Tanssit käyntiin klo.20 ja ensin hetki levymusiikkia ennen kuin saatiin Fantasia lavalle. Fantasian pojat olivat heti alkuun hempeällä - vai pitäisikö sittenkin sanoa kukkaisella - tuulella. Heti ensimmäisenä nimittäin lähdettiin metsään, toki sinne oli jo tullut syys ja lohduton yön hämäryys, mutta se ei estänyt poimimaan vielä viimeisiä metsäkukkia. Kun metsäkukat oli poimittu, kukkien poimimista jatkettiin niityltä. Ei tarvittu tänä iltana mitään kukkakauppaa, niitty sai toimittaa sen virkaa, löytyihän sieltä kuitenkin hempeitä ja lempeitä kukkasia. Kuitenkin siinä sitten jotenkin kävi niin, että kukkanen jäi puiston penkille ja Romanialainen kitara sai soittaa laulua muiston. "Yksin varjoissa nyt laulan, enkä parvekkeella häntä nää..." Iltaruskokin siinä alkoi jo taivaalla häämöttää, sitä siinä katseltiin kaihoten, unelmiin vaipuen. "On tuolla jossain maa palmujen ja rantaan siellä käy neitonen..." Olikohan tuo neitonen kenties nimeltään Bettina, jota voi verrata jopa ruusuun? Neitonen, jolle peräti satayksi miestä laulaa serenadin ja jonka luokse hiivittiin toisten lailla, illalla kuin linnun siivin. Kuka tietää?
Mutta koska Bettinalle ei saatu olla se ainoa, oli aika muistella toista naista, Elainea, naista jonka kanssa oli istuttu kahden puistikkotiellä ja jonka hehkuvasta katseesta oli saatu nauttia. Elainen suudelmakin tuntui vielä huulilla. Tämä Elainen taisi olla Tennesseen tyttöjä, jonka joku toinen vei valssiin, mutta kumpikaan ei sitten palannut. Ei siinä siis auttanut todeta kuin, "Vaya con dios, mun rakkain. Käyköön kuin Luoja sen suo. Anna syömmesi vaan sua tielläs johtaa, ehkä tiemme aikanaan niin kerran kohtaa." Siinä sitten huomattiin jo kuun nousseen ylle puistikon. Siinä vaiheessa ei sitten toivottu muuta kuin, että aina meitä voisi viedä onnenteitä sen säde kultainen. Siinä kuutamoyössä kuitenkin kaikesta huolimatta tunnettiin kuinka kaipaus kävi yllä kattojen ja hiipi hiljaa olan taakse. Tuntui siltä kuin oltaisiin kuu ja maa, erossa toisistaan, erossa rakkaastaan. Kysyttiin siinä vielä kuulta miksi se tahtoo vain valvottaa ja hei kuu, en jaksaisi odottaa. Kuutamon loisteessa paikalle saapui linjuriauto, taisi olla yölinja kun siihen aikaan oli liikenteessä. Linja-autossa oli tuttuun tapaan tunnelmaa, siitä pitivät huolen linja-autossa matkannut reipas joukko Karjalan poikia.
Toisen setin alussa lähdettiin sitten heti saunomaan. Tosin hikeä pukkasi pintaan jo muutenkin, mutta ainahan se sauna suomalaiselle kelpaa, ei sitä turhaan sanota suomalaisen parhaaksi paikaksi. Saunaseuraksi liittyi eräänlainen välimallin jätkä, välimallin naamataulunsa kanssa (Tähän väliin todettakoon, että nyt se viime blogissa peräänkuulutettu vaihturi sille toiselle jenkalle oli löytynyt. Kannatti nähtävästi vähän vihjailla...), joka kertoili kovasti tarinaa siitä kuinka lapsena ennen oli viettänyt aikaansa Saimaan saaressa pikkuisessa torpassa ja katsellut mökkinaapurinsa Nestori Miikkulaisen soittavan huuliharppua ja ihaillut lepokivellään makaavaa norppaa.
Tarinointia jatkettiin ja pohdiskeltiin kaikenlaista. Joku siinä kertoili tarinaa kohtaamastaan kissanaisesta, joka oli tehnyt kahjoksi pään. Siinä vaiheessa oli pitänyt kaivaa esille savukkeet, sen verran villi ja vapaa ja vaarallinen oli tuo kissanainen. Mutta kaikki tytöt eivät osaa villitä vaistoja samalla tavalla kuin tuo nainen, eivätkä kaikki naiset ala tuntumaan enkeleiltä. Taisi tuon kissanaisen tuoksu olla niin huumaavaa, että kun hänen parfyymiaan oli hetki hengitetty, se iski tajuntaan ja jäätiin tuijottamaan. Ei kai siinä sitten auttanut muu kuin todeta, että ollaan lähekkäin me vielä hetki näin, vierees sun mä hiljaa painauduin. Kuin untuvaa ois sun pinta vartalon ja on lähelläin hän ja mua aina odottaa lämmin, hellä, pehmoinen ja jos mun kylmä täällä on, hän antaa paisteen auringon. Muut kuuntelivat kun tarina vielä jatkui, "Kun hänet kohtasin ja tunsin suukon kuuman ja jos oli valhe vain tuo hetki onnen huoman, mä muiston sain, soi sävel sininen. Mutta nyt oon vain sua vailla ja riemukin nyt kyynelin jo silmät täyttää..." Jätetäänpä tämä seurue nyt pyyhkimään kyyneleitään ja siirrytään tauolle hetkiseksi.
Kun oltiin hengähdetty hetki ja hikipisarat kuivattu, oli aika taas jatkaa. Aki lavalle ja humpalla liikkeelle. Heti alkuun ryntäsi paikalle joukko Sörkän laitakaduilta tuttuja katupoikia, laulaen, tanssien ja vihellellen. Vaikka eturivissä ei pahemmin tainnut katupoikia näkyä, kyllä siinäkin laulua ja tanssia riitti. Katupoikien vanavedessä paikalle rantautui merimies, tosin ihan pikaisesti vain, koska tiedättehän, ei merimies voi maissa olla päivää kauempaa. Merimies tanssahteli siinä kuuman kosteassa elokuun illassa pienen hetken tico ticoa, kumosi kurkkuunsa muutaman kummallisen rakkauden drinkin, jotka loppujen lopuksi taisivat viedä jalat vääjäämättä alta. Siinä sitten sen seurauksena taidettiin vannoa rakkautta ja sormuskin antaa tähtitaivaan alla. Koivukuja johti kotiin maailmalta, ainakin toivottavasti sen, jolle koitti lähdön hetki. Vaikka lähdön hetki oli vaikea, taustalla soi viekas tango ja yöt, illat elokuun olivat polttavia. Kuumista tangon rytmeistä siirryttiin kuumiin cha chaan rytmeihin. Heti alkuun karattiin koko porukalla kauas arjen taa. Toki sellaisiahan nämä tanssi-illat taitavat vähän olla, varsinkin kun on kyse Akin & Fantasian keikoista. Tämä porukka osaa kyllä todellakin viedä sinne kauas arjen taa ja kieltämättä onhan siellä aina vähän kauniimpaa ja kyllähän sitä toivoo, ettei kukaan särje sitä tunnelmaa. Siellä kaukana arjen takana kuultiin sen polttavan kuuman rytmin kutsu ja antauduttiin sen vietäväksi. Tällä kertaa kappaleen välihuudahdukset tulivatkin yllättäen kreikaksi - huudoissa vilahteli ainakin Aristotels ja Archimedes. No, kreikkalaiset filosofit, niin eikös se silloin ole homma juuri niin kuin luvattiin?
Sitten pitkästä aikaa kerrottiin tarina vastustamattomasta naisesta. Nainen joka määrää itse sääntönsä takaa seuransa yhdeksi illaksi ja vielä siihen päälle jakaa korttinsa. Siinä vaiheessa alkoi jo eturivi innostua ja hameen helma nousemaan ylemmäs, joka johti siihen, että Aki yritti hillitä menoa ja todeta, että ei vielä. Mutta minkä sille voi, jos eturivin naiset alkoivat tuntea olonsa vastustamattomaksi, varsinkin kun lavalla taisi olla melkoinen joukko uroksia, jotka huomasivat sen heti kun vain katsoivat silmiin. Janottiinko siinä kenties vain romansseja? Se jääköön salaisuudeksi. Todettakoon vain kuten Simon soolossa, "Humma la beeba la seeba la booba la. Humma la beeba la seeba la bop." Siihen perään kun todettiin perään, että odota en, se aivan turhaa on, oli ainakin eturivissä jo melkoinen huuma päällä. Toki sitä se saattoi olla myös tanssilattian puolella, ainakin Akin sanojen mukaan ja siihen päälle vielä toteamus: "Eturivi nyt on mitä on." Kiitos Aki, niin mekin susta. Ensimmäinen setti alkoi lähestyä loppuaan, joten oli aika hetkeksi rauhoittua. "Älkää kysykö bändiltä mitä tapahtuu rakkauden jälkeen." Aiemminhan on jo kuultu, että rakkauden jälkeen menee yleensä sen puolison lisäksi talo ja auto. Tosin nyt kuultiin jonkun toteavan lavalta, että aina voi tulla uusia. Kuka sen lausui, jätetään se nyt tällä kertaa kertomatta. Ennen kuin lähdettiin tauolle todettiin vielä, että kun paljon antaa, muuta tarvitse ei lain. Eturivi ainakin antoi paljon, ellei kaikkensa, ensimmäisen setin aikana, joten tauko tuli tarpeeseen.
Toinen setti pääsi alkamaan vähän kuin varkain. Kuuman kostea elokuun ilta sai eturivin naiset vilvoittelemaan ulkona ja kovasti kuulostelemaan koska meno taas jatkuisi. Ei vielä, eikä vieläkään. Hetkinen! Nyt alkaa vaikuttaa siltä, että meno on jo jatkunut, joten ei muuta kuin äkkiä takaisin. Aki oli vaihtanut ylleen kuivan takin ja kovasti jo houkutteli mukaansa rantapuistoon jos vielä oot vapaa. Toki muistutti heti siihen perään, että ei kukaan ketään koskaan voi mielensä mukaiseks muuttaa. Kuitenkin siinä sitten koitti rakkauden yö kun yhteisymmärrykseen toisen muuttamisesta oli päästy. Rakkauden yössä todettiinvain tuokion onnea riittävän, tämän yön sinun kanssasi jaan. En kyllin voi sinua kiittää, kun sinusta haaveilla saan. Kuka tietää, kenties sen jälkeen jossain vaiheessa koittaa se hetki kun toiselle voi lausua tahdon. Olkoonkin sitten vain, että tahdon elää tämän elämän ja heikkouteni mun, tietäen, ettet sä lähde milloinkaan. Tai sitten niin, että ikuisesti tahdon sinut vaan.
Kuten jo aiemmin mainitsin, mukanamme oli tässä tanssi-illassa myös hurmaava pikkupoika, Jere, jonka moni saattaa muistaa Akin päivityksistä ja kenties nähnytkin joissain tansseissa. Poika, joka ilmoitti Akin voitettua tangokuninkuuden, että haluaa Akin keikalle. Tummasilmäinen soimaan ja Akilta erityisesti kehotus Jerelle, että nyt anna mennä. Jere pisti lavan edessä jalalla koreasti meidän muiden katsellessa ehkä hieman kateellisina vierestä sitä menoa. Meno tarttui myös Akiin, joka hyppäsi lavalta joraamaan Jeren kanssa. Vauhtia riitti kun tämä kaksikko antoi mennä täysillä. Siihen vielä ylävitoset tanssin päätteeksi ja Akilta pikainen visiitti takahuoneeseen, seurasi nimittäin yllätys Jerelle. Aki kertoi kuinka kyseessä oli Jeren 21:nen keikka ja ojensi lahjakassin, jossa oli Jerelle lakerikengät. Kyllä oli poika onnellinen! Ennen kuin jatkettiin eteenpäin, totesi Aki vielä, että vai ei muka nuoret käy tansseissa. Niinpä, kyllä kuulkaa käy, tämä ilta todisti sen jälleen kerran.
Sitten oli aika jälleen miettiä sitä onko se rakkaus väärää vai oikeaa, ottaa riski ja uskaltaa. Kenties se oli kehotus paikalla olleille jazztytöille, jotka eivät todellakaan surreet sitä ettei ollut heilaa. Nämä illan jazztytöt nimittäin uskalsivat ja hetken vaikutti siltä, että jazztytöistä taisi kuoriutua oman elämänsä cancan-tyttöjä. Väkisin siinä taisi miesten suupielet kääntyä hymyyn. Sellaista se on kun tarttuu hetkeen ja antaa sen vain viedä mukanaan. Jazztytön jälkeen oli Jätkänhumpan vuoro. Liekö se sitten taas ollut hetkeen tarttumista vai mitä, kun ennen kappaleen alkua Aki totesi, "Se jätkä joka istuu, on mätämuna!". Jani, Simo ja Jouni kääntyvät katsomaan Kimmoa ja ainakin eturiviä alkoi naurattaa. Kimmo-parka, ainoa Fantasiasta joka istuu lavalla, nyt kun Simo on siirtynyt kesän aikana soittamaan seisaaltaan. No oli miten oli, huhtikuu oli humpassa vaihtunut elokuuhun, jonka vuoksi elokuussa virransuussa jätkä uitti puut ja kuittasi tilit eeltäpäin. Vaikka nykyisin on käytössä jo navigaattorit ym suunnistusta helpottavat sovellukset, otettiin tänäkin iltana käyttöön ihan perinteisesti kaksi karttaa ja saattajan kanssa suunnistettiin tutkimusmatkalle aina Roomaan asti. Roomassa päädyttiin istumaan Cafe Neroon, koetettiin soittaa Romerolle, mutta puhelimesta kuului vain "Pronto, pronto!". Cappuccinokin ehti siinä kylmetä ja vielä pois lähtiessä heitettiin kolikko suihkulähteeseen. Siihen väliin tuttuun tapaan Fantasian esittely ja sitten vielä loppuun ajeltiin tien päällä yksin, kaivaten toisen viereen yön usvaa silmissä. Tänäkään iltana se rakkaustarina ei antanut rauhaa ja se joku oli vain mielessä.
Eihän ilta toki tähän vielä loppunut. Rytmikkäiden taputusten saattelemana Aki vielä takaisin lavalle, kunhan oli jälleen käynyt vaihtamassa kolmannen kuivan takin päälleen. Tutut encoret, Haavoitettu ja Nuoruus on seikkailu, jonka jälkeen ilta Akin osalta oli siinä. Nimikirjoitusten hakijoita riitti ja siinä sitten alkoi tippua yllätyksiä Akille yksi kerrallaan. Yhteisestä sopimuksesta joukkomme oli hankkinut Akille hänen lempisuklaataan ja niitä sitten Aki saikin keikan jälkeen ihan kiitettävästi. Oikein kunnon saalis, josta toivon mukaan riittänee herkuteltavaa pitkäksi aikaa.Kello alkoi jo lähennellä tanssien päättymistä, mutta vielä lopuksi hetkinen Fantasian laulua ja soitantaa. Ensimmäiseksi paikalle ratsasti vanha tuttumme Pecos Bill, pyöritellen samalla extrapalloa, todeten siinä samalla, että kerran viel. Kuitenkin kun ilta tummentuu ja syttyy tähdet taivaan, niin siellä iltataivahan tähtien alla lauleltiin ja vietettiin ilta skanssissa.
Mutta mutta, taputukset sen kuin vielä jatkuvat. Yleisö vaatii myös Fantasialta encorea, vaikka kello onkin jo pykälässä ja encoren myötä mentäisiin yliajalle. Fantasian pojat kuuntelevat siinä hymyillen aplodeja, Simo näyttää pohtivan takahuoneen ovella mennäkö sinne vai ei, Kimmo seisoo Simon vieressä ja odottaa ratkaisua. Kohta kaikki kuitenkin livahtavat hetkeksi takahuoneeseen, mutta tulevat sieltä pian lavalle vastatakseen yleisön pyyntöön. Sitten tapahtuu jotain kummaa. Harvoin solisti kannetaan lavalle bändin encoren aikana, mutta nyt sekin nähtiin. Yllättäen Aki huomaa olevansa lavalla. Tämän siis pitäisi olla Fantasian encore, mutta siitä tuleekin sitten Akin & Fantasian encore. Yleisö pyytää jotain hidasta kappaletta illan päätteeksi. Sitä saa mitä tilaa ja ylimääräisenä kappaleena kuullaan "Pyydä vain".
Melkoinen ilta ja melkoinen meno. Jos artisti vaihtaa illan aikana takin kolme kertaa, yhdessä vaiheessa takista lentää nappi, eturivi on mitä on ja illan päätteeksi artisti kannetaan lavalle, niin aikamoista menoa tarjosi Höyryveturipuiston elokuinen tanssi-ilta. Voi vain todeta, että meillä kaikilla oli niin mukavaa. Kiitos eturivin huikea porukka, ehdottomasti tällainen taas joskus uusiksi. Kiitos Aki & Fantasia - Simo, Jani, Jouni ja Kimmo. Te teitte meidän illan, tämä kaikki vain rakkaudesta FantasiAkiin 💗 Edessä vielä yksi kesälavakeikka, kesäkauden ja kesäkiertueen päätös, jonka jälkeen voikin summata kesän aikana ajetut kilometrit ja siirtyä sujuvasti syksyn keikkoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti