Nightclub Tähti, Tampere 24.9.2016

Ja sitten taas mentiin. Yksi päivä huilia Peurungan jälkeen ja ei muuta kuin suunta kohti Tamperetta. Se olikin sitten melkoinen ilta, kunnon tykitystä alusta loppuun saakka! Tunnelma katossa ihan kirjaimellisesti, oltiinhan sentään 7.kerroksessa. Ravintolasta on kyllä kieltämättä aika huikeat näkymät. Paikalla oli porukkaa runsaasti, klo.23.30 aikaan lipunmyynnissä osattiin kertoa että siinä vaiheessa iltaa oli myyty jo noin 150 lippua.

Fantasia aloitti oman settinsä klo.23 ja kun kerran yökerhossa oltiin, ei mitään perinteistä tanssi-iltaa vietetty, mikä tarkoitti myös sitä että Simon rekvisiittahaitari oli taas mitä ilmeisemmin jätetty sinne keikkabussiin odottamaan aikoja parempia. Fantasian kokoonpano oli tälläkin kertaa se aito ja oikea, Jani, Simo, Jouni ja Kimmo. 

Fantasian setti ei siis koostunut niistä perinteisistä valssi-tango-humppa-jenkka rytmeistä. Ilta alkoi kappaleella "Lämmin, hellä, pehmoinen" ja sitä seurasivat mm. "Ota lähellesi", "Pecos Bill", "Extrapallo", "Hyvännäköinen" ja vähän rokimpaa menoa edusti sitten Beatles potpuri, joka piti sisällään kappaleet: Please Please Me - Eight Day's A Week - A Hard Day's Night - All My Loving - She Loves You. Jotta ei ihan täysin perinteisempää tanssimusiikkia unohdettaisi, oli Fantasian settiin mahdutettu myös pari chachaata. Janin tulkitsema "Yön Ruusu" ja Simon tulkitsema "Kuu ja Maa". Kyseinen kappale on alunperin ruotsalainen, "Undantag" ja sen esittää Bo Kaspers Orkester. Löytyy spotifysta, kuten myös suomenkielinen versio Isto Hiltusen esittämänä. Kuunnelkaapa, jos ette ole vielä onnistuneet Fantasian versiota kuulemaan, toki kappale on kuulemma ollut ohjelmistossa ehkä noin kuukauden verran.

Keskiyöllä päästettiin sitten viimein Aki irti. Eihän sitä miestä pidätellyt tänäkään iltana yhtään mikään. Melkoinen Duracell-pupu heilui lavalla Tampereen yössä. Ilta - tai yö -  lähti Akin osalta liikkeelle kappaleella " Se jokin sinulla on". Niinpä niin, se jokin Akilla todella on, ilta illan jälkeen tää tyyppi saa porukan ihan hurmioon ja sekaisin. Kaiken alkurymistelyn jälkeen voi vain ihmetellä miten se mies osasi rauhoittua tulkitsemaan pari tangoa, Täysikuun ja Valkovuokot. Melkoinen kuunmollukka siellä taivaalla kyllä oli, mutta ei kuitenkaan enää täysikuu, se oli ja meni jo viikko sitten.

Melkoinen ilta tosiaan. Kummallisia rakkauden drinkkejäkin oli tarjolla. Vai mitä sanotte sekoituksesta täysi mitta hurmosta ja kaksi tippaa kossua? Jos tuollaisen drinkin nauttisi sen alkuperäisen rakkauden drinkin, johon siis tulee täysi mitta hurmosta ja kaksi tippaa kaihoa, sijaan, niin kävisikö sitten niin, että ne ojanpielet kutsuisivat kulkijaa? Vai veisikö drinkin nauttijan tie sinne Koivukujalle, jossa tummasilmäiselle kiusaajalle voisi vain todeta, jos vielä oot vapaa? Tätä blogia luonnostellessani päähäni tuli ajatus, että miksi se on vain tummasilmäisen yksinoikeus kiusata ilta illan jälkeen? Miksi kiusaaja ei voisi olla vaikka sinisilmäinen? Aivan hyvin voisi laulaa, "...mua kiusaa vain tuo sinisilmäinen..." Vähän tasa-arvoa kiitos!

Peurungan illasta poiketen Tampereella oli toista settiä kiepautettu vähän ylösalaisin. Alunperin "Sä et oo mun äiti" - kappaleen piti tulla vasta encorena, mutta nyt torstain encoret aloittivat tämän toisen setin. Jokohan nyt muuten kolmas kerta todensanoisi tämän kappaleen videoinnin suhteen? Ensimmäisellä kerralla kappale meni kameralle liikaa tunteisiin, toisella kerralla kuvaaminen tapahtui liian läheltä, mikä aiheutti liikaa särinää, nyt kuvaus tapahtui kauempaa ja aiheutti omat ongelmansa kuvanlaatuun. Katsotaan nyt meneekö video seulan läpi vai vieläkö otetaan neljäs kerta...

Mitäs kaikkea sitä Akin  seteillä oikein kuultiinkaan noiden jo mainittujen lisäksi? Ainakin "Jazztyttö", "Katupoikien laulu", "Odota en", "Ei kukaan ketään", "Rakkauden jälkeen", "Kun paljon antaa", "Pyydä vain", "Elämän haitari", "Mä rytmisi tunnen"... Lisäksi tietysti pari buggia toisen setin loppuun, "Ciao Romero" ja "Rakkaustarina", koska Akin sanojen mukaan hänen keikallaan pääsee ainakin kerran illassa bugille (tai pukille, miten sen kukakin haluaa ottaa). Buggien välissä tietysti myös Fantasian esittely, kuten kuvioon kuuluu. Siinäpä siis se keikka. Mutta hetkinen, eihän me nyr vielä tähän lopeteta, ei suinkaan! Raivoisia aplodeja ja käsien yhteen taputtamista. Dj yritti saada yleisöä huutamaan "We want more!", mutta eipä sitä tainnut kuulua. Siitä huolimatta Aki ja Fantasia saatiin kuitenkin takaisin lavalle. Encoreina nyt ne perinteiset triolit, "Haavoitettu" ja tottakai vain Simon säestyksellä ja Akin upealla tulkinnalla toteutettu "Nuoruus on seikkailu".

Sellainen ilta siis Tampereella. Tämä oli nyt se "kymppi-ilta", ensimmäinen kymppi Akin ja Fantasian yhteiskeikkoja takana ja monta monituista vielä edessä. Voisin tähän loppuun lainata kahden vanhemman naisen huokailuja selkäni takana Akin setin aikana. "On se tuo Aki vaan niin ihana!" On on, ei sitä voi kieltää. Mutta niin ovat nuo Fantasian pojatkin. Kaikki ovat. Mitä sitä kieltämään.

Kiitos siis vielä kerran Aki & Fantasia - Simo, Jani, Jouni ja Kimmo! Muutama viikko ja sitten taas nähdään. Uudet seikkailut odottavat jo melkein nurkan takana!