"Yks biisin aihe vaan" - uusi biisi Aki Samulilta

Akin uutta levyä odotellessa (joka muuten siis julkaistaan 3.2.2017) saatiin kolmannen sinkun muodossa esimakua tulevalta levyltä. 9.12. ilmestyi uusi sinkkubiisi "Yks biisin aihe vaan". Aki itse kertoi facebookissa biisin kertovan siitä kuinka elämä saa yllättäen odottamattoman käänteen. Isojen pettymysten ja kärsimysten jälkeen asiat tulee kuitenkin lopulta käsitellä. On aika nousta Feeniks-linnun lailla, uskoa ja mennä eteenpäin. Positiivinen asenne siihen, että elämä jatkuu vaikka ensin luulekin menettäneensä kaiken.

Ennen kuin Aki itse kirjoitti mistä biisi kertoo, kävi itsellä ensi kuuntelulla mielessä melkeinpä sama tarina. Tämän kappaleen täytyy kertoa ihmissuhteen päättymisestä, "Sinä päivänä mut ammuttiin. Sä vaan sanoit mulle näkemiin. Vaikka rakastunut olin niin. Sain mun sydämeeni luodin." Varmaan moni meistä voinee allekirjoittaa tämän. "Säälii tuntenut et ollenkaan." Niinpä, kylmästi vain ilmoitetaan tämän olleen tässä. Ei oteta lainkaan toisen tunteita huomioon, vaikka toinen voikin mennä pahasti rikki. Entä sen jälkeen? "Olen kärsimällä kärsinyt." Sen jälkeen on aika alkaa pikku hiljaa koota elämää kasaan pala palalta ja lopulta on aika nousta tuhkasta kuten Feeniks-lintu. "Uudestan ja tässä olen nyt."

Kenties ajattelit joskus menneen rakkauden olevan se ainoa ja oikea, mutta myöhemmin tajuat, ettet todellisuudessa tuntenut kyseistä henkilöä lainkaan. "Luulin sua joksikin, jota sä et ollutkaan. Mä paljon rakastin, mut en enää ollenkaan." On aika aloittaa uusi elämä ja todeta "Sä kaikki olit kerran, nyt oot ainoastaan. Vain minuuttien verran, yks biisin aihe vaan." Hienot Mariskan sanat tässä biisissä.

Aki Samuli - Yks biisin aihe vaan

Rauhalahti, Kuopio 30.11.2016

Rauhalahden naistentanssit ja samalla tavallaan myös ns. "paluu rikospaikalle". Täältä kaikki sai alkunsa toukokuussa, silloin päätin ensimmäistä kertaa lähteä katsomaan miltä Fantasia kuulostaa uuden solistinsa kanssa. Hyvältähän se silloin kuulosti ja kuulostaa edelleen. Käytyjä Akin ja Fantasian yhteiskeikkoja nyt takana 14 ja tälle vuodelle niitä on tulossa vielä yksi, mutta eiköhän niitä ensi vuodelle tule rutkasti lisää.

Ennen illan tansseja piti syömään mennessä selviytyä eräänlaisesta esteradasta, ulko-ovesta tuli sisään jos jonkinnäköistä Fantasian soitinlaatikkoa. Kysyinkin Kimmolta rakennatko tähän jonkinlaista esterataa? Vastaus tuli naurahtaen, että joo. Mutta jos tanssien alkamisajaksi on ilmoitettu klo.20, niin tokihan sitä odottaa niiden alkavan silloin, kuten ne alkoivat toukokuussa. Kellon ollessa vähän yli kahdeksan, ajattelin siirtyä ravintolan puolelle - eiköhän se Fantasia siellä jo ensimmäisiä valsseja soittele. Mutta niinhän sitä luulisi. Mitä ihmettä? Jouni ja Simo vielä respan tiskillä, eihän nää kaverit ole vielä edes esiintymisvaatteetkaan päällä, moneltako täällä nyt nämä tanssit oikein alkavat? No, tanssit kyllä alkoivat jo klo.20, mutta Fantasia aloitti oman settinsä sitten klo.21. Savossa kun ollaan, niin pitäähän sitä nyt edes vähän savonmurretta mukaan ottaa. Fantasiasta tai siis savolaisittain Vantasijasta, Jouni yllätti Metsäpirtti-valssissa laulamalla yllättäen: "Tuo mehtäpirtti muistoineen ja paikka armainen..." Ensimmäisessä humpassa kyseltiin kovasti, että missä yösi vietitkään? Kuka tietysti missäkin, mutta oliko joku sittenkin eksynyt Budapestiin, koska seuraavassa humpassa laulettiin Budapestin yöstä, jonne tosin kauan sitten jäätiin haaveilemaan. Fantasian ensimmäinen setti ei ollut kuin puolisen tuntia ja sitten pieni tauko.

Joko kohta saataisiin Aki lavalle vai vieläkö Fantasia jatkaa? Onneksi lähistöltä löytyi Jouni, jolta sai asian varmistettua. Yksi biisi taukomusiikkia ja sitten. Vai olikohan niitä sitten useampi? Siinä Jounin kanssa haastellessa aika meni huomaamatta ja kun Simokin siihen vielä tuli jutustelemaan, niin eipä siinä ajan kulua huomioitu. Mutta kyllähän se Akin settikin sitten saatiin alkamaan. Tuttuun tapaan tanssiravintolan tyyliin tangon tahdeilla. Koivukujallakin vierailtiin, kehotuksena oli solmia kengännauhat ennen matkalle lähtöä. Asuukohan muuten se Jazztyttö siellä Koivukujalla, kun useasti sen jälkeen kyseinen tyttö (vai oliko se sittenki tutto?) on saapunut paikalle kera Katupoikien. Melkoinen yhdistelmä, siis Jazztyttö ja Katupojat, löytyisiköhän sille tytölle sitä heilaa näiden katupoikien joukosta? Ensimmäiselle setille oli tullut yksi uusi kappale, Sinitaivas - konsertista tuttu "Uudenlainen nainen". Tosin taustoissa Fantasian pojat kovasti lauleskelivat gigolo, gigolo, gigolo... Tämä kappale omistettiin eräälle paikalla olleelle naiselle, joka täytti pyöreitä vuosia. Paikalla oli myös mies, jolla oli enää kaksi päivää aikaa eläkkeelle pääsyyn, hänelle omistettiin kappale "Odota en".

Toinen setti aloitettiin humpalla eli tällä keikalla kuultiinkin sitten humppaa molemmilla seteillä. Jätkänhumppa ensimmäisenä ja toisena sitten Merimies. Jälkimmäinen humppa muuten tuli silloin toukokuussa samaisessa paikassa, mutta sen jälkeen en sitä itse ollutkaan kuullut. Mutta mitä ihmettä tässä kyseisessä humpassa oikein tapahtuu tai siis mitä siellä oikein taustoissa lauletaan? Mietitäänpä hetki... Laivan kannella soi... TITANIC...laulu viimeinen...RAUTAVUORI...on aamunkoi... Jää itkemään...YHYY...neito kaipauksen kyyneliään. Että näin. Koskaan tämän porukan keikoilla ei tiedä mitä tapahtuu tai millaisen version mikäkin kappale saa. Tarkkaan kun
kuuntelee, voi myös kuulla sen mitä tapahtuu mm. rakkauden jälkeen. Tällä toisella setillä kuultiin nyt myös ensimmäistä kertaa paljon toivottu tango Akin ensimmäiseltä levyltä, "Tahdon". Tango, joka on siis tehty Akille. Kaunis tango, jonka toivoisi jäävän ohjelmistoon.  Jos ensimmäisellä setilläkin oli vauhtia, ei sitä puuttunut toiseltakaan. Tummasilmäinen kiusasi taas totuttuun tyyliin ja tämän kappaleen aikana saatiin muuten Aki tanssilattialle mukaan tanssimaan. "Nyt tanssitaan", hihkaisi Aki ja hyppäsi lavalta tanssilattian puolelle joraamaan. sama tapahtui kesällä Mäntyharjun keikalla, siellä tosin piti Akin kiertää takahuoneen kautta päästäkseen tanssilattialle, nyt oli sen verran matala lava, että pelkkä hypähdys alas riitti, Tosin takaisin lavalle Aki kiersi kuitenkin lavalle vievien portaiden kautta.

Tanssilipun hintaan sisältyy aina myös matka Roomaan, tosin vain yhden kappaleen verran. Siellä Roomassa odotellaan edelleenkin sitä Romeroa, joka ei edelleenkään tunnu välittävän yhtään siitä, että kerta toisensa jälkeen hänen luokseen matkustetaan. Aina vain jäädään odottelemaan sen kylmän cappucinon kanssa - yksin. Mutta ehkä siinä on sitten vain käynyt niin, että "Rakkaustarina ei se anna rauhaa, oot vain mielessäin.... Rakkaustarina meidän suoko rauhaa mulle milloinkaan..." Varsinainen keikka päättyi sitten siihen. Toki vielä raikuvat aplodit ja Aki & Fantasia yhdessä lavalle vielä kahden kappaleen verran. Illan päättivät "Haavoitettu" ja "Nuoruus on seikkailu".

Nimikirjoituksia kaikille halukkaille, tosin Fantasian pojat liukenivat nopeasti paikalta, mutta jotenkin kyllä tuntuu, että koska tämän illan yleisö koostui pääosin varttuneemmasta väestä, ei ehkä pojilla olisi ollut kovin montaa nimikirjoituskorttia kirjoitettavana... Kenties sitten joku toinen kerta. Mutta saatiin sitten kuitenkin otettua koko porukasta uusi ryhmäkuva, edellinen olikin jo kesältä, aika siis päivittää se. Olihan Fantasian pojilla nyt kuitenkin uudet (Dressmanin) puvut päällään.

Sen jälkeen Fantasia vielä lavalle neljän kappaleen ajaksi, tässä vaiheessa ei enää paljoa porukkaan ollut paikalla. Harmillista huomata, että moni lähtee pois jo artistin lopettaessa, vaikka orkesteri kuitenkin yleensä vielä soittaa illan päätteeksi ainakin ne viimeiset hitaat ja/tai viimeiset valssit. Tällä kertaa viimeisinä hitaina kuultiin suomenkielinen versio Beatlesin "And I Love Her" - kappaleesta, suomeksi siis "Olet rakkain" sekä Kirkan tunnetuksi tekemä "Ota lähellesi.". Sitten arvottiin viimeiset valssit, ensimmäisenä "Metsäkukkia" ja toisena "Lokki" (instrumentaaliversiona). Kiitos ja hyvää yötä.

Illan päätteeksi vielä Fantasian pojille pieni yllätysohjelma. Ravintolasalissa olleen kuusen alle oli ilmestynyt jokaiselle jotain, kenties tonttu oli asialla... Kuka tietää, sitä tonttuako ne jokainen vuorollaan kesken keikan sieltä verhon raosta ulos kurkkivat. Eipä siitä kuitenkaan sen enempää tässä vaiheessa. Kaikki paljastuu aikanaan, kannattaa seurata "Tää on Fantasiaa" -facebook sivua joulunkynnyksellä.

Kiitos jälleen kerran mukavasta illasta Aki & Fantasia: Simo, Jani, Jouni ja Kimmo!

Seuraava Akin & Fantasian yhteiskeikka itselläni onkin sitten vasta uutena vuotena. Tosin Fantasian poikien kanssa nähdään vielä ennen joulua parin viikon päästä kun ovat säestämässä ex-solistiaan Markoa. Tämä blogi vetäytyy nyt pikkuhiljaa joulutauolle, toki jotain saattaa ilmestyä ennen joulua. Pysykää kuulolla.

Jos kuulet toiveen mun - joulukonsertti, Nastolan kirkko 29.11.2016

Joulutunnelmaan virittäydyttiin Akin & Fantasian ensimmäisessä yhteisessä joulukonsertissa Nastolan kirkossa 29.11. Ääriään myöten täynnä oleva kirkko, jonka yleisö koostui kirjaimellisesti vauvasta vaariin, sai nauttia jouluisasta tunnelmasta, Akin upeista tulkinnoista ja Fantasian sävelistä. Tunnelma kirkossa oli tiivis ja läheskään kaikille ei riittänyt istumapaikkoja. Onneksi oltiin ajoissa paikalla.

Ensimmäisenä lauluna "Enkeli taivaan". Akin ääni kuuluu, mutta miestä ei näy. Mitä ihmettä? Laulaako Aki jostain piilosta vai tuleeko kenties kohta kirkon eteisestä ja kävelee keskikäytävää pitkin eteen? Laulun päätyttyä paljastuu totuus, ensimmäisen laulun Aki lauloi sakastin puolelta. Toisena lauluna kuultiin "Tulkoon joulu". Jo sen jälkeen yleisö osoitti suosiota raikuvin aplodein. "Heinillä härkien kaukalon" sai jo silmäkulmat kostumaan, ja kuten Aki totesikin, että jos te jo nyt itkette, mitä se on kun konsertti etenee. "Talven ihmemaa" oli sovitettu mukavasti jazz-henkiseksi, mikä oikeastaan sopii tähän lauluun. Sovitukset kaikkiin konsertissa kuultuihin lauluihin olivat Fantasian käsialaa - Simo, Jani ja Jouni vastasivat näistä sovituksista.

Ennen seuraavia lauluja Aki kertoi kuinka Nastolan terveyskeskuksen vuodeosastolla kuunnellaan tätä konserttia suorana lähetyksenä radion välityksellä. Upea ele tuoda jouluntunnelmaa niille, jotka eivät siitä päässeet paikanpäälle nauttimaan. Näille kuulijoille omistettiin konsertin seuraavat laulut, "Tonttu" ja "Kun joulu on". Pientä jännitystä oli Akissa aistittavissa konsertin alkupuolella, mutta kun päästiin konsertin puoliväliin "Varpunen jouluaamuna" laulun jälkeen, totesi Aki, että nyt ei jännitä enää niin paljoa.

"Marian poika" oli saanut uudenlaisen, gospel-henkisen, sovituksen. Jotenkin tätä versiota kuunnellessa odotti koko ajan, että jostain piilosta saapuu gospelkuoro laulamaan taustalle. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut, mutta kyllä Aki & Fantasia riittivät aivan hyvin tulkitsemaan tätä. Tämän laulun myötä saatiin myös yleisö mukaan, Jouni ja Jani näyttivät mallia ja yleisö lähti mukaan taputtamaan laulun tahdissa.

"Tule joulu kultainen" ja tuleehan se sieltä, kun vielä hetken jaksamme odottaa. "Tähti tähdistä kirkkain" ja kun nosti katseensa kohti Nastolan kirkon kattoa, saattoi huomata kuinka siellä tuikki tähtitaivas, kenties joukossa juuri se kirkkain tähti... Viime hetken lisäyksenä ohjelmistoon oli otettu kaunis ja koskettava "Taivas sylissäni". Kiitos Aki tästä lisäyksestä, se kannatti. Vielä "Sydämeeni joulun teen" ja sen jälkeen oli vuorossa muotokuvateoksen luovutus.

Taidemaalari Jere Honkanen oli maalannut Akista muotokuvan ja se paljastettiin sekä luovutettiin Akille konsertin yhteydessä. Hieno taulu kieltämättä. Aki kehottikin kaikkia seuraamaan sosiaalista mediaa, sieltä näkee sitten minne paraatipaikalle taulu tulee päätymään (ensimmäinen vihje sijainnista on muuten jo nähtävillä täällä ja samalla näette myös millainen muotokuva oikein on kyseessä: https://www.facebook.com/akisamuli/photos/a.1442356689392286.1073741830.1431260597168562/1634708296823790/?type=3&theater )

Sen jälkeen vielä yhteislauluna "Joulumaa" Fantasian säestyksellä. Niin kauan kuin Aki lauloi mukana yleisön kanssa, laulu sujui konserttiyleisöltä ihan malliikkaasti, mutta siinä vaiheessa kun Aki lopetti laulamisen ja alkoi kierrellä yleisön luona mikrofonin kanssa, laulu hiipui kummasti. No, eihän tätä tietenkään oltu harjoiteltu etukäteen, niin vähemmästäkin yleis mykistyy, mutta mitä siitä, harvemmin sitä pääsee laulamaan Fantasian säestyksellä.

Sitten vielä kiitokset ja raikuvat aplodit yleisöltä seisten. Ohjelmaan oli merkitty viimeiseksi (ylimääräiseksi) lauluksi konsertin nimikkolaulu, "Toive", mutta koska yleisön suosionosoituksista ei sen päätyttyä tullut loppua, oli esitettävä vielä yksi ylimääräinen laulu. "Tähän me ei oltu varauduttu". Vielä siis toistamiseen "Sydämeeni joulun teen". Tämän jälkeen oli ilmeisesti tarkoitus, että Aki ja Fantasian pojat siirtyvät kirkon eteiseen, jossa oli mahdollisuus saada nimikirjoituksia ja ottaa kuvia. Mutta mites sitten kävikään? Fantasian pojilla riitti jututtajia niin paljon, että he jäivät alttarille seisoskelemaan ja ainostaan Aki päätyi kirkon eteiseen nimikirjoituksia jakamaan.

Fantasia oli tähän konserttiin ns riisuttu akustiseksi. Rumpuja ei kirkossa ollut lainkaan, se oli korvattu Cajonilla (laatikkorumpu), jota siis Kimmo soitti. Muuten toki tutut soittimet olivat mukana. Tuttuun tapaan taustojen laulamisesta vastasivat Simo, Jani ja Jouni.


Kiitos tästä konsertista koko porukalle Aki & Fantasia: Simo, Jani, Jouni ja Kimmo. Ei sitä turhaan tullut ajettua reilut 200km suuntaansa (yhteensä siis sellaiset reilu 400km, jotta pääsi nauttimaan tästä illasta). Tästä konsertista jäi todella hyvä maku, joulunodotus voi nyt alkaa. Kuka tietää, toivottavasti myös ensi vuonna saisimme nauttia taas joulukonsertista. Pistäkää pojat kokonainen kiertue pystyyn tai edes useampaan eri kirkkoon muutama konsertti, jotta mahdollisimman moni pääsee nauttimaan jouluntunnelmasta teidän kanssanne.

"Vain jouluyö nyt kuulla saa mun toiveen hiljaisen, jos vielä oisit vierelläin, ois joulu ikuinen. Kai kuulet toiveen tään, jäi susta elämään, niin kauniit muistot jotka aina jouluna mä nään. Vain jouluyö nyt kuulla saa mun toiveen hiljaisen, kun kuljet siellä jossakin tiellä enkelten. Jos kuulet toiveen mun, niin ehkä rauhoitun, kun rakkauden tunnen suuren sun."

Taivaan milloin nään sinisen... - Sinitaivas-konsertti Kuopiossa 11.11.2016

Tänäkin vuonna kulku suuntautui Sinitaivas.konserttiin, paikkana Kuopion Musiikkikeskus. Jo ennen kiertueen alkua korviini oli kantautunut pieniä vihjeitä konsertin erilaisuudesta, siitä että nyt konsertti olisi hieman erilaisempi kuin aikaisempina vuosina, mutta sen ihmeempiä paljastuksia ei tihkunut. Sittenhän sen näkisi kun konserttiin itse pääsisi. Tämän vuoden Sinitaivas-konsertin esiintyjäkaartiin kuuluivat tietenkin hallitsevat tangokuninkaalliset: Erika Vikman ja Marco Lundberg, vuoden 2015 tangokuningas Aki Samuli, vuoden 2014 tangokuningas Teemu Roivainen, upeat taiteilijat Helena Lindgren sekä Jorma Uotinen ja tietenkin juontajan sekä myös solistin roolissa vuoden 2010 tangokuningas Marko Maunuksela. Säestyksestä vastasi tuttuun tapaan Fantasia-orkesteri: Simo Koho, Jani Luoma, Kimmo Tuupanen ja Jouni Hannula sekä vahvistuksina Samuli Jokinen, Matti Koponen ja Marko Portin.


Fantasia lavalle, musiikkia ja konsertti alkaa...tänä vuonna Jorma Uotisen tanssiesityksellä. Sen jälkeen hallitsevat kuninkaalliset Erika ja Marco, sitten koko porukka lavalle ja yhteisesityksenä "Hymni rakkaudelle". Sinitaivas vaikka katoaa, vaikka jäähän peittynyt on maa, mua rakastat se riittää, kaiken muun voin unhoittaa...

Yhteislaulusta sujuvasti tangopotpuriin. Ihan kaikkia tangoja ei tässä vaiheessa enää voi muistaa, mutta ainakin kuultiin tangoksi sovitettu "Mä annan sut pois" tulkitsijanaan Erika, Akin laulama "Lähdön hetki" ja Markon "Sydämen lupaus". Toki myös Helena, Marco ja Teemu tulkitsivat omat tangonsa, Jorma puolestaan kuljetti meidät tangon tahtiin kohti Mustan kissan kahvilaa hieman myöhemmässä vaiheessa, koska Markon sanojen mukaan juuri tuon tangopotpurin aikana Jorma on laittamassa "törinää pyttyyn", joten hän saa siis keskittyä rauhassa tuon ajan.

Konsertin ensimmäisellä puoliajalla kuultiin myös mm. duettona Erikan ja Helenan "Diamonds are the girls best friend" sekä Erikan ja Marcon "Jotain jää". Herkistelyä, kyyneleitä ja naurua. Kaikkea sopivassa suhteessa. Tuttuja kappaleita upeina sovituksina ja upeina tulkintoina.

Mutta olihan konseetissa muutamia yllätyksiäkin. Aikaisempina vuosina tangokuninkaan kruunu on totuttu näkemään kiertueella hallitsevan kuninkaan päässä, mutta nyt oli kaikki toisin. Ensimmäisenä lavalle kruunu päässään asteli Teemu Roivainen (yleisöstä taisi kuulua ihastuksen huokailuja Teemun "leijonanharjan" ollessa auki). Teemun laulaessa lavalle hänen taakseen hiippaili seuraavan vuoden kuningas Aki Samuli. Aki kuikuili aikansa Teemun takana ja koputteli sitten olkapäähän, kuin sanokseen että annapa se kruunu nyt minulle. Kruunu vaihtoi omistajaa ja Aki jäi lavalle laulamaan kruunu päässään. Kauaa ei myöskään Aki saanut kruunua pitää päässään. Hallitseva kuningas, Marco Lundberg, sen lopulta itselleen halusi. Näin ollen myös Aki joutui luovuttamaan kruunun eteenpäin. Kolmen viimeisen vuoden tangokuninkaat, joista kaksi sai hetken muistella aikaa, jolloin kruunu oli omassa hallussa.

Kuninkaiden jälkeen oli vuoro antaa estradi hallitsevalle kuningattarelle, jonka kanssa ei tämän vuoden konsertissa kukaan kilpaillut kruunusta. Dramaattiset "Yön kuningatar" - tangon ensitahdit kaikuivat, pimeä lava, tumma hahmo saapuu lavalle... Valot ja tummaan viittaan kietoutunut Erika aloittaa: "Jos tuulen tunnet sä jäisen, sydämeen hiipivän, on katse yksinäisen kuin lepatus kynttilän. Jos sydän kaipuuta kantaa, ei mistään unelmoi..." Väkisinkin mieleen hiipii tunne, että tässä kappaleessa on pakko tapahtua jotain, jotain yllättävää, sovitus on niin dramaattinen ja iskee lujaa tajuntaan....  Sitten se tapahtuu. Viitta putoaa lattialle ja kuningattaren yllä nähdään tiukka, musta lateksihaalari. Kuinkahan moni mies yleisössä kenties huokaa tässä vaiheessa?  Täytyy myöntää, että tällä kertaa sovitus tässä tangossa oli enemmän kuin kohdallaan! Mikä dramatiikka tähän tangoon oli saatu, etenkin jos vertaa alkuperäiseen sovitukseen. Iso kiitos tämän kertaisen sovituksen tehneelle!

Yllätyksiä riitti vielä lisääkin. Kun kerran Jorma Uotinen on saatu tälle kiertueelle mukaan, täytyyhän se hyödyntää. Jos konsertti alkoi Jorman tanssilla, saatiin sitä nähdä lisää kun Erika tulkitsi kappaleen "Balladi elokuvasta Klaani." Sitä ennen Marko kertoi juonnossaan elokuvan, josta tämä kappale siis on, tarinan. Kiitos siitä. Sitten kenties luvassa hieman erikoisempia duettopareja. Luvassa olisi kolme duettoa, ensin Aki ja Marco, sitten Helena ja Teemu. Kolmanteen palattaisiin sitten vähän myöhemmin. Aki ja Marco siis aloittivat duetot. Heidän duettonaan oli kappale "Vastustamaton (uudenlainen nainen)", alkuperäiseltä nimeltään "Just a gigolo". Kunkut pistivät lavalla parastaan ja jorasivat oikein kunnolla. Akin kohdalla se ei nyt ollut mikään yllätys, kyllähän kaverin vauhdikkaaseen menoon on saanut keikoilla tottua, mutta hallitseva kuningas puolestaan yllätti täysin heittäytymiskyvyllään. Tässä vaiheessa oli minun vuoroni todeta se wow. Hitsi mitä tangokuninkaita meillä on!


Seuraava duetto eli Helena ja Teemu. Kaunis kappale "Caruso". Teemu astelee lavalle tukka auki, paljain jaloin. Mitä nyt onkaan luvassa? Jotenkin tämä duetto antoi mielikuvitukselle luvan lentää. Köyhä poika, rikas tyttö, kielletty rakkaus... Italian yö, rakastavaiset kohtaavat salaa. Kenties heillä on vain tämä yö aikaa yhdessä, jomman kumman täytyy mennä...he rakastavat toisaan, mutta he eivät voi saada toisiaan. Niin, jokainen tietysti voi kuvitella tähänkin omanlaisensa tarinan, tämä oli vain minun tähän lauluun ja tähän hetkeen mielikuvituksessani kehittämä tarina.

Tulossa oli kuitenkin vielä se aikaisemmin mainittu kolmas duetto, josta ei etukäteen vielä paljastettu mitään. Ei duettopareja, ei kappaletta. Mutta hetkinen? Mitä oikein tapahtuikaan sitä ennen? "Marko, tämä on yllätystehtävä." Ohjeiden mukaan Marko noutaa kirjekuoren Jounilta, avaa sen ja joutuu toimimaan ohjeiden mukaan. Valittavana kolmesta Jari Sillanpään kappaleista (Oot täydellinen, Kuuleeko Eero ja Satulinna) yksi, joka täytyisi sitten esittää yleisölle ja saada yleisö mukaan. Kuopion konserttiyleisö valitsi esitettäväksi "Oot täydellinen", joten ei muuta kuin kappale soimaan ja Marko irti. Vauhtia riitti, yleisö nautti ja samba soi. Toinen säkeistö alkaa ja yllättäen lavan valtaavat varsinaiset Tico-tico-pojat: Aki, Teemu ja Marco. Ai kamala, nauruhermot ovat koetuksella kun nämä kunkut pistävät parastaa. Marco pyörähtelee takin helmat liehuen ja Aki päättää tulla lavan reunalle seisomaan selin yleisöön ja pyörittämään takamustaan. Ei huono! Siitä todisteena oheinen videoklippi. Tällaista ei todellakaan osannut tältä konsertilta odottaa!


Mutta sitten se kolmas duetto. Kaksi miestä, hetkinen...kaksi Jorma Uotista? Ei vaan Aki ja Jorma pukeutuneena saman tyylisesti, samanlaisiin hattuihin ja vielä silmälasit. Hyvin kuitenkin tämä duettopari toimi yhdessä tulkiten kappaleeen "Rakkauden jälkeen." Harvoin tällaisia duettopareja saa nähdä ja kuulla.

Sellainen Sinitaivas-konsertti siis tänä vuonna. Todellakin erilainen. Ennen konserttikiertueen alkua silmiin pisti sosiaalisessa mediassa kirjoituksia kuinka monet sanoivat jättävänsä konsertin tänä vuonna väliin tiettyjen esiintyjien vuoksi. Myös ihmeteltiin Helenan ja Jorman mukana oloa. Omasta mielestäni he toivat kuitenkin oman lisänsä konserttiin. Ilman heitä tämä konsertti olisi ollut täysin erilainen. Esiintyjät sen konsertin tekevät. Hienoa, että heidät saatiin tänä vuonna mukaan, hienoa että myös he uskalsivat heittäytyä. Ei turhaan tästä konsertista esiintyjille kiitosta annettu. Jono nimikirjoituspaikalle konsertin jälkeen kertonee myös omaa kieltään. Tosin kun itse jäi sinne jonon viimeiseksi, ei nähnyt sitä jonoa kokonaisuudessaan, mutta jäi ainakin kiitosten esittämiseen aikaa.



Suuri kiitos siis Sinitaivas 2016 - porukalle! Te todella teitte upean konsertin ja saitte yleisön viihtymään. Kiitos Marko hyvästä käsikirjoituksesta, juonnoista ja lauluista. Kiitos tulkinnoista Aki, Teemu, Erika, Marco, Helena ja Jorma. Kiitos musiikista Fantasia: Simo, Jani, Kimmo ja Jouni, sekä vahvistukset Samuli, Matti ja Marko. Kiitos myös kaikki muut, joita ilman tuo konsertti ei olisi ollut mahdollinen.

Se, ketä ensi vuonna on mukana, jää nähtäväksi. Toivottavasti kuitenkin edes osa tästä samasta porukasta. Kiitos!

"Taivaan milloin nään sinisen, kaipaan sinisillalle sen. Korkeuteen huumaavaan, päästä kahleista maan.
Kaiken kätkee taivas tuo, auringon, pilvet, tähdet se myös suo, kuutamon. Taivas kätkee maailman, suurimman, se myös kätkee unelmat, kauneimmat. Suuri taivaan on sininen äärettömyys tumma kuin ikävyys. "

ps. Itsessä kun on jonkin verran tuota "kenkäfriikin" vikaa, niin nyt näinä kolmena vuotena, jolloin Sinitaivas-konsertissa olen ollut, olen ottanut tavaksi kuvata kiertueisännän eli Markon kengät. Niin tänäkin vuonna. Nämä kaikki kolmen vuoden konsertit kun ovat vielä sattuneet samalle päivälle (11.11.), päätin yhdistää yhteen kuvaan kaikki nämä kenkäkuvat. Tässä ne siis ovat, Markon kengät Sinitaivaalla vuosina 2014, 2015 ja 2016.

Punainen Kukko, Pori 14.10.2016

Kauas on pitkä matka - sanotaan. Tämän kertainen keikkareissu suuntautui tosiaan vähän kauemmas, aina Poriin saakka. "Oot aika kaukana kotoa.", totesi Jouni minulle. No, eihän tuonne matkoihin mennyt kuin 5,5 tuntia. Keikkapaikkana oli Ravintola Punainen Kukko, uusi paikka allekirjoittaneelle. Koska paikka ei ollut ennestään tuttu, päätin käydä jo hyvissä ajoin ennen iltaa etsimässä paikan, osaisin sitten myöhemmin. Kuinkas sitten kävikään? Kartallahan reitti näytti helpolta, mutta ei se sitä ollut todellisuudessa - eksyin. Paluumatkalla takaisin hotellille yritin painaa maamerkkejä mieleen, jotta osaisin sitten keikalle eksymättä uudelleen. Turha luulo. Eksyinpä sitten toisen kerran. Ajatuksissani kävelin muutaman korttelin liian pitkälle. Mielessä kävi jo pienoinen epätoivo, pääseekö tässä ikinä perille. Hetken harkitsin jo meneväni kysymään parkissa olleilta taksikuskeilta neuvoa. En mennyt, vaan luotin Google Mapsiin, jonka avulla sitten selvitin itseni takaisin oikeaan kortteliin. Seuraava ongelma ravintolan ovella - mistä tänne pääsee sisään, ovessa ei minkäänlaista kahvaa. Aikani siinä oven takana seisottuani, ovi aukeaa ja toivotetaan tervetulleeksi sisään.  Ihan mukava ravintola, ei siinä mitään, tosin paikalla ollut porukka...no joo, palataan siihen myöhemmin, mutta Simoa lainatakseni, "Täällä on vähän erilaista porukkaa kuin muualla."

Ilta aloitettiin Fantasian setillä klo.23. Fantasiasta paikalla oli 3/4, kitaran varressa tuuraajana siis Markku Martikainen. Setti alkoi country foxilla, toki yleisön pyynnöstä Fantasian setille mahtuivat myös valssit ja humpat. Muutenhan nämä tällaiset yökerhotyyppiset ravintolakeikat eivät noudata sitä perinteistä tanssi-iltakaavaa ja oikeastaan hyvä niin, hieman vaihtelua, jos ei muille, niin ainakin itselleni - tässä kun on kuitenkin kuluneen puolen vuoden aikana tulleet erilaiset keikkapaikat hyvinkin tutuiksi.

Puolilta öin Aki lavalle. "Sun läsnäolosi vain tärkein on..." Niinpä niin, ei kai sitä muuten tänne saakka olisi tultu? En minä ainakaan, muista en tiedä. Täysikuun loisteessa oli tummasilmäisen kiusaajan hyvä poimia valkovuokkoja, vaikka tähän aikaan vuodesta niitä voi olla hieman hankalampi löytää. Porissakin tarjoiltiin kossulla terästettyjä rakkauden drinkkejä, niitä kun sitten oli nautittu voitiinkin lähteä valloittamaan koko maailmaa. Mukaan kaksi karttaa ja Koivukujan kautta matka kulki Roomaan saakka, jossa taas kerran soiteltiin Romeolle, joka kerta kerran jälkeen huutelee vain puhelimeen pronto pronto.

Koska ensimmäinen setti päättyi vauhdikkaasti buggiin, aloitettiin toinen sitten hieman rauhallisemmin. Tosin ne kaksi rauhallisempaa kappaletta olivat kenties vain alkukämmittelyä ennenkuin päästiin pyörittelemään lantioita cha chaan tahtiin. Elämän haitari soi, tosin ilman sitä haitaria. Simon rekvisiitta-haitari ei ollut mukana Porin estraadilla, mutta eipä se kyllä ole tainnut kertaakaan tässä kappaleessa soida? Ei ainakaan sellaisella keikalla missä olen ollut. Mutta eikös se voisi joskus soida? Jos ensimmäinen setti ei jättänyt kylmäksi, ei kyllä toinenkaan. Vauhtia kyllä riitti molemmilla seteillä. Tosin Porissa ei kuultu humppaa lainkaan, mutta buggeja ihan tuplasti. Vaikka onhan humppa vauhdikasta ja mukavaa, kyllä buggi sen yökerhokeikoilla voittaa. Ciao Romeron ja Rakkaustarinan lisäksi buggeina kuultiin Valloitan koko maailman ja Eläköön elämä. Mielenkiinnolla odotan mitä kappaleita tuleva talvi tuo mukanaan ohjelmistoon ja mitä vastaavasti jää pois.

Perinteisen bändiesittelyn aika, mutta missä mahtoivat Jounin ajatukset olla? Aki joutui pariin otteeseen huhuilemaan Jounia takaisin maanpinnalle, ennen kuin esittely päästiin aloittamaan. Toki kyllä koko illan näytti siltä, että Kimmolla ja Jounilla oli jotain omaa kivaa lavan toisessa nurkassa, joten en sinänsä ihmettele lainkaan,

Mutta eihän sitä iltaa nyt tähän vielä päätetä. Encoret kehiin myös! Onhan tuota nyt raikuvampia ablodeja kuultu, mutta kyllä nämä tämän kertaisetkin riittivät saamaan Akin & Fantasian takaisin lavalle. Perinteiset encoret, Haavoitettu ja Nuoruus on seikkailu, jonka jälkeen ilta Akin osalta oli siinä. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. 2x45 minuuttia menee aina aivan liian nopeasti, voisiko joku joskus pysäyttää kellot keikkailtoina, näistä hetkistä voisi nauttia loputtomiin.

Pieni tauko ja sitten vielä Fantasia lavalle hetkeksi. Pakko tuota bändiä on vain kehua kerta kerran jälkeen! Tämä porukka omaa kyllä niin monipuolisen ohjelmiston, että vähemmästäkin mykistyy ja ajattelee vain mielessään, että wau! Kuten nyt Porissa, alkuilta enemmän tai vähemmän perinteisempään tanssimusiikkiin viittavaa musiikkia. loppuilta sitten vastaavasti jotain ihan muuta. Kunnon tykistystä - Beatlesiä, Hurriganesia, Gary Moorea... Simo, Jouni ja Kimmo - sekä tällä kertaa myös Markku, kyllä te vaan olitte taas niin loistavia! Jatkakaa samaan malliin!

Niin siitä yleisöstä... Tämä ei sitten ole mikään loukkaus ketään Porilaista kohtaan, ainoastaan allekirjoittaneen havainto illalta. Loppuillasta tanssilattialla nähtiin jos jonkinmoista tyylilajia kuin tanssijaakin. Osa oli tainnut nauttia hieman enemmän niitä tarjolla olleita rakkauden drinkkejä, osa kenties jotain muuta. Porukka oli tosiaan vähän erilaista kuin muualla. Olit Simo oikeassa.

Monesti on käynyt mielessä, että pitäisi listata kapaleet, jotka kuullaan illan aikana. Nyt tein niin. Tässä illan settilistat, olkaa hyvä!

FANTASIA: Alumiinitähdet (Simo), Paratiisi (Simo), Metsäpirtti (Jouni), Kalastaja Eemelin valssi (Markku), Takaisinpaluu (Simo), Puuseppä (Markku), Salattu suru (Simo), Every breath you take (Markku), Kuu ja maa (Simo), Kun kuu jo nousee (Markku)

AKI
1. setti: Se jokin sinulla on, Tummasilmäinen, Täysikuu, Valkovuokot, Rakkaus on kummallinen drinkki, Koivukuja, Jos vielä oot vapaa, Ei kukaan ketään, Vähän ennen kyyneleitä, Kaksi karttaa, Valloitan koko maailman, Ciao Romero
2. setti: Pyydä vain, Sä et oo mun äiti, Elämän haitari, Mä rytmisi tunnen, Rakkauden jälkeen, Kun paljon antaa, Odota en, Milla, Rakkaustarina, Eläköön elämä
Encoret: Haavoitettu, Nuoruus on seikkailu

FANTASIA: Viisitoista kesää (Simo), Achy breaky heart (Markku), I saw her standing there (Simo), Get on (Markku), Still got the blues (Markku)

Nightclub Tähti, Tampere 24.9.2016

Ja sitten taas mentiin. Yksi päivä huilia Peurungan jälkeen ja ei muuta kuin suunta kohti Tamperetta. Se olikin sitten melkoinen ilta, kunnon tykitystä alusta loppuun saakka! Tunnelma katossa ihan kirjaimellisesti, oltiinhan sentään 7.kerroksessa. Ravintolasta on kyllä kieltämättä aika huikeat näkymät. Paikalla oli porukkaa runsaasti, klo.23.30 aikaan lipunmyynnissä osattiin kertoa että siinä vaiheessa iltaa oli myyty jo noin 150 lippua.

Fantasia aloitti oman settinsä klo.23 ja kun kerran yökerhossa oltiin, ei mitään perinteistä tanssi-iltaa vietetty, mikä tarkoitti myös sitä että Simon rekvisiittahaitari oli taas mitä ilmeisemmin jätetty sinne keikkabussiin odottamaan aikoja parempia. Fantasian kokoonpano oli tälläkin kertaa se aito ja oikea, Jani, Simo, Jouni ja Kimmo. 

Fantasian setti ei siis koostunut niistä perinteisistä valssi-tango-humppa-jenkka rytmeistä. Ilta alkoi kappaleella "Lämmin, hellä, pehmoinen" ja sitä seurasivat mm. "Ota lähellesi", "Pecos Bill", "Extrapallo", "Hyvännäköinen" ja vähän rokimpaa menoa edusti sitten Beatles potpuri, joka piti sisällään kappaleet: Please Please Me - Eight Day's A Week - A Hard Day's Night - All My Loving - She Loves You. Jotta ei ihan täysin perinteisempää tanssimusiikkia unohdettaisi, oli Fantasian settiin mahdutettu myös pari chachaata. Janin tulkitsema "Yön Ruusu" ja Simon tulkitsema "Kuu ja Maa". Kyseinen kappale on alunperin ruotsalainen, "Undantag" ja sen esittää Bo Kaspers Orkester. Löytyy spotifysta, kuten myös suomenkielinen versio Isto Hiltusen esittämänä. Kuunnelkaapa, jos ette ole vielä onnistuneet Fantasian versiota kuulemaan, toki kappale on kuulemma ollut ohjelmistossa ehkä noin kuukauden verran.

Keskiyöllä päästettiin sitten viimein Aki irti. Eihän sitä miestä pidätellyt tänäkään iltana yhtään mikään. Melkoinen Duracell-pupu heilui lavalla Tampereen yössä. Ilta - tai yö -  lähti Akin osalta liikkeelle kappaleella " Se jokin sinulla on". Niinpä niin, se jokin Akilla todella on, ilta illan jälkeen tää tyyppi saa porukan ihan hurmioon ja sekaisin. Kaiken alkurymistelyn jälkeen voi vain ihmetellä miten se mies osasi rauhoittua tulkitsemaan pari tangoa, Täysikuun ja Valkovuokot. Melkoinen kuunmollukka siellä taivaalla kyllä oli, mutta ei kuitenkaan enää täysikuu, se oli ja meni jo viikko sitten.

Melkoinen ilta tosiaan. Kummallisia rakkauden drinkkejäkin oli tarjolla. Vai mitä sanotte sekoituksesta täysi mitta hurmosta ja kaksi tippaa kossua? Jos tuollaisen drinkin nauttisi sen alkuperäisen rakkauden drinkin, johon siis tulee täysi mitta hurmosta ja kaksi tippaa kaihoa, sijaan, niin kävisikö sitten niin, että ne ojanpielet kutsuisivat kulkijaa? Vai veisikö drinkin nauttijan tie sinne Koivukujalle, jossa tummasilmäiselle kiusaajalle voisi vain todeta, jos vielä oot vapaa? Tätä blogia luonnostellessani päähäni tuli ajatus, että miksi se on vain tummasilmäisen yksinoikeus kiusata ilta illan jälkeen? Miksi kiusaaja ei voisi olla vaikka sinisilmäinen? Aivan hyvin voisi laulaa, "...mua kiusaa vain tuo sinisilmäinen..." Vähän tasa-arvoa kiitos!

Peurungan illasta poiketen Tampereella oli toista settiä kiepautettu vähän ylösalaisin. Alunperin "Sä et oo mun äiti" - kappaleen piti tulla vasta encorena, mutta nyt torstain encoret aloittivat tämän toisen setin. Jokohan nyt muuten kolmas kerta todensanoisi tämän kappaleen videoinnin suhteen? Ensimmäisellä kerralla kappale meni kameralle liikaa tunteisiin, toisella kerralla kuvaaminen tapahtui liian läheltä, mikä aiheutti liikaa särinää, nyt kuvaus tapahtui kauempaa ja aiheutti omat ongelmansa kuvanlaatuun. Katsotaan nyt meneekö video seulan läpi vai vieläkö otetaan neljäs kerta...

Mitäs kaikkea sitä Akin  seteillä oikein kuultiinkaan noiden jo mainittujen lisäksi? Ainakin "Jazztyttö", "Katupoikien laulu", "Odota en", "Ei kukaan ketään", "Rakkauden jälkeen", "Kun paljon antaa", "Pyydä vain", "Elämän haitari", "Mä rytmisi tunnen"... Lisäksi tietysti pari buggia toisen setin loppuun, "Ciao Romero" ja "Rakkaustarina", koska Akin sanojen mukaan hänen keikallaan pääsee ainakin kerran illassa bugille (tai pukille, miten sen kukakin haluaa ottaa). Buggien välissä tietysti myös Fantasian esittely, kuten kuvioon kuuluu. Siinäpä siis se keikka. Mutta hetkinen, eihän me nyr vielä tähän lopeteta, ei suinkaan! Raivoisia aplodeja ja käsien yhteen taputtamista. Dj yritti saada yleisöä huutamaan "We want more!", mutta eipä sitä tainnut kuulua. Siitä huolimatta Aki ja Fantasia saatiin kuitenkin takaisin lavalle. Encoreina nyt ne perinteiset triolit, "Haavoitettu" ja tottakai vain Simon säestyksellä ja Akin upealla tulkinnalla toteutettu "Nuoruus on seikkailu".

Sellainen ilta siis Tampereella. Tämä oli nyt se "kymppi-ilta", ensimmäinen kymppi Akin ja Fantasian yhteiskeikkoja takana ja monta monituista vielä edessä. Voisin tähän loppuun lainata kahden vanhemman naisen huokailuja selkäni takana Akin setin aikana. "On se tuo Aki vaan niin ihana!" On on, ei sitä voi kieltää. Mutta niin ovat nuo Fantasian pojatkin. Kaikki ovat. Mitä sitä kieltämään.

Kiitos siis vielä kerran Aki & Fantasia - Simo, Jani, Jouni ja Kimmo! Muutama viikko ja sitten taas nähdään. Uudet seikkailut odottavat jo melkein nurkan takana!

Peurunka, Laukaa 22.9.2016

Syyskiertuetta jatkettiin torstai tansseilla Kylpylähotelli Peurungassa, Laukaalla 22.9.2016. Erinäisten seikkailujen (tietyöt ja kiertotiet) jälkeen perillä juuri ajoissa, vaikka usko meinasi hetkittäin loppuakin. Ollaankohan tässä koskaan perillä, missä hitossa me nyt ollaan, navigaattori kehottaa kääntymään vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalla, ajamaan suoraan, tekemään u-käännöstä - mutta miten hitossa, kun et pääse edes eteenpäin tietyömaan vuoksi? Mutta tosiaan, loppujen lopuksi Peurungan pihassa. Tarkoitushan oli ehtiä paikalle hyvissä ajoin ennen kuin Fantasia aloittaa, mutta ainahna ei mene niin kuin Strömsössä...

Heti alkuun huomautus - Jani is back! Fantasia siis koossa tutussa ja turvallisessa kokoonpanossaan. Simon rekvisiitta-haitarikin oli taas mukana, tosin ei se kyllä kovin paljoa illan aikana soinut, mutta parempi edes vähän kuin ei mitään ;)

Kun Fantasia oli saanut lämmiteltyä tanssikansan, tauko ja sen jälkeen tapahtuisi jotain. "Hyvät naiset ja herrat. Tänään teille esiintyy suoraan Suomen Villähteeltä...Aki Samuli!" Aki lavalle ja sekä tunnelma että lämpö nousivat. Jos lavalla oli kuuma, oli sitä kyllä varmasti myös tanssilattian puolellakin. Voi kai hyvällä omalla tunnolla sanoa, että Aki & Fantasia eivät tälläkään kertaa jättäneet varmasti ketään kylmäksi. Jazztyttö, Katupoikien laulu, Koivukuja, Tummasilmäinen...näillä lähti ilta vauhdikkaasti käyntiin ennen kuin rauhoituttiin taivuttelemaan tangoja, Romanialainen kitara ja Valkovuokot olivat ensimmäisellä setillä kuullut tangot.

Koivukujasta täytynee kertoa pieni taustatarina, jos joku sattui olemaan samalla keikalla Peurungassa ja ihmettelemään Akin heittoa ennen kappaletta tai jos joskus jossain sattuu Aki saman mainitsemaan. Kaikki lähti alunperin liikkeelle juhannuksena, kun kysyin Akilta että saadaanko Koivukuja kuulla juhannuspäivän tansseissa. No, se kuultiin ja keikan jälkeen siinä kerroin Akille, että pyysin kappaletta koska satun asumaan Koivukujalla. Siitä kai se tarina sitten lähti elämään. Tähän saakka on vain keikkailtoina käyty kappaleen myötä Koivukujalla, mutta nyt Aki totesi "Lähdetään koko porukalla käymään Hannan kotona Koivukujalla." Mikäs siinä sitten.

Tuttuja kappaleita koko illan, tosin järjestys vain vaihteli. Mitäs kaikkea sitä taas oikein kuultiikaan? Lähdön hetki, Kuun hopeaiseen viittaan,  Pyydä tähdet taivaalta, Kaksi karttaa, Kun paljon antaa... Ei kukaan, ketään...Jos vielä oot vapaa, Milla - joita ei muuten tällä kertaa ollut yhtään paikalla, Akin sanojen mukaan kaikki taisivat olla muuttumassa.

Tällä kertaa encoreina kuultiin "Pyydä vain" ja "Sä et oo mun äiti" - hetken kävi jo mielessä, että mitä ihmettä, eikö sitä tänään kuullakaan? Ja se kun oli nyt tarkoitus ottaa videolle! Ei, ei ja vielä kerran ei, missä se kappale viipyy. Aki, aiheutit kieltämättä tällä kertaa pienimuotoisia ylimääräisi sydämentykyksiä jättämällä kappaleen viimeiseksi! Videolle se nyt sitten vihdoinkin on saatu tallennettua ja muutama muukin kappale, jotka toivottavsti saadaan ennemmin tai myöhemmin tännekin julkaistua, kunhan Aki tsekkaa ne ensin läpi.

Akin osuus illasta siis siinä ja ei muuta kuin nimikirjoituksia jakamaan - tosin kyllä jo innokkaammat rouvashenkilöt niitä kovasti halusivat käsivarteen jo kesken keikankin :) Kukin tietysti tyylillään. Tällä kertaa tosin myös Fantasian pojat pääsivät (tai joutuivat) myös jakamaan nimikirjoituksia, uunituoreet Fantasian kortit olivat nimittäin myös jaossa. Niitä sitten vain nappaamaan mukaan keikoilta ja poikien nimmareita hakemaan myös. Jotenkin itsestä tuntui oudolta pyytää Fantasian pojilta nimikirjoituksia, koskaan kun en ole sitä aiemmin tehnyt :) Ei vain ole tullut sellaista tunnetta, että hei, mä haluan näidenkin tyyppien nimmarit. Aina on vain juteltu ja kuulumisia vaihdettu. Mutta kuten Janille totesin, kerta se on ensimmäinenkin. Katotaan nyt, tuleeko noita nimmareita Fantasian pojilta pyydettyä miten jatkossa, onhan tuo kortti kiva ja ei nuo miehetkään siinä nyt mitenkään pahannäköisiä ole, joten...tai sitten mä vaan nappailen noita kortteja muuten vain jatkossa mukaan :)

Vielä kerran kiitos Aki & Fantasia Peurungan illasta! Mä vaan tykkään teistä kerta kerran jälkeen enemmän, ei voi mitään. Jos kirjanpitoni ei kovinkaan paljon valehtele, Peurunka oli mulle Fantasian osalta 47:s keikka ja Akin & Fantasian osalta 9:s yhteinen keikka. Seuraava kerta onkin sitten ensimmäinen täysi kymppi tämän porukan keikka. Se onkin sitten muuten jo huomenna, lauantaina. Tämä bloggaaja suuntaa nyt pakkaamaan laukkunsa ja kameransa lähtövalmiiksi huomista Tampereen keikkaa varten. Piakkoin siis taas luvassa uusia kuvia ja tarinoita.

Nightclub Tähti Jyväskylä 3.9.2016

Syyskiertue Akin ja Fantasian tahtiin polkaistiin käyntiin Jyväskylän Nightclub Tähdestä. Uusi paikka ja kaikille ensimmäinen kerta kyseisessä ravintolassa. Mikäs siinä, mukavalta vaikuttava paikka, ei mikään kovin suuri, mutta menettelee. Harvemmin sitä muuten pääsee astelemaan ravintolaan punaista mattoa pitkin, mutta nyt siihen oli mahdollisuus, ulkona ravintolan oven edessä nimittäin oli punainen matto. Viimeksi olen tainnut päästä punaiselle matolle v.2011 Las Vegasissa, Daytime Emmy Awardsien kutsuvieraana, mutta nyt sitten Akin ja Fantasian keikalla. Fantasiassa oli tapahtunut miehistönvaihdos kitaristin kohdalla, mutta kuitenkin vain syksyn osalta. Janin ollessa kiinni toisaalla, häntä tuura siis nyt syksyn ajan Markku Martikainen, joka on tuttu mm. Kirkan taustalta.

Tuttuun tapaanhan tanssit polkaistiin käyntiin Fantasian toimesta, tosin ei perinteisillä valsseilla, yökerhossa kun kuitenkin oltiin. Ohjelmistossa kuitenkin tuttuja kappaleita tanssilavakeikoilta ja ehkä jokunen harvemmin kuultu. Toki tuuraava kitaristi toi lisämausteen ohjelmistoon laulamalla Simon ja Jounin ohella muutaman kappaleen. Tanssilattialla riitti porukkaa mukavasti ja pääsinpä itsekin pyörähtämään valssien tahtiin. Ei siis ihan tanssimatta jäänyt tämä ilta. Tosin tanssimiseksi voi kyllä laskea senkin, että Akin seteillä siinä lavan edessä tulee aina välillä kuvaamisen ohella jonkinmoisia tanssiaskeleita paikoillaan pyörähdeltyä.

Aki saatiin lavalle illan aikana kolme kertaa, luvassa oli siis 3x30min setit, jotta ilta saataisiin jatkumaan mahdollisimman myöhään. Vauhdikkaasti lähdettiin liikkeelle, heti ensimmäisenä todettiin, että "se jokin sinulla on". Heti alkuun tuli pistettyä merkille se, että nyt muuten kuvien ottaminen on haasteellinen homma. Juuri kun on oppinut kuvaamaan Akin ja Fantasian valoilla, niin eikö sitten ravintolassa ole vielä omat valot osoittamassa suoraan lavalle - yritä siinä sitten kuvata.  No, kyllä sitä nyt jonkinlaisia kuvia sai, mutta on sitä parempiakin tullut otettua, mutta mennään näillä nyt, seuraavalla kerralla parempi onni. Ensimmäinen setti päätettiin tunnelmallisiin rumba kappaleisiin. Jo edelliseltä viikolta tutut, Uniklubin "Näiden tähtien alla" ja Laura Voutilaisen "Kaksi karttaa", kuultiin myös nyt. 

Naistenvessahan on yleensä se paikka, missä puhutaan kaikkea ja siellä myös kuulee kaikkea, jos vain pitää korvansa auki. Tällä kertaa tauoilla vessassa puhuttiin siitä kuinka ihana Aki on, kuinka osaa ottaa yleisönsä ja se ääni! Moni nainen sanoi tulleensa ensimmäistä kertaa kuuntelemaan ja katselemaan Akia livenä, mutta ei kuitenkaan viimeistä kertaa. Jos siis et ole vielä kertaakaan käynyt Akia kuuntelemassa livenä, käy edes kerran. Ei välttämättä nimittäin jää siihen yhteen kertaan, ei jäänyt minullakaan, eikä varmasti monella muullakaan. Akin tumma ääni tuo oman sävynsä kappaleisiin, Aki todella osaa ottaa yleisönsä sekä lisäksi Akin ja Fantasia-orkesterin yhteistyö toimii! Näillä keikoilla viihtyy.

Toinen setti myös tuttua ja turvallista menoa, vauhtia ja tunnelmointia. Kolmannella setillä sitten olikin luvassa jotain uutta. Setin aluksi Kirkan tutuksi tekemä kappale "Pyydä vain" ja sitten ensimmäinen live-esitys uudelle, perjantaina julkaistulle sinkkubiisille, "Sä et oo mun äiti". Tarkoitushan oli ottaa se videolle, mutta kuinkas sitten kävikään? Kappale taisi mennä kameralle liikaa tunteisiin ja kamera päätti, että videota ei sitten kuvata tällä kertaa. Parempi onni seuraavalla keikalla! Vaikka kappale oli julkaistu vain vuorokausi aiemmin, on sitä ilmeisesti ahkerasti kuunneltu, sillä laitoin merkille kuinka yleisö lauloi kappaletta mukana. Hienoa! Tästä jäi Akin puolesta hyvä fiilis, oli ilo nähdä kuinka hyvin uusi kappale on otettu vastaan.  Kaikki hyvä päättyy kuitenkin aikanaan, niin myös keikka Akin osalta. Tutusti se päätettiin bugg-kappaleisiin, koska Akin sanoja lainatakseni, hänen keikoillaan pääsee ainakin kaksi kertaa bugille (tai pukille, ihan miten kukakin asian käsittää). Raivoisten aplodien saattelemana Aki takaisin lavalle ja ensimmäisenä encorena tutusti "Haavoitettu". Ilta päättyi Akin osalta "Nuoruus on seikkailu" - kappaleeseen, tämä sopii hyvin illan päätteeksi, energisen keikan jälkeen oikeastaan kaipaakin tällaista tunnelmapalaa, vain Simo säestämässä Akia.

Ei se ilta kuitenkaan vielä tähän päättynyt. Vielä muutama kappale Fantasialta ennen kuin nämä bileet päättyivät. Akia ja Fantasiaa odotti vielä roudaus ja matka yötä myöten kohti Leviä, jossa tämä ruskakiertueen seuraava keikka odotti jo sunnuntaina.

Kiitos Aki & Fantasia tästä syyskauden aloituksesta - jatketaan taas pian! 

...ja ketäs sieltä Fantasiasta nyt syksyllä oikein löytyykään...

Jouni Hannula

basso, laulu

Kimmo Tuupanen

rummut

Simo Koho

koskettimet, (rekvisiitta)haitari, laulu

Markku Martikainen

kitarat laulu

(tuuraava kitaristi syksyn ajan)