Baltic Princess 22.-23.2.2017

Hiio hoi ja ankkurit ylös ja jälleen risteilemään Akin & Fantasian tahtiin. Tällä kertaa risteiltiin Turusta Tukholmaan ja takaisin, laivana Baltic Princess. Pientä myrskyä oli merelle luvattu, mutta ei se menoa haitannut. Tällä risteilyllä oli matkustajia kirjaimellisesti vauvasta vaariin, Etelä-Suomen hiihtolomaviikko meneillään ja jokaiselle jotain ohjelmaa. Lapsille muumit, vähän vanhemmille ja teineille Isac Elliot, niin ja meille muille sitten Aki & Fantasia 😏 Akin showtime oli poikkeuksellisesti vasta klo.00.30, johtuen Isac Elliotin esiintymisestä. Ennen laivan lähtöä juteltiin Jounin kanssa, joka kertoi teinityttöjen jonon ulottuvan laivan tax free myymälän kohdilta aina Starlight Palacen ovelle saakka, jo ennenkuin se avattiin. Pitäähän se eturivin paikka nyt saada. Samaa jonotusta oli havaittavissa jo terminaalin puolelle. Olihan se Isacin keikka kertomusten mukaan aika kirkumista ollut....

Puoli yhden aikaan yöllä oli sitten Akin & Fantasian aika aloittaa oma osuutensa. Luvassa oli 90minuuttia täyttä tykistystä, tosin välillä aina vähän rauhoitettiin tahtia. Lavan edessä oli vielä Isac Elliotin keikan jäljiltä kunnon "mellakka-aita" - kerrankin lavalla taisi olla oikein turvallinen fiilis, innokkaimmat ainakin pysyisivät loitolla 😄 Liikkeelle lähdettiin kertomalla tarina siitä vastustamattomasta naisesta, jonka jälkeen todettiin vain että odota en - nimittäin tangoja. Romanialaisen kitaran säestyksellä haaveiltiin elokuun illoista ja öistä. Tokihan niitä tangoja piti tällaisella myöhäisyön setillä olla, sillä kuten Aki sanoi, täytyyhän nuoremman yleisön tietää mitä se tango oikein on. Ei sitä pelkästään varttuneemmalle väelle esiinnytty, nuorempaakin väkeä oli yöllä Starlight Palacen puolella.  Laivaan oli myös hypännyt matkaan mukaan jazztyttö, joka oli jo valmiina, nokka puuteroituna ja otsatukka peilattuna, kysymään katupojalta jos vielä oot vapaa... Mitä vastasi katupoika? "Lähellä sinua, poden vieroitusoireita". Siihen jazztyttö vastasi, "Yhden viiltävän hetken saanhn ylpeyden menettää, älä pelkää että jään...vaikkakin lähellä sinua, täytyinkin onnesta." Niin, satamassa ne jazztytön ja katupojan tiet taas eroavat - kunnes taas on aika kohdata.

Laivan kapteenille oli annettu käyttöön kaksi karttaa, joiden avulla suunnistettiin merellä Ahvenanmaan kautta kohti Tukholmaa, mutta yllättäen kesken risteilyn kehotettiin solmimaan kengännauhat, sillä luvassa oli pikavisiitti allekirjoittaneen luo Koivukujalle. "Lähdetään käymään Pitkäsessä!", huudahti Aki ja sitten mentin. Syystä tai toisesta se toteamus näytti herättävän yhdessä, nimeltä mainitsemattoomassa, soittajassa hilpeyttä. Syy tuskin koskaan selviää... Mutta jos se koko porukka, joka tuolloin laivalla oli, olisi tänne kyläilemään tullut, ahdasta olisi ollut, toisaalta etuovesta sisään ja takaovesta ulos - sillä järjestelyllä kaikki olisi saatu piipahtamaan pikaisesti. Toki en pahakseni pistäisi jos Aki ja Fantasian pojat joskus tänne Koivukujalle eksyisivät...

Illan aikana nautiskeltiin myös rakkauden drinkkejä, jotka voivat välillä olla "kummallisia". Niiden nautiskelujen jälkeen voikin sitten pohtia oliko se drinkin aikaan saama rakkaus väärää vai oikeaa ja mitä kenties mahtaa tapahtua rakkauden jälkeen? On kuitenkin muistettava myös se, että kun paljon antaa, voi myös saada jotain.

"Saat hymylläsi aikaan kaiken sen, sä himmentää voit loisteen tähtien.. Se jokin sinulla on..." Vauhdikkaampien biisien aikana kuultiin myös hyviä sooloja, niin Simon kuin Janin toimesta, jopa niin vauhdikkaita, että Simo intoutui välillä soittamaan seisaaltaan. Iltaan sisältyi myös matka Roomaan, jossa huudahdettin, "Ciao Romero!", mutta saatiin vastaukseksi vain, "Pronto, pronto!". Loppupeleissä taisi  sitten käydä niin, että Romerosta tuli yks biisin aihe vaan.

Ai niin, esiteltiinhän se Fantasiakin jossain välissä. Ensin oli vuorossa edellisen päivän syntymäpäiväsankari, nyt vain basisti, roudari, autonkuljettaja ja bändin aivot - kova on siis kohtalo Jounilla. Suurin piirtein keskeltä lavaa löytyikin sitten mies tiukassa nutturassaan, rumpujen takana yhä edelleen Kimmo. Sitten peruutettiin lavan toiseen reunaan,  sieltä löytyi ainakin lauluntekijänä, laulajana, tuottajana, kosketinsoittajana ja haitaristina tunnettu kaveri. On kuulemma muutenkin mukava heppu - Simo. Viimeiseksi lavan toiseen reunaan, jossa mm. aitoa Lantolaa soittava Pohjanmaalta Mikkeliin pudotettu mies, Jani. Vielä raikuvat aplodit, porukka takaisin lavalle ja encorena Saattaja.

Aamuyö ja päivä huilia, musavisaa ja bingoa. Unta, ruokaa, kuka teki mitäkin, kunnes 17.45 oli päivätanssien aika. Heti alkuun humpalle. Merimiehen kunniaa yritettiin taas palauttaa, mutta merimies vain tanssi tico ticoa, kun laivan kannella soi Titanic. Vaikka neidon piti itkeä kaipauksen kyyneliään, ei itkua tällä kertaa kuulunut. Liekö kyyneleet kuivuneet, merimies unohdettu ja vaihdettu jätkän humpan tukkijätkään. Taitaa tämä tukkijätkä kuulua niihin jazztytön sydämen vieneisiin katupoikiin, kun kerran kylille käy viheltäin...

"Vai ei muka nuoret käy tansseissa!", totesi Aki kun tanssilattian valtasi lukuisa joukko pikkuneitejä ja pikkuherroja, niitä tulevaisuuden tanssipaikkojen kävijöitä. Kimalle hameiden helmat vain heilahtelivat tummasilmäisen tahtiin, kun neitokaiset niitä vähän itse heilauttelivat 😊 Tulevaisuuden jazztyttöjä etsimässä niitä omia katupoikiaan, kenties. Kuten päivätansseihin kuuluu, Aki tulkitsi myös tällä setillään tangoa. Täysikuu ja Valkovuokot, hieman Olavi Virran tuotantoa nuoremmalle sukupolvelle tutuksi. Myös valssia kuultiin, Suvivalssi ja Minä rakastan sua.

Päivätansseissa pistettiin myös lanteet pyörimään chachaan tahtiin. Tutut "Mä rytmisi tunnen" ja "Elämän haitari". Mutta edelleen ilman sitä haitaria. Missä se haitari nyt oikein piileskelee? Simo, joko se kohta olisi taas mukana, mulla alkaa olla jo ikävä sen sulosointuja 😉 Mutta jospa viimeistään kesällä ja tanssilavoilla taas se tuttu, punavalkoinen (rekvisiitta)haitari kulkee matkassa mukana.

Keikan jälkeen levymyyntiä, nimikirjoitusten jakoa ja yhteiskuvia. Taisi muuten olla yksi risteilyn nuorimmista matkustajista, joka pääsi myös yhteiskuvaan Akin kanssa. Siinä sitä Akin sylissä kelpasi ihmetellä kun äiti valokuvasi. Vihdoin ja viimein sitä myös itse ymmärsi, että jospa nyt mekin sitten Akin kanssa otettaisiin se yhteiskuva, onhan tässä näitä keikkoja jo sen verran kierretty, mutta aina se on vain jäänyt ottamatta. Mutta nyt on sekin asia saatu hoidettua.

Sellainen risteily tällä kertaa, vähän erilainen kuin viimeksi. Tällä lähdöllä ei Fantasialla ollut omia settejä lainkaan ja Akin setti oli siis yhteen putkeen, ilman sitä vartin taukoa siinä välissä. Vaihtelu kuitenkin virkistää. Kuten Akin tyyliin kuuluu, koskaan ei voi tietää mitä letkautuksia sieltä lavalta keikan aikana kuuluu. Sieltä kun saattaa tulla vaikka mitä heittoja, toisinaan ne osuvat allekirjoittanutta omaan nilkkaan 😏 Mutta mitäpä tuosta, jatketaan vain samaan malliin, tuli mitä tuli- kaikki kestetään kuin nainen - joten Aki, anna tulla vaan! Kiitos Aki, Simo, Jani, Jouni ja Kimmo tästä risteilystä! Muutama viikko ja tiemme kohtaavat jälleen.

Silja Europa, Helsinki-Tallinna-Helsinki 30.-31.1.2017

"Ei merimies voi maissa olla päivää kauempaa, kun jossain piru vie jo laiva odottaa..." Vaikka tässä nyt ei merimiehiä ollakaan, silti meitä odotti tällä kertaa legendaarinen Silja Europa, Akin ja Fantasian lähtö 2/2. Tällä lähdöllä laiva oli melko tyhjä, mutta silti yleisöä ja tanssijoita näissä meritansseissa kuitenkin riitti.

Fantasian osalta meritanssit pyöräytettiin käyntiin klo.22, sitä ennen yleisöä viihdytti laivan housebändi, "The News". Hieman ennen kellon olemista pykälässä Fantasian pojat alkoivat ilmestyä paikalle, kuka mistäkin suunnasta. Ensimmäisenä lavalta oli bongattavissa Kimmo, joka alkoi kasailemaan rumpusettiään omanlaisekseen toisen bändin jäljiltä - mistä lie salaluukusta ilmestynyt. Jani ja Jouni saapuivat paikalle baarin kautta ja Simo puolestaan ilmeisesti samasta salaluukusta kuin rumpalimme. Tällä kertaa tanssit pyöräytettiin käyntiin foxilla, sen jälkeen vuorossa olivat valssit. Fantasian setti koostui jälleen tutuista kappaleista, kuten Albatrossi, Muistan sua Elaine, Tallinnan illat, Adios Muchachos, Metsäkukkia... Kovasti kyseltiin myös että missäs sitä yösi oikein vietitkään? Tähän vastauksena oli, että Uralissa tuli oltua.

45minuuttia pelkkää Fantasiaa, vartin tauko ja sitten Aki lavalla. Tangoilla lähdettiin liikkeelle, Olavi Virran tuotannosta Täysikuu ja Valkovuokot. Vaikka Silja Europan esiintymislava ei ole järin suuri verrattuna vaikka Helsinki-Tallinna väliä aiemmin seilanneeseen Baltic Queenin lavaan, niin hyvin Akilla silti oli tilaa heilua kun välillä pistettiin jalalla koreasti vauhdikkaampien biisien tahtiin. Lämmin oli tunnelma sekä lavalla että yleisön joukossa. Ensimmäisellä setillä onniteltiin kahta eri syntymäpäiväsankaria kappaleella Se jokin sinulla on. Ainakin toinen sankareista oli 25-vuotias, totta vai ei, sen tietänee vain tämä kyseinen syntymäpäiväsankari itse. Tämä tietysti sai aikaan sen, että Aki päätti paljastaa kaikkien Fantasian poikien iät. Kaikki ovat 25-vuotiaita, tosin Simo korjasi asian ja kertoi, että bändin yhteenlaskettu ikä on tuo 25. Äkkiä laskettuna jokainen bändistä on siis noin 6-vuotias ja muutama kuukausi päälle. Eskari-ikäistä porukkaa siis. Se selittänee paljon tämän bändin juttujen tasosta (ei siis millään pahalla Simo, Jani, Jouni ja Kimmo!) 😊

Tuttuja kappaleita seilasi matkassa mukana ensimmäisellä setillä, kuten Koivukuja, Kahden kartan avulla puolestaan valloitettiin koko maailma ja seilattiin aina Italiaan ja Roomaan tapaamaan sitä ah, niin petollista Romeota. "Humma la beeba la seeba la booba la / Humma la beeba la seeba la bop" toki kaikui myös tällä kerralla kun uudenlainen ja vastustamaton nainen saapui paikalla jazztytön muodossa katsastamaan katupoikia. Tämä vastustamaton nainen taitaa myös olla hieman malttamaton, kun välillä huudahtaa "Odota en". Tämän kappaleen kohdalla pohdittiin, että kukas se mahtoikaan olla tämän ensimmäinen esittäjä? Joku yleisöstä huusi "Jussi Jurkka!", tämä herätti Akissa ja Fantasian pojissa kenties hieman hilpeyttä. Oikea vastaus kuitenkin oli tällä kertaa Ann Christie. Ensimmäisen setin jälkeen 45 minuutin tauko ja keskiyön show.

Keskiyön showna oli tällä kertaa Euroviisuteemainen "Winner takes it all". Tuttuja viime vuosien euroviisujen voittajakappaleita tanssilla höystettynä, esimerkiksi "Diva", "Fairytale", "Euphoria", "Heroes" - unohtamatta Suomen toistaiseksi ainoan euroviisuvoittajan Lordin, kappaletta "Hard Rock Hallelujah". Mukaan tähän voittajien kavalkaadiin mahtui myös pari suomalaisten omaa suosikkia, Kirkan "Hengaillaan" ja Jari Sillanpään "Takes 2 to tango".

Shown jälkeen taas Aki & Fantasia lavalle. Yleisöä oli tässä vaiheessa kadonnut jo huomattavasti paikalta, mutta ei se menoa haitannut. Välillä hitaampaa ja välillä nopeampaa, jotta tasapaino säilyisi. Väki vähenee ja pidot paranee, näin se monesti menee. Akin toisen setin aikana oli tanssilattialta bongattavissa varsinainen "wannabe-Jorma Uotinen", sen verran sulavat liikkeet tällä kaverilla oli Akin hitaiden kappaleiden aikana. Voi kun olisitte nähneet! Varsinainen setti päättyi tutusti buggeihin, Rakkaustarina ja Eläköön elämä. Niiden välissä tutusti Fantasian esittely. Vähäisestä yleisömäärästä huolimatta saatiin kuitenkin aikaan sen verran kovat aplodit, että saatiin Aki takaisin lavalle kahden ylimääräisen kappaleen ajaksi. Aki kysyikin sopiiko, että otetaan sekä nopea että hidas kappale? Se sopi, joten... Sieltäpä sitten tulikin melkoinen yllätys! Perjantaina ilmestyvältä levyltä sai ensiesityksensä kappale nimeltään "Väärää oikeaa". Mukavan menevä kappale. Aki naureskeli, että biisistä ei hiiskuttu etukäteen siitä syystä ettei kukaan sitä ehtisi tallentaa. Pakko oli siinä sitten Akille myöntää sen olleen ihan pienestä kiinni, että se ei päätynyt tallennukseen. Niin niin, juuri siksi, naureskeli Aki takaisin 😉 Mikä se sitten oli se hidas? Jaa-a, eipä muuten jäänyt mieleen. Kai sitä sitten oli sen verran uuden biisin lumoissa, että kaikki muu haihtui päästä pois. Akin osuus illalta oli siinä. Fantasia jatkaisi vielä hetken kuluttua tanssittamista puolisen tuntia. Kaikki toiveet toteutetaan, joten toivokaa ihan mitä vaan, vihjasi Aki. "Heittäkää joku paha!"

Tauon jälkeen oli sitten siis vuorossa Fantasian "toiveiden ilta". Vähän kaikenlaista tanssimusiikkia oli tarjolla yhden käden sormilla laskettavissa oleville tanssijoille. Tässä vaiheessa iltaa koitti myös se hetki, että voitiin soittaa jenkat - "Välimallin jätkä" Jounin esittämänä ja Simon tulkitsema "Väliaikainen". Jenkalle ei uskaltautunut enää kuin muutama rohkea pari ja sen jälkeen Fantasia saikin soittaa lähes tyhjälle tanssiravintolalle. Lopulta paikalla oli nimittäin enää allekirjoittanut äitinsä kanssa ja tämä jo aiemmin mainuttu "wannabe-Jorma Uotinen" kaverinsa, joka tosin oli jo sammunut, kanssa. Niinpä heitimme rohkeasti kehiin toiveen saada kuulla Beatlesiä. Sitä saa mitä tilaa. "Päätämme päivämme tähän", totesi Jouni ja vuorossa oli Beatles-potpuri, Please please me - Eight days a week - Hard days night - All my lovin - She loves you, a'la Fantasia, tulkitsijoina Simo ja Jani. Vaikka tosiaan viimeiset kappaleet soitettiin tyhjälle ravintolalle, ei se yleisömäärä merkitse loppupeleissä, vaan se fiilis - totesi Jani keikan jälkeen. Tästä on helppo olla samaa mieltä.

Aamu valkeni Tallinnan satamassa pilvisenä ja harmaana. Mutta silti muutaman tunnin pieni shoppailukierros ja sitten takaisin laivaan odottamaan "päivätansseja".

14.45 taas tuttu porukka kasassa ja ei muuta kuin päivätanssit käyntiin Akin & Fantasian toimesta, Tahdon, Romanialainen kitara, Elämän haitari (edelleen ilman haitaria), Mä rytmisi tunnen, Milla...  Toki kunnon päivätansseihin kuuluu myös humppa, joten ei muuta kuin humpalle. Ensimmäisenä humppana vähän kuin humpan satumaa eli Jätkän humppa. Merellä kun oltiin, niin toki kerrottiin tarina merimiehestä, jolla ei mennyt ihan niin kuin piti. Tuon merimiehen laivan

kannella soi taas Titanic ja kovaan ääneen neitokainen itki taas kaipuun kyyneliään, merimiehen tanssiessa vain tico ticoa. Clandestino, tuo espanjalainen kulkuri, pääsi myös kertomaan tarinansa. Ei mutta hetkinen... Oliko se kulkuri kuitenkin urkuri vai sittenkin vain kulkuri? Kuka se siellä oikein kulkurista on urkuria tekemässä? Simo! Tähän Aki päätti todeta Simolle, että kuitenkin salaa haluaisit että sinusta olisi tehty jonkinlainen laulu. Siitä se sitten lähti. Clandestino ei ole enää espanjalainen kulkuri, vaan nykyisin hän on espoolainen urkuri.

Sellainen risteily siis. Ensimmäinen laatuaan Akin & Fantasian seurassa (Fantasian kanssahan ollaan risteilty jo jokunen kerta aikaisemmin), mutta ei varmasti viimeinen. Kiitos Aki, Simo, Jani, Jouni ja Kimmo! Oli jälleen ilo olla keikallanne. Muutama viikko ja sitten taas mennään, laiva vain vaihtuu.