Revontuli, Hankasalmi 7.1.2017

Lauantai-iltana ravintolaan oli tarkoitus lähteä... joten ei muuta kuin suunnaksi Revontuli Hankasalmella ja keikkavuoden 2017 ensimmäinen virallinen keikka Akin & Fantasian tahdittamana. Viimeksi oli vaikeuksia oman aikataulutuksen suhteen, joten jos nyt oli paikalla noin tunti ennen keikan alkamista, ei voi kuin olla ylpeä itsestään - tähän pitää pyrkiä jatkossakin. Edellisen illan keikan jälkeen Fantasialla oli ollut ongelmia keikkabussin kanssa, homma ei mennyt kuten Strömsöössä, mutta onneksi käyttöön oli saatu vara-auto ja homma hoitui kuten pitikin.

21.30 pyöräytettiin tanssit käyntiin Fantasian tahdittamana. Tunnelma oli tiivis (ja lämmin), sillä salin peräosa oli syystä tai toisesta suljettuna. Mutta ei se tansseja haitannut. Heti alkuun lähdettiin matkalle kohti Tallinnaa, ensimmäisenä valssina Jani tulkitsi "Tallinnan illat". Tästä muistuu mieleen eräs Turku-Tukholma-Turku risteily, jossa kyseinen valssi kuultiin myös Fantasian
toimesta - tuolloin laiva oli jo lähestymässä Turun satamaa, kun kappale spiikattiin jotenkin näin: "Ajankohtainen kappale - Tallinnan illat". Taisi muuten silloin aiheuttaa hieman naurun pyrskähdyksiä niin soittajissa kuin yleisössäkin. Seuraavaksi etsittiin Simon toimesta Niittykukkasia, tosin ei niitä taida tähän vuoden aikaan löytyä, siellä ne ovat piilossa lumihangen alla, mutta kun oikein jaksetaan odottaa, niin kyllä se kesä ja niittykukkaset taas aikanaan tulevat. Illasta aamuun muisteltiin myös Elainea, jonka jälkeen koitti Takaisinpaluu ja kyseltiin kovasti että "Missä yösi vietitkään"? Tähän väliin taas pieni matka kohti Tenneseetä, jossa sitten muisteltiin syyskuuta. Pecos Bill pyöritteli Extrapalloa Jounin ja Simon tulkinnoiden myötä. Fantasian setin päätteeksi käytiin vielä Argentiinassa ja Uruguayassa, todeten ensin "Adios Muchachos" ja oltiin ihan hiljaa yössä La Cumparsitan tahtiin.



"Humma la beeba la seeba la booba la / Humma la beeba la seeba la bop" kaikui lavalta Simon toimesta myös tällä kertaa. Akin setti pistettiin käyntiin vauhdikkaasti "Vastustamaton" kappaleella. Se vastustamaton, uudenlainen nainen, joka määrää sääntönsä korttinsa jakaessaan ja takaa seuransa yhdeksi illaksi, totesi myös että "Odota en". Täysikuun loisteessa soi Romanialainen kitara ja Akin kysyessä Janilta minkä maalainen kitara sen tällä kertaa soittaa, vastauksena kuultiin että kitara on "aito lantola". Selvä homma ja ei kun eteenpäin. Jazztyttö pisti nokkaansa puuteria ja peilasi otsatukkaansa, olihan paikalla lavallinen Katupoikia. Sieltähän voisi löytyä se heila, mutta miten on, kelpuuttaisiko jazztyttö heilakseen katupoikaa? Hmm...ehkäpä, kuka tietää.. Ehkä sillä katupojalla on se jokin tai sitten kyseessä on tummasilmäinen - tai sitten ei, vain jazztyttö tietää totuuden. Sitten olikin aika hieman rauhoittua rumballe. Ensin "Vähän ennen kyyneleitä", jonka Aki sai v.2015 levytettäväksi musikkineuvos Dannyltä, mutta Akin sanojen mukaan "vuonna 2016 joku toinen sai jotain muuta". Kenties tämä lausahdus herätti hieman hilpeyttä, kuka nyt tämän heiton sattuikaan ymmärtämään. Toki jokainen voi omalla tavallaan tämän lausahduksen ymmärtää, ehkä sitä ei sen enempää kannata lähteä avaamaan. Sen jälkeen kaikille Kaksi karttaa, jotta päästiin taas matkalle ja valloittamaan koko maailma. Maailman valloituksella piipahdettiin Roomassa tervehtimässä sitä petollista Romeroa. Sitten ei muuta kuin tauon ajaksi nauttimaan vaikka se (kylmä) cappuccino tai rakkauden drinkki, josta Akilla olisi kuulemma hyvä tarina kerrottavanaan. Tässä vaiheessa alkoi pelko hiipiä selkäpiitä pitkin, mitä tarinaa sieltä oikein tulisikaan uuden vuoden drinkeistä...

Toinen setti ja chachaalla liikkeelle. Elämän haitari soi siitäkin huolimatta, että sitä ei edelleenkään ollut mukana. Vieläkö se on kanissa, kuten uutena vuotena kerrottiin, ei selvinnyt. Tosin nyt kun keikkabussin kanssa oli ongelmia, mitä pantataan seuraavaksi, että sen korjaus maksetaan? Se jäänee nähtäväksi keneltä katoaa soitin seuraavaksi - jompikumpi Janin kitaroista, Jounin basso vai osa Kimmon rummuista vai viedäänkö Simolta toinen koskettimista? "Mä rytmisi tunnen ja sen kutsun kuuman / mä rytmisi tunnen hetken hullun huuman / mä rytmisi tunnen enkä kaipaa syytä antautua sille vähän vain..." Tulen annettiin polttaa povea, kunnes koitti Lähdön hetki. Lähdön hetkellä voi toki myös kuiskata "Tahdon". Mittatilaus tango Akille, joka "otettiin ohjelmistoon tänä vuonna". "Viime vuonna, viime vuonna", koetti Jouni kuiskia Akille. No, annettakoon anteeksi että viime ja tämä vuosi menevät vielä sekaisin, eihän tässä ole kuin viikon verran vasta eletty vuotta 2017. Sitten ei muuta kuin toistamiseen humpalle. Jätkänhumppa, oikein humppien humppa tai kuten joskus sanottu, kaikkien humppien äiti. Kun jätkä oli uittanut puut ja käynyt kylille päin viheltäin, oli aika lähteä merille. Seurasi tarina merimiehestä, jota kaukana odotti levoton tyttö (kera levottomien jalkojen), mutta kun se mies oli syntynyt merimieheksi ja syömmet naisien hurmasi laulullaan, on moni tyttö jäänyt tuota merimiestä oottamaan (voi poika poika!). Laivan kannella soi taas kerran Titanic ja yllättäen humppa muuttui Akin kehotuksesta tico ticoksi. Taisi tuo kyseinen merimies tällä kertaa seilata jossain Brasilian suunnalla... Sitten oli aika nauttia rakkauden drinkkejä. Rakkaus on kummallinen drinkki, totesi Aki, painottaen sanaa "kummallinen". Juu juu, tiedetään, mutta älä nyt hyvä mies kerro enempää! Todetaan nyt kuitenkin vain että tuntuu pientä vipinää ja silmiin syttyy kipinää... Sellaisia oireita se rakkauden drinkki voi aiheuttaa. Kun drinkit oli nautittu oli aika suunnata maailmalta kotiin pitkin Koivukujaa. Vaikka Koivukujalla annettiin sormus tähtitaivaan alla, oli seuraavana vuorossa tarina siitä mitä tapahtuu Rakkauden jälkeen ja Kun paljon antaa. Sitten vuorossa jotain uutta kun lähdettiin bugille. Viimeisin sinkkulohkaisu tulevalta levyltä, "Yks biisin aihe vaan". Sehän kuulosti aivan loistavalta livenä esitettynä ja pisti väkisinkin laulamaan mukana. Kenties tullut muutaman kerran kuunneltua...

Vielä ennen viimeistä varsinaista kappaletta Fantasian esittely.

Ensin vuorossa porukan aivot, roudari, autonkuljettaja ja basisti - Jouni Hannula. Seuraavaksi aivan läheltä tanssikansaa viihdyttämään saapunut mies tiukassa nutturassaan - Kimmo Tuupanen. Multitalentti Espoosta eli laulaja, lauluntekijä, kosketinsoittaja, haitaristi ja ties mitä muuta - Simo Koho. Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, mies Pohjanmaalta, joka tosin on tiputettu Mikkeliin - Jani Luoma. Sitten lopuksi vielä ennen mahdollisia encoreita Rakkaustarina. Aki karkasi lavan takana olevasta ovesta hetkeksi piiloon, Fantasian pojat yrittävät piiloutua lavalla olevien roll-uppien taakse ennen kuin raikuvat aplodit vaativat encoret. Tuttuun tapaan Aki jätti tanssikansan rauhallisiin tunnelmiin. Haavoitettu - tarina siitä, kun joku kaatuu, tämä pitää nostaa ylös, sillä koskaan ei tiedä koska itse kaadut ja tarvitset jonkun, joka puolestaan nostaa sinut ylös. Lopuksi vielä  kerrottiin kuinka Nuoruus on seikkailu. Ilta oli Akin osalta siinä. Fantasia jatkaisi vielä tauon jälkeen hetkisen verran tanssikansan viihdyttämistä. Toki Aki sai vielä jakaa ne pakolliset nimikirjoitukset ja vastaanottaa kehut, niitä tuntui tänäkin iltana riittävän.

Fantasian viimeinen setti perustui viimeisiä valsseja lukuunottamatta toiveisiin. Tällä kertaa positiivista oli se, että tanssikansa uskalsi rohkeasti toivoa, mitä ei aina ole tapahtunut. Jenkalla liikkeelle. Ensin porukalla saunaan, josta taisi löytä se Välimallin jätkä, jolla oli omasta mielestään välimallin naamataulu ja joka halusi kuulla välimallin urkusoolon. Mitäs sitten halutaan kuulla? Polkkaa! No saamanne pitää. Ei muuta kuin matkalle kohti Säkkijärveä ja se matka taittuikin mukavasti linjuriauton kyydissä, linja-autossahan on sitä tunnelmaa, vaikka matka katkeaisikin välillä. Salsaa! Lauantai-iltaa lhdettiin viettämään Rakovalkealle. Viimeisten valssien vuoro. "Mehtään on tullut jo syys, lohuton yön hämäryys..." Siis "Metsäkukkia" ja vielä viimeiseksi "Laaksojen laulu". Tanssi-ilta oli siis paketissa ja aika kiittää tanssikansaa.

Myös minä kiitän mukavasta illasta. Tuokoon tämä alkanut keikkavuosi 2017 mukanaan paljon lisää muistelemisen arvoisia keikkareissuja ja mukavia hetkiä. Kiitos Aki & Fantasia - Simo, Jani, Jouni ja Kimmo. Hetkinen taukoa ja sitten muutaman viikon päästä taas kohdataan!

Keurusselkä, Keuruu 31.12.2016

Keikkavuosi 2016 paketoitiin uudenvuodenaaton tansseissa Keuruulla ja koska keikka jatkui myös uuden vuoden puolella, siinä samallahan se keikkavuosi 2017 pistettiin käyntiin. Tiivis ja lämmin tunnelma, Aki & Fantasia, loppuunmyyty hotelli ja lisäksi muuten vain tanssimaan tulleet, niistä oli nämä tanssit tehty.

Ennen tansseja kuitenkin Keurusselän herkullinen uudenvuoden päivällisbuffet. Siinä samalla oli hyvä sivusilmällä seurailla poikien saapumista ja roudaamista. Toiset syö ja toiset tekee työtä, mutta toivottavasti pojatkin ehtivät nauttimaan buffetin herkullisista antimista, ettei tarvinnut tyhjillä vatsoilla illan keikkaa soittaa 😉

Kaiketi tanssit pyöräytettiin käyntiin tuttuun tapaan klo.21, ihan sata varmaa tietoa ei kyllä ole. Kumma juttu, silloin kun on keikkapaikalla yötä ja vaikka kuinka yrittäisi, harvemmin ehtii sinne ravintolan puolelle heti tanssien alkuun. Mistähän johtunee? Ehkä pitäisi vähän yrittää tänä vuonna parantaa tapansa ja aikatauluttaa itsensä paremmin. Mutta joka tapauksessa Fantasian ensimmäinen setti oli jo hyvässä vauhdissa kun ravintolaan ehdin - perinteisellä tanssimusiikilla mentiin eteenpäin. Humppaa, hidasta valssia, tangoa...

Tauon jälkeen jatkettiin niin, että ensin pari kappaletta Fantasialta ja sitten Aki lavalle. Tänä iltana tätä herkkua olisi tarjolla kolme settiä, väliin mahtuisi vuoden vaihtuminen ja ilotulitus. Tummasilmäisellä liikkeelle ja siitä sitten puoli tuntia enemmän tai vähemmän reipasta menoa. Taattua Akia ja Fantasiaa siis. Akin takki vain kimalteli valojen loisteessa. Jazztyttö ja Katupojat liitelivät myös pitkin tanssilattiaa humpan tahtiin. Keurusselän esiintymislava ei ole mikään järin suuri, joten lämpöä näytti riittävän myös lavalla. Ihmekö tuo, sen verran vauhdikasta on Akin meno, joten ehkä ihan hyvä että ensimmäinen setti ei täysin koostunut nopeista kappaleista, vaan sinne sekaan mahtui myös rauhallisempaa menoa.

Hengähdystauko ja meno jatkui. Myös tämä setti alkoi Fantasian osuudella. Ja sitten taas mentiin Akin toimesta. Tuttuja kappaleita myös tällä setillä. Illan aikana kuultiin mm. Lähdön hetki, Tahdon, Jos vielä oot vapaa, Ei kukaan ketään, Sä et oo mun äiti, Pyydä vain, Rakkauden jälkeen, Odota en... Toinen setti päätettiin hitaisiin tunnelmiin, ensimmäisenä Keurusselän henkilökunnan toive, Näiden tähtien alla ja sen jälkeen kaikille luovutettiin Kaksi karttaa. Niiden avulla oli sitten hyvä suunnistaa pihalle katsomaan ilotulitusta. Tanssit jatkuisivat sen jälkeen.

Uusi vuosi otettiin vastaan komealla ilotulituksella. Osa tanssikansasta suuntasi kulkunsa pihalle sitä katsomaan, osa seurasi sitä sisältä käsin.

Kolmas setti ja samalla vuoden 2017 ensimmäiset sävelet ilmoille. Tämä setti alkoi melkein heti ilotulituksen päätyttyä ja suoraan Akin toimesta. Tällä setillä piipahdettiin sitten niin Koivukujalla kuin Roomassakin. Kengännauhat kiinni, vaikka ei niitä tosin nykyisin kengissä taida paljoa ollakaan, ja ei muuta kuin matkaan. Toivottavasti kaikilla oli edellisellä setillä annetut kaksi karttaa tallessa, jotta kukaan ei eksynyt matkalla ja löysi vielä tiensä takaisin.

Tokihan kuumaan tanssi-iltaan mahtuu myös ripaus lattarimeininkiä parin tsatsaan tahdissa. Elämän haitari soi ensimmäisenä - tai no joo, ei kuitenkaan kirjaimellisesti, edelleenkään Simon (rekvisiitta)haitari oli jossakin muualla kuin mukana. Aiemmin sen on kerrottu olevan korjaamolla, mutta nyt paljastui jotain muuta. "Se on kanissa", totesi Simo. Jouni puolestaan mainitsi bensarahat eli mitä voimme päätellä tästä? Simon haitari on pantattu, jotta Fantasian keikkabussiin on saatu polttoainetta. Tämä siis selittänee myös sen, että lavalla oli kaksi tyhjää pahvista kahvimukia - tippiä soittajalle kenties? Pikku vinkki kuitenkin seuraavaa kertaa ajatellen: jos tippiä tarvitsette (nyt vaikka sitä bensaa ajatellen), laittakaa ne kupit siihen lavan reunalle ja lappu, jossa lukee: Tippiä soittajille.

Toisessa tsatsaassa annettin sitten tulen polttaa povea. Mä rytmisi tunnen - La Ultima Noche. Siinä sitä lattaritunnelmaa parhaimmillaan.

Vastustamattomattomat eli uudenlaiset naiset saivat myös illan aikana oman kappaleensa. Siihen kun yhdistetään alkuperäisen kappaleen kohta "Humma la beeba la seeba la booba la / Humma la beeba la seeba la bop", saadaan taattua Aki & Fantasia tunnelmaa kehiin. Tämä porukka vain vetää tämän(kin) kappaleen hyvin yhdessä!

Kuten jo aiemmin mainittu, Rooman matkallakin ehdittiin illan aikana käydä tapaamassa sitä kuuluisaa Romeroa, joka on ensitapaamisella näyttänyt sen Via Veneton, mutta jolle soittaessa saa aina vain kuulla sen "pronto pronto". Ei se Romero taida koskaan muuttua vaikka kuinka sitä yritetään ilta illan jälkeen. Eräänlainen rakkaustarina siis tämäkin.

Vielä encoret, Haavoitettu ja Nuoruus on seikkailu. Ilta oli Akin osalta sitten siinä, vai oliko? Ehkä, ehkä ei. Jotain speciaalia olisi kenties vielä luvassa sen jälkeen kun Fantasia olisi soittanut viimeiset kappaleensa. Illan päätteeksi kuultiin siis vielä Fantasian toimesta ensin koko illan ajan toivottu Paratiisi sekä Hyvännäköinen. Viimeisinä valsseina vielä Lentäjän valssi ja Lokki.

Sitten siihen illan erikoisuuteen. Olisiko luvassa kenties jotain ylimääräisiä ilotulituksia? Runonlausuntaa? Myytäisiinkö jossain taloja, autoja, heinäpaaleja, heinäseipäitä vai mitä ihmettä illan päätteksi vielä olisi luvassa? Jatkoaikaa illalle oli nimittäin merkitty 03.30 saakka....

Kuten keikoilla käyneet tietävät, illan aikana kuullaan myös laulu siitä kuinka rakkaus on kummallinen drinkki. Nyt niitä sitten tänä iltana olisi ihan oikeasti tarjolla, vaikka millaisia, sillä keikan jälkeen Aki tekisi ja möisi drinkkejä discon puolella 45 minuutin ajan. Ei sitten muuta kuin sinne ja jono baaritiskille. Akin drinksut kehiin, tätä tilaisuutta ei kannattaisi jättää väliin!

Tarjolla oli jokaiselle jotakin, niin makeaa kuin kuivaa, mitä kukin halusi. Tilausten mukaan Aki drinksuja 15 vuoden baarityön kokemuksella sekoitteli. Sekaan taidettiin lisätä ainakin se kaksi tippaa kossua.

Toki sitä piti itsekin jonkinlainen "rakkauvven rinkki" tilata. Tällainen tilaisuus ei varmaankaan kovin usein tule toistumaan. Makeaa vai kuivaa? No jos tällä kertaa kuivaa - mutta koska rakkaus ei saa olla kuivaa, drinksusta tuli loppujen lopuksi kuivan makea ja koska pyysin tosiaan rakkauden drinkin, oli se tietysti rakkauden punainen. Mitä se sitten sisälsi sen kossun lisäksi? Sitä ei Aki suostunut uteluista huolimatta suostunut paljastamaan. Jotain siellä seassa oli, vaikka ei se jalkoja alta vienytkään, mutta ei siitä sen enempää.

Sellainen ilta Keurusselällä, muutaman tunnin yöunet ja aamupalan kautta kotimatkalle. Tästä on hyvä aloittaa keikkavuosi 2017. Mitä kaikkea se tuokaan tullessaan ja minne se kuljettaakaan tämän loistavan porukan perässä, jää nähtäväksi. Kiitos vuoden 2016 yhteisistä hetkistä Aki, Simo, Jani, Jouni ja Kimmo! Seuraava seikkailu odottaa jo kulman takana...