijoille. Tässä vaiheessa iltaa koitti myös se hetki, että voitiin soittaa jenkat - "Välimallin jätkä" Jounin esittämänä ja Simon tulkitsema "Väliaikainen". Jenkalle ei uskaltautunut enää kuin muutama rohkea pari ja sen jälkeen Fantasia saikin soittaa lähes tyhjälle tanssiravintolalle. Lopulta paikalla oli nimittäin enää allekirjoittanut äitinsä kanssa ja tämä jo aiemmin mainuttu "wannabe-Jorma Uotinen" kaverinsa, joka tosin oli jo sammunut, kanssa. Niinpä heitimme rohkeasti kehiin toiveen saada kuulla Beatlesiä. Sitä saa mitä tilaa. "Päätämme päivämme tähän", totesi Jouni ja vuorossa oli Beatles-potpuri, Please please me - Eight days a week - Hard days night - All my lovin - She loves you, a'la Fantasia, tulkitsijoina Simo ja Jani. Vaikka tosiaan viimeiset kappaleet soitettiin tyhjälle ravintolalle, ei se yleisömäärä merkitse loppupeleissä, vaan se fiilis - totesi Jani keikan jälkeen. Tästä on helppo olla samaa mieltä.

Aamu valkeni Tallinnan satamassa pilvisenä ja harmaana. Mutta silti muutaman tunnin pieni shoppailukierros ja sitten takaisin laivaan odottamaan "päivätansseja".

14.45 taas tuttu porukka kasassa ja ei muuta kuin päivätanssit käyntiin Akin & Fantasian toimesta, Tahdon, Romanialainen kitara, Elämän haitari (edelleen ilman haitaria), Mä rytmisi tunnen, Milla...  Toki kunnon päivätansseihin kuuluu myös humppa, joten ei muuta kuin humpalle. Ensimmäisenä humppana vähän kuin humpan satumaa eli Jätkän humppa. Merellä kun oltiin, niin toki kerrottiin tarina merimiehestä, jolla ei mennyt ihan niin kuin piti. Tuon merimiehen laivan

kannella soi taas Titanic ja kovaan ääneen neitokainen itki taas kaipuun kyyneliään, merimiehen tanssiessa vain tico ticoa. Clandestino, tuo espanjalainen kulkuri, pääsi myös kertomaan tarinansa. Ei mutta hetkinen... Oliko se kulkuri kuitenkin urkuri vai sittenkin vain kulkuri? Kuka se siellä oikein kulkurista on urkuria tekemässä? Simo! Tähän Aki päätti todeta Simolle, että kuitenkin salaa haluaisit että sinusta olisi tehty jonkinlainen laulu. Siitä se sitten lähti. Clandestino ei ole enää espanjalainen kulkuri, vaan nykyisin hän on espoolainen urkuri.

Sellainen risteily siis. Ensimmäinen laatuaan Akin & Fantasian seurassa (Fantasian kanssahan ollaan risteilty jo jokunen kerta aikaisemmin), mutta ei varmasti viimeinen. Kiitos Aki, Simo, Jani, Jouni ja Kimmo! Oli jälleen ilo olla keikallanne. Muutama viikko ja sitten taas mennään, laiva vain vaihtuu.

Revontuli, Hankasalmi 7.1.2017

Lauantai-iltana ravintolaan oli tarkoitus lähteä... joten ei muuta kuin suunnaksi Revontuli Hankasalmella ja keikkavuoden 2017 ensimmäinen virallinen keikka Akin & Fantasian tahdittamana. Viimeksi oli vaikeuksia oman aikataulutuksen suhteen, joten jos nyt oli paikalla noin tunti ennen keikan alkamista, ei voi kuin olla ylpeä itsestään - tähän pitää pyrkiä jatkossakin. Edellisen illan keikan jälkeen Fantasialla oli ollut ongelmia keikkabussin kanssa, homma ei mennyt kuten Strömsöössä, mutta onneksi käyttöön oli saatu vara-auto ja homma hoitui kuten pitikin.

21.30 pyöräytettiin tanssit käyntiin Fantasian tahdittamana. Tunnelma oli tiivis (ja lämmin), sillä salin peräosa oli syystä tai toisesta suljettuna. Mutta ei se tansseja haitannut. Heti alkuun lähdettiin matkalle kohti Tallinnaa, ensimmäisenä valssina Jani tulkitsi "Tallinnan illat". Tästä muistuu mieleen eräs Turku-Tukholma-Turku risteily, jossa kyseinen valssi kuultiin myös Fantasian
toimesta - tuolloin laiva oli jo lähestymässä Turun satamaa, kun kappale spiikattiin jotenkin näin: "Ajankohtainen kappale - Tallinnan illat". Taisi muuten silloin aiheuttaa hieman naurun pyrskähdyksiä niin soittajissa kuin yleisössäkin. Seuraavaksi etsittiin Simon toimesta Niittykukkasia, tosin ei niitä taida tähän vuoden aikaan löytyä, siellä ne ovat piilossa lumihangen alla, mutta kun oikein jaksetaan odottaa, niin kyllä se kesä ja niittykukkaset taas aikanaan tulevat. Illasta aamuun muisteltiin myös Elainea, jonka jälkeen koitti Takaisinpaluu ja kyseltiin kovasti että "Missä yösi vietitkään"? Tähän väliin taas pieni matka kohti Tenneseetä, jossa sitten muisteltiin syyskuuta. Pecos Bill pyöritteli Extrapalloa Jounin ja Simon tulkinnoiden myötä. Fantasian setin päätteeksi käytiin vielä Argentiinassa ja Uruguayassa, todeten ensin "Adios Muchachos" ja oltiin ihan hiljaa yössä La Cumparsitan tahtiin.



"Humma la beeba la seeba la booba la / Humma la beeba la seeba la bop" kaikui lavalta Simon toimesta myös tällä kertaa. Akin setti pistettiin käyntiin vauhdikkaasti "Vastustamaton" kappaleella. Se vastustamaton, uudenlainen nainen, joka määrää sääntönsä korttinsa jakaessaan ja takaa seuransa yhdeksi illaksi, totesi myös että "Odota en". Täysikuun loisteessa soi Romanialainen kitara ja Akin kysyessä Janilta minkä maalainen kitara sen tällä kertaa soittaa, vastauksena kuultiin että kitara on "aito lantola". Selvä homma ja ei kun eteenpäin. Jazztyttö pisti nokkaansa puuteria ja peilasi otsatukkaansa, olihan paikalla lavallinen Katupoikia. Sieltähän voisi löytyä se heila, mutta miten on, kelpuuttaisiko jazztyttö heilakseen katupoikaa? Hmm...ehkäpä, kuka tietää.. Ehkä sillä katupojalla on se jokin tai sitten kyseessä on tummasilmäinen - tai sitten ei, vain jazztyttö tietää totuuden. Sitten olikin aika hieman rauhoittua rumballe. Ensin "Vähän ennen kyyneleitä", jonka Aki sai v.2015 levytettäväksi musikkineuvos Dannyltä, mutta Akin sanojen mukaan "vuonna 2016 joku toinen sai jotain muuta". Kenties tämä lausahdus herätti hieman hilpeyttä, kuka nyt tämän heiton sattuikaan ymmärtämään. Toki jokainen voi omalla tavallaan tämän lausahduksen ymmärtää, ehkä sitä ei sen enempää kannata lähteä avaamaan. Sen jälkeen kaikille Kaksi karttaa, jotta päästiin taas matkalle ja valloittamaan koko maailma. Maailman valloituksella piipahdettiin Roomassa tervehtimässä sitä petollista Romeroa. Sitten ei muuta kuin tauon ajaksi nauttimaan vaikka se (kylmä) cappuccino tai rakkauden drinkki, josta Akilla olisi kuulemma hyvä tarina kerrottavanaan. Tässä vaiheessa alkoi pelko hiipiä selkäpiitä pitkin, mitä tarinaa sieltä oikein tulisikaan uuden vuoden drinkeistä...

Toinen setti ja chachaalla liikkeelle. Elämän haitari soi siitäkin huolimatta, että sitä ei edelleenkään ollut mukana. Vieläkö se on kanissa, kuten uutena vuotena kerrottiin, ei selvinnyt. Tosin nyt kun keikkabussin kanssa oli ongelmia, mitä pantataan seuraavaksi, että sen korjaus maksetaan? Se jäänee nähtäväksi keneltä katoaa soitin seuraavaksi - jompikumpi Janin kitaroista, Jounin basso vai osa Kimmon rummuista vai viedäänkö Simolta toinen koskettimista? "Mä rytmisi tunnen ja sen kutsun kuuman / mä rytmisi tunnen hetken hullun huuman / mä rytmisi tunnen enkä kaipaa syytä antautua sille vähän vain..." Tulen annettiin polttaa povea, kunnes koitti Lähdön hetki. Lähdön hetkellä voi toki myös kuiskata "Tahdon". Mittatilaus tango Akille, joka "otettiin ohjelmistoon tänä vuonna". "Viime vuonna, viime vuonna", koetti Jouni kuiskia Akille. No, annettakoon anteeksi että viime ja tämä vuosi menevät vielä sekaisin, eihän tässä ole kuin viikon verran vasta eletty vuotta 2017. Sitten ei muuta kuin toistamiseen humpalle. Jätkänhumppa, oikein humppien humppa tai kuten joskus sanottu, kaikkien humppien äiti. Kun jätkä oli uittanut puut ja käynyt kylille päin viheltäin, oli aika lähteä merille. Seurasi tarina merimiehestä, jota kaukana odotti levoton tyttö (kera levottomien jalkojen), mutta kun se mies oli syntynyt merimieheksi ja syömmet naisien hurmasi laulullaan, on moni tyttö jäänyt tuota merimiestä oottamaan (voi poika poika!). Laivan kannella soi taas kerran Titanic ja yllättäen humppa muuttui Akin kehotuksesta tico ticoksi. Taisi tuo kyseinen merimies tällä kertaa seilata jossain Brasilian suunnalla... Sitten oli aika nauttia rakkauden drinkkejä. Rakkaus on kummallinen drinkki, totesi Aki, painottaen sanaa "kummallinen". Juu juu, tiedetään, mutta älä nyt hyvä mies kerro enempää! Todetaan nyt kuitenkin vain että tuntuu pientä vipinää ja silmiin syttyy kipinää... Sellaisia oireita se rakkauden drinkki voi aiheuttaa. Kun drinkit oli nautittu oli aika suunnata maailmalta kotiin pitkin Koivukujaa. Vaikka Koivukujalla annettiin sormus tähtitaivaan alla, oli seuraavana vuorossa tarina siitä mitä tapahtuu Rakkauden jälkeen ja Kun paljon antaa. Sitten vuorossa jotain uutta kun lähdettiin bugille. Viimeisin sinkkulohkaisu tulevalta levyltä, "Yks biisin aihe vaan". Sehän kuulosti aivan loistavalta livenä esitettynä ja pisti väkisinkin laulamaan mukana. Kenties tullut muutaman kerran kuunneltua...

Vielä ennen viimeistä varsinaista kappaletta Fantasian esittely.

Ensin vuorossa porukan aivot, roudari, autonkuljettaja ja basisti - Jouni Hannula. Seuraavaksi aivan läheltä tanssikansaa viihdyttämään saapunut mies tiukassa nutturassaan - Kimmo Tuupanen. Multitalentti Espoosta eli laulaja, lauluntekijä, kosketinsoittaja, haitaristi ja ties mitä muuta - Simo Koho. Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, mies Pohjanmaalta, joka tosin on tiputettu Mikkeliin - Jani Luoma. Sitten lopuksi vielä ennen mahdollisia encoreita Rakkaustarina. Aki karkasi lavan takana olevasta ovesta hetkeksi piiloon, Fantasian pojat yrittävät piiloutua lavalla olevien roll-uppien taakse ennen kuin raikuvat aplodit vaativat encoret. Tuttuun tapaan Aki jätti tanssikansan rauhallisiin tunnelmiin. Haavoitettu - tarina siitä, kun joku kaatuu, tämä pitää nostaa ylös, sillä koskaan ei tiedä koska itse kaadut ja tarvitset jonkun, joka puolestaan nostaa sinut ylös. Lopuksi vielä  kerrottiin kuinka Nuoruus on seikkailu. Ilta oli Akin osalta siinä. Fantasia jatkaisi vielä tauon jälkeen hetkisen verran tanssikansan viihdyttämistä. Toki Aki sai vielä jakaa ne pakolliset nimikirjoitukset ja vastaanottaa kehut, niitä tuntui tänäkin iltana riittävän.

Fantasian viimeinen setti perustui viimeisiä valsseja lukuunottamatta toiveisiin. Tällä kertaa positiivista oli se, että tanssikansa uskalsi rohkeasti toivoa, mitä ei aina ole tapahtunut. Jenkalla liikkeelle. Ensin porukalla saunaan, josta taisi löytä se Välimallin jätkä, jolla oli omasta mielestään välimallin naamataulu ja joka halusi kuulla välimallin urkusoolon. Mitäs sitten halutaan kuulla? Polkkaa! No saamanne pitää. Ei muuta kuin matkalle kohti Säkkijärveä ja se matka taittuikin mukavasti linjuriauton kyydissä, linja-autossahan on sitä tunnelmaa, vaikka matka katkeaisikin välillä. Salsaa! Lauantai-iltaa lhdettiin viettämään Rakovalkealle. Viimeisten valssien vuoro. "Mehtään on tullut jo syys, lohuton yön hämäryys..." Siis "Metsäkukkia" ja vielä viimeiseksi "Laaksojen laulu". Tanssi-ilta oli siis paketissa ja aika kiittää tanssikansaa.

Myös minä kiitän mukavasta illasta. Tuokoon tämä alkanut keikkavuosi 2017 mukanaan paljon lisää muistelemisen arvoisia keikkareissuja ja mukavia hetkiä. Kiitos Aki & Fantasia - Simo, Jani, Jouni ja Kimmo. Hetkinen taukoa ja sitten muutaman viikon päästä taas kohdataan!

Keurusselkä, Keuruu 31.12.2016

Keikkavuosi 2016 paketoitiin uudenvuodenaaton tansseissa Keuruulla ja koska keikka jatkui myös uuden vuoden puolella, siinä samallahan se keikkavuosi 2017 pistettiin käyntiin. Tiivis ja lämmin tunnelma, Aki & Fantasia, loppuunmyyty hotelli ja lisäksi muuten vain tanssimaan tulleet, niistä oli nämä tanssit tehty.

Ennen tansseja kuitenkin Keurusselän herkullinen uudenvuoden päivällisbuffet. Siinä samalla oli hyvä sivusilmällä seurailla poikien saapumista ja roudaamista. Toiset syö ja toiset tekee työtä, mutta toivottavasti pojatkin ehtivät nauttimaan buffetin herkullisista antimista, ettei tarvinnut tyhjillä vatsoilla illan keikkaa soittaa 😉

Kaiketi tanssit pyöräytettiin käyntiin tuttuun tapaan klo.21, ihan sata varmaa tietoa ei kyllä ole. Kumma juttu, silloin kun on keikkapaikalla yötä ja vaikka kuinka yrittäisi, harvemmin ehtii sinne ravintolan puolelle heti tanssien alkuun. Mistähän johtunee? Ehkä pitäisi vähän yrittää tänä vuonna parantaa tapansa ja aikatauluttaa itsensä paremmin. Mutta joka tapauksessa Fantasian ensimmäinen setti oli jo hyvässä vauhdissa kun ravintolaan ehdin - perinteisellä tanssimusiikilla mentiin eteenpäin. Humppaa, hidasta valssia, tangoa...

Tauon jälkeen jatkettiin niin, että ensin pari kappaletta Fantasialta ja sitten Aki lavalle. Tänä iltana tätä herkkua olisi tarjolla kolme settiä, väliin mahtuisi vuoden vaihtuminen ja ilotulitus. Tummasilmäisellä liikkeelle ja siitä sitten puoli tuntia enemmän tai vähemmän reipasta menoa. Taattua Akia ja Fantasiaa siis. Akin takki vain kimalteli valojen loisteessa. Jazztyttö ja Katupojat liitelivät myös pitkin tanssilattiaa humpan tahtiin. Keurusselän esiintymislava ei ole mikään järin suuri, joten lämpöä näytti riittävän myös lavalla. Ihmekö tuo, sen verran vauhdikasta on Akin meno, joten ehkä ihan hyvä että ensimmäinen setti ei täysin koostunut nopeista kappaleista, vaan sinne sekaan mahtui myös rauhallisempaa menoa.

Hengähdystauko ja meno jatkui. Myös tämä setti alkoi Fantasian osuudella. Ja sitten taas mentiin Akin toimesta. Tuttuja kappaleita myös tällä setillä. Illan aikana kuultiin mm. Lähdön hetki, Tahdon, Jos vielä oot vapaa, Ei kukaan ketään, Sä et oo mun äiti, Pyydä vain, Rakkauden jälkeen, Odota en... Toinen setti päätettiin hitaisiin tunnelmiin, ensimmäisenä Keurusselän henkilökunnan toive, Näiden tähtien alla ja sen jälkeen kaikille luovutettiin Kaksi karttaa. Niiden avulla oli sitten hyvä suunnistaa pihalle katsomaan ilotulitusta. Tanssit jatkuisivat sen jälkeen.

Uusi vuosi otettiin vastaan komealla ilotulituksella. Osa tanssikansasta suuntasi kulkunsa pihalle sitä katsomaan, osa seurasi sitä sisältä käsin.

Kolmas setti ja samalla vuoden 2017 ensimmäiset sävelet ilmoille. Tämä setti alkoi melkein heti ilotulituksen päätyttyä ja suoraan Akin toimesta. Tällä setillä piipahdettiin sitten niin Koivukujalla kuin Roomassakin. Kengännauhat kiinni, vaikka ei niitä tosin nykyisin kengissä taida paljoa ollakaan, ja ei muuta kuin matkaan. Toivottavasti kaikilla oli edellisellä setillä annetut kaksi karttaa tallessa, jotta kukaan ei eksynyt matkalla ja löysi vielä tiensä takaisin.

Tokihan kuumaan tanssi-iltaan mahtuu myös ripaus lattarimeininkiä parin tsatsaan tahdissa. Elämän haitari soi ensimmäisenä - tai no joo, ei kuitenkaan kirjaimellisesti, edelleenkään Simon (rekvisiitta)haitari oli jossakin muualla kuin mukana. Aiemmin sen on kerrottu olevan korjaamolla, mutta nyt paljastui jotain muuta. "Se on kanissa", totesi Simo. Jouni puolestaan mainitsi bensarahat eli mitä voimme päätellä tästä? Simon haitari on pantattu, jotta Fantasian keikkabussiin on saatu polttoainetta. Tämä siis selittänee myös sen, että lavalla oli kaksi tyhjää pahvista kahvimukia - tippiä soittajalle kenties? Pikku vinkki kuitenkin seuraavaa kertaa ajatellen: jos tippiä tarvitsette (nyt vaikka sitä bensaa ajatellen), laittakaa ne kupit siihen lavan reunalle ja lappu, jossa lukee: Tippiä soittajille.

Toisessa tsatsaassa annettin sitten tulen polttaa povea. Mä rytmisi tunnen - La Ultima Noche. Siinä sitä lattaritunnelmaa parhaimmillaan.

Vastustamattomattomat eli uudenlaiset naiset saivat myös illan aikana oman kappaleensa. Siihen kun yhdistetään alkuperäisen kappaleen kohta "Humma la beeba la seeba la booba la / Humma la beeba la seeba la bop", saadaan taattua Aki & Fantasia tunnelmaa kehiin. Tämä porukka vain vetää tämän(kin) kappaleen hyvin yhdessä!

Kuten jo aiemmin mainittu, Rooman matkallakin ehdittiin illan aikana käydä tapaamassa sitä kuuluisaa Romeroa, joka on ensitapaamisella näyttänyt sen Via Veneton, mutta jolle soittaessa saa aina vain kuulla sen "pronto pronto". Ei se Romero taida koskaan muuttua vaikka kuinka sitä yritetään ilta illan jälkeen. Eräänlainen rakkaustarina siis tämäkin.

Vielä encoret, Haavoitettu ja Nuoruus on seikkailu. Ilta oli Akin osalta sitten siinä, vai oliko? Ehkä, ehkä ei. Jotain speciaalia olisi kenties vielä luvassa sen jälkeen kun Fantasia olisi soittanut viimeiset kappaleensa. Illan päätteeksi kuultiin siis vielä Fantasian toimesta ensin koko illan ajan toivottu Paratiisi sekä Hyvännäköinen. Viimeisinä valsseina vielä Lentäjän valssi ja Lokki.

Sitten siihen illan erikoisuuteen. Olisiko luvassa kenties jotain ylimääräisiä ilotulituksia? Runonlausuntaa? Myytäisiinkö jossain taloja, autoja, heinäpaaleja, heinäseipäitä vai mitä ihmettä illan päätteksi vielä olisi luvassa? Jatkoaikaa illalle oli nimittäin merkitty 03.30 saakka....

Kuten keikoilla käyneet tietävät, illan aikana kuullaan myös laulu siitä kuinka rakkaus on kummallinen drinkki. Nyt niitä sitten tänä iltana olisi ihan oikeasti tarjolla, vaikka millaisia, sillä keikan jälkeen Aki tekisi ja möisi drinkkejä discon puolella 45 minuutin ajan. Ei sitten muuta kuin sinne ja jono baaritiskille. Akin drinksut kehiin, tätä tilaisuutta ei kannattaisi jättää väliin!

Tarjolla oli jokaiselle jotakin, niin makeaa kuin kuivaa, mitä kukin halusi. Tilausten mukaan Aki drinksuja 15 vuoden baarityön kokemuksella sekoitteli. Sekaan taidettiin lisätä ainakin se kaksi tippaa kossua.

Toki sitä piti itsekin jonkinlainen "rakkauvven rinkki" tilata. Tällainen tilaisuus ei varmaankaan kovin usein tule toistumaan. Makeaa vai kuivaa? No jos tällä kertaa kuivaa - mutta koska rakkaus ei saa olla kuivaa, drinksusta tuli loppujen lopuksi kuivan makea ja koska pyysin tosiaan rakkauden drinkin, oli se tietysti rakkauden punainen. Mitä se sitten sisälsi sen kossun lisäksi? Sitä ei Aki suostunut uteluista huolimatta suostunut paljastamaan. Jotain siellä seassa oli, vaikka ei se jalkoja alta vienytkään, mutta ei siitä sen enempää.

Sellainen ilta Keurusselällä, muutaman tunnin yöunet ja aamupalan kautta kotimatkalle. Tästä on hyvä aloittaa keikkavuosi 2017. Mitä kaikkea se tuokaan tullessaan ja minne se kuljettaakaan tämän loistavan porukan perässä, jää nähtäväksi. Kiitos vuoden 2016 yhteisistä hetkistä Aki, Simo, Jani, Jouni ja Kimmo! Seuraava seikkailu odottaa jo kulman takana...