"Ei merimies voi maissa olla päivää kauempaa, kun jossain piru vie jo laiva odottaa..." Vaikka tässä nyt ei merimiehiä ollakaan, silti meitä odotti tällä kertaa legendaarinen Silja Europa, Akin ja Fantasian lähtö 2/2. Tällä lähdöllä laiva oli melko tyhjä, mutta silti yleisöä ja tanssijoita näissä meritansseissa kuitenkin riitti.
Fantasian osalta meritanssit pyöräytettiin käyntiin klo.22, sitä ennen yleisöä viihdytti laivan housebändi, "The News". Hieman ennen kellon olemista pykälässä Fantasian pojat alkoivat ilmestyä paikalle, kuka mistäkin suunnasta. Ensimmäisenä lavalta oli bongattavissa Kimmo, joka alkoi kasailemaan rumpusettiään omanlaisekseen toisen bändin jäljiltä - mistä lie salaluukusta ilmestynyt. Jani ja Jouni saapuivat paikalle baarin kautta ja Simo puolestaan ilmeisesti samasta salaluukusta kuin rumpalimme. Tällä kertaa tanssit pyöräytettiin käyntiin foxilla, sen jälkeen vuorossa olivat valssit. Fantasian setti koostui jälleen tutuista kappaleista, kuten Albatrossi, Muistan sua Elaine, Tallinnan illat, Adios Muchachos, Metsäkukkia... Kovasti kyseltiin myös että missäs sitä yösi oikein vietitkään? Tähän vastauksena oli, että Uralissa tuli oltua.
45minuuttia pelkkää Fantasiaa, vartin tauko ja sitten Aki lavalla. Tangoilla lähdettiin liikkeelle, Olavi Virran tuotannosta Täysikuu ja Valkovuokot. Vaikka Silja Europan esiintymislava ei ole järin suuri verrattuna vaikka Helsinki-Tallinna väliä aiemmin seilanneeseen Baltic Queenin lavaan, niin hyvin Akilla silti oli tilaa heilua kun välillä pistettiin jalalla koreasti vauhdikkaampien biisien tahtiin. Lämmin oli tunnelma sekä lavalla että yleisön joukossa. Ensimmäisellä setillä onniteltiin kahta eri syntymäpäiväsankaria kappaleella Se jokin sinulla on. Ainakin toinen sankareista oli 25-vuotias, totta vai ei, sen tietänee vain tämä kyseinen syntymäpäiväsankari itse. Tämä tietysti sai aikaan sen, että Aki päätti paljastaa kaikkien Fantasian poikien iät. Kaikki ovat 25-vuotiaita, tosin Simo korjasi asian ja kertoi, että bändin yhteenlaskettu ikä on tuo 25. Äkkiä laskettuna jokainen bändistä on siis noin 6-vuotias ja muutama kuukausi päälle. Eskari-ikäistä porukkaa siis. Se selittänee paljon tämän bändin juttujen tasosta (ei siis millään pahalla Simo, Jani, Jouni ja Kimmo!) 😊
Tuttuja kappaleita seilasi matkassa mukana ensimmäisellä setillä, kuten Koivukuja, Kahden kartan avulla puolestaan valloitettiin koko maailma ja seilattiin aina Italiaan ja Roomaan tapaamaan sitä ah, niin petollista Romeota. "Humma la beeba la seeba la booba la / Humma la beeba la seeba la bop" toki kaikui myös tällä kerralla kun uudenlainen ja vastustamaton nainen saapui paikalla jazztytön muodossa katsastamaan katupoikia. Tämä vastustamaton nainen taitaa myös olla hieman malttamaton, kun välillä huudahtaa "Odota en". Tämän kappaleen kohdalla pohdittiin, että kukas se mahtoikaan olla tämän ensimmäinen esittäjä? Joku yleisöstä huusi "Jussi Jurkka!", tämä herätti Akissa ja Fantasian pojissa kenties hieman hilpeyttä. Oikea vastaus kuitenkin oli tällä kertaa Ann Christie. Ensimmäisen setin jälkeen 45 minuutin tauko ja keskiyön show.
Keskiyön showna oli tällä kertaa Euroviisuteemainen "Winner takes it all". Tuttuja viime vuosien euroviisujen voittajakappaleita tanssilla höystettynä, esimerkiksi "Diva", "Fairytale", "Euphoria", "Heroes" - unohtamatta Suomen toistaiseksi ainoan euroviisuvoittajan Lordin, kappaletta "Hard Rock Hallelujah". Mukaan tähän voittajien kavalkaadiin mahtui myös pari suomalaisten omaa suosikkia, Kirkan "Hengaillaan" ja Jari Sillanpään "Takes 2 to tango".
Shown jälkeen taas Aki & Fantasia lavalle. Yleisöä oli tässä vaiheessa kadonnut jo huomattavasti paikalta, mutta ei se menoa haitannut. Välillä hitaampaa ja välillä nopeampaa, jotta tasapaino säilyisi. Väki vähenee ja pidot paranee, näin se monesti menee. Akin toisen setin aikana oli tanssilattialta bongattavissa varsinainen "wannabe-Jorma Uotinen", sen verran sulavat liikkeet tällä kaverilla oli Akin hitaiden kappaleiden aikana. Voi kun olisitte nähneet! Varsinainen setti päättyi tutusti buggeihin, Rakkaustarina ja Eläköön elämä. Niiden välissä tutusti Fantasian esittely. Vähäisestä yleisömäärästä huolimatta saatiin kuitenkin aikaan sen verran kovat aplodit, että saatiin Aki takaisin lavalle kahden ylimääräisen kappaleen ajaksi. Aki kysyikin sopiiko, että otetaan sekä nopea että hidas kappale? Se sopi, joten... Sieltäpä sitten tulikin melkoinen yllätys! Perjantaina ilmestyvältä levyltä sai ensiesityksensä kappale nimeltään "Väärää oikeaa". Mukavan menevä kappale. Aki naureskeli, että biisistä ei hiiskuttu etukäteen siitä syystä ettei kukaan sitä ehtisi tallentaa. Pakko oli siinä sitten Akille myöntää sen olleen ihan pienestä kiinni, että se ei päätynyt tallennukseen. Niin niin, juuri siksi, naureskeli Aki takaisin 😉 Mikä se sitten oli se hidas? Jaa-a, eipä muuten jäänyt mieleen. Kai sitä sitten oli sen verran uuden biisin lumoissa, että kaikki muu haihtui päästä pois. Akin osuus illalta oli siinä. Fantasia jatkaisi vielä hetken kuluttua tanssittamista puolisen tuntia. Kaikki toiveet toteutetaan, joten toivokaa ihan mitä vaan, vihjasi Aki. "Heittäkää joku paha!"
Tauon jälkeen oli sitten siis vuorossa Fantasian "toiveiden ilta". Vähän kaikenlaista tanssimusiikkia oli tarjolla yhden käden sormilla laskettavissa oleville tanssijoille. Tässä vaiheessa iltaa koitti myös se hetki, että voitiin soittaa jenkat - "Välimallin jätkä" Jounin esittämänä ja Simon tulkitsema "Väliaikainen". Jenkalle ei uskaltautunut enää kuin muutama rohkea pari ja sen jälkeen Fantasia saikin soittaa lähes tyhjälle tanssiravintolalle. Lopulta paikalla oli nimittäin enää allekirjoittanut äitinsä kanssa ja tämä jo aiemmin mainuttu "wannabe-Jorma Uotinen" kaverinsa, joka tosin oli jo sammunut, kanssa. Niinpä heitimme rohkeasti kehiin toiveen saada kuulla Beatlesiä. Sitä saa mitä tilaa. "Päätämme päivämme tähän", totesi Jouni ja vuorossa oli Beatles-potpuri, Please please me - Eight days a week - Hard days night - All my lovin - She loves you, a'la Fantasia, tulkitsijoina Simo ja Jani. Vaikka tosiaan viimeiset kappaleet soitettiin tyhjälle ravintolalle, ei se yleisömäärä merkitse loppupeleissä, vaan se fiilis - totesi Jani keikan jälkeen. Tästä on helppo olla samaa mieltä.
Aamu valkeni Tallinnan satamassa pilvisenä ja harmaana. Mutta silti muutaman tunnin pieni shoppailukierros ja sitten takaisin laivaan odottamaan "päivätansseja".
14.45 taas tuttu porukka kasassa ja ei muuta kuin päivätanssit käyntiin Akin & Fantasian toimesta, Tahdon, Romanialainen kitara, Elämän haitari (edelleen ilman haitaria), Mä rytmisi tunnen, Milla... Toki kunnon päivätansseihin kuuluu myös humppa, joten ei muuta kuin humpalle. Ensimmäisenä humppana vähän kuin humpan satumaa eli Jätkän humppa. Merellä kun oltiin, niin toki kerrottiin tarina merimiehestä, jolla ei mennyt ihan niin kuin piti. Tuon merimiehen laivan
kannella soi taas Titanic ja kovaan ääneen neitokainen itki taas kaipuun kyyneliään, merimiehen tanssiessa vain tico ticoa. Clandestino, tuo espanjalainen kulkuri, pääsi myös kertomaan tarinansa. Ei mutta hetkinen... Oliko se kulkuri kuitenkin urkuri vai sittenkin vain kulkuri? Kuka se siellä oikein kulkurista on urkuria tekemässä? Simo! Tähän Aki päätti todeta Simolle, että kuitenkin salaa haluaisit että sinusta olisi tehty jonkinlainen laulu. Siitä se sitten lähti. Clandestino ei ole enää espanjalainen kulkuri, vaan nykyisin hän on espoolainen urkuri.Sellainen risteily siis. Ensimmäinen laatuaan Akin & Fantasian seurassa (Fantasian kanssahan ollaan risteilty jo jokunen kerta aikaisemmin), mutta ei varmasti viimeinen. Kiitos Aki, Simo, Jani, Jouni ja Kimmo! Oli jälleen ilo olla keikallanne. Muutama viikko ja sitten taas mennään, laiva vain vaihtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti