Nyt kun kesä mennyt on, syksy saapuu... Meitä se ei kuitenkaan erota, ainoastaan kesäkausi ja kesäkiertue Akin ja Fantasian keikoilla on saatu päätökseen ja ajatukset alkavat kääntyä pikkuhiljaa kohti syksyn keikkoja. Kesäkausi kuitenkin pistettiin pakettiin Hangan lavan päättäjäisissä perjantai-iltana. Vaikka ilma oli kolea ja paljoa ei tanssikansaa ollut liikenteessä (osa näytti saapuvan vasta Fantasian toisen setin alkuun), mutta siitäkin huolimatta saatiin hyvät kauden päättäjäiset aikaan. Fantasialle oli nimimerkki "Pieksämäeltäkö" esittänyt toiveita niin sähköpostilla kuin postikortillakin, niistä ei tässä vaiheessa vielä sen enempää, kerrotaan kun kyseiset tanssilajit tulevat. Lisäksi tuntui siltä, että Fantasiassa on jonkin sortin ajatustenlukija, sillä yhtä kappaletta on viime aikoina soundchekissä lauleltu ahkerasti ja se sai allekirjoittaneen jokunen viikko sitten ajattelemaan voisikohan se joskus taas tulla keikalla, pitkään aikaan sitä ei ole kuultukaan. No, yllättäen se kuultiin sitten illan aikana. Mitähän seuraavaksi? Uskaltaisikohan tässä heittää ilmoille toiveen, että Fantasia voisi nyt pitkästä aikaa ottaa salsan ihan varsinaiseen settiin (ei pelkäksi encoreksi). Niin ja näin alkavaan syksyyn sopisi hyvin myös tuo kappale, mistä aloitussanat on lainattu. Jäädään mielenkiinnolla odottamaan mitä tapahtuu. Mutta sitä ennen perjantai-illan keikkaan.
Pieni polku, se siis oli tämä kappale joka on kesän aikana tullut kuultua soundchekeissä kun on ollut paikalla jo ajoissa ja jonka toivoi ajatuksissaan kuulevan taas pitkästä aikaa.
Siellä pienellä polulla kulkija kohtasi Kuubalaisen yön ruusu ja antautui hänen kanssaan kuuman cha chaan pyörteisiin, vaikka tiesikin, että tuo ruusu katoaa aamun tullen. Rebecca oli hänen nimensä. Vaikka Rebacca katoaisi, kulkijan täytyisi myös mennä ja hän totesi vain, Hastá mañana. Tässä välissä voidaan nyt paljastaa, että juuri näitä cha chaan rytmejä oli alussa mainittu nimimerkki toivonut ja ne nyt siis toteutettiin. Kun cha chaat oli saatu tanssittua, rauhoitettiin tahti hitaille valsseille. Syyskuun jo hiipiessä nurkan takaa oli aika muistella edellistä syyskuuta ja päiviä jotka sieltä jäivät mieleen. Kohta on taas se hetki kun tuuli tuutii viljaa ja on syksyinen aika. Toisena hitaana valssina tuttuun tapaan Cavatina elokuvasta Kauriinmetsästäjä, pianhan kauriinmetsästys taitaa myös alkaa, joten sinänsä ihan ajankohtainen kappale. Näiden hitaiden valssien aikana tuota salaperäistä kulkijaa oli ilmeisesti alkanut hieman paleltaa, sillä seuraavaksi suunnistettiin saunomaan. Hieman heitettiin löylyä lisää ja todettiin vain, että elo ihmisen huolineen ja murheineen se on vain väliaikainen.
Tauolta takaisin ja heti alkuun läheisiin tunnelmiin. Ollaan lähekkäin, ainakin vielä hetki ja painaudutaan toisen viereen, sillä ei aikaakaan kun paikalle saapui sademies ja toi tullessaan sateen. Niin sitä sitten jäätiin yksin sateeseen, vain katulyhdyt olivat ainoa seura, kunnes jostain sateen keskeltä paikalle saapui kissanainen. Ei auttanut kuin kaivaa esille savukkeet kun tuon kissanaisen askeleet vain keinuivat ja tuntui siltä, että taivaan kappaleet sinkoaisivat pian irti radaltaan. Villi ja viekas sotki systeemin täysin. Saisiko tuota kissanaista edes silittää? Oliko ihme, että mieleen tuli tiikeri, mutta kuitenkin lempeä, huh mikä nainen! Mutta sitten tuli kutsu tummalta (taisi kissanainen siis olla tummaverikkö) ja oltiin valmiita lähtemään, sillä eiväthän kaikki tytöt osaa villitä vaistoja sillä tavalla. Tähän samaiseen kissanaiseen oli ilmeisesti törmätty myös aiemmin Rhodoksella, sillä illan edetessä saatiin kuulla kuinka kerran Rhodoksella mua lempi tumma nainen, mutta hetken vain se leikki oli kuitenkin kestänyt ennen kuin lähdettiin laivaan ja pyydettiin Sorbasilta, että soita mulle laulu Rhodoksen. Sieltä jostain kumman syystä matka oli kulkenut Budapestiin, jonka yöhän oli jääty haaveilemaan. Tonavan laineet löivät laivaa vasten kun laivan skanssissa istuttiin iltaa.
Taisi siinä himan jo koti-ikäväkin vaivata tätä kulkijaa, kun totesi, että kaunista on kaipausta kantaa, kun kohde sen on koti kaukainen. Sinne vain nyt kaipaan mistä lähdin pois, jos saisin taas olla siellä, kotiportista sinne mennen kuin lapsena ennen. Laivan kurssi siis kohti kotimaata, tähtitaivas näytti tietä kun laivan kapteeni kuuli lähtökäskyn ja tähtitaivaan suojassa laiva kulki hiljaa eteenpäin. Vaikka kuinka oli varoiteltu, että älä tyttö pieni minuun rakastu, en tahdo sua satuttaa ja ei haavees kuitenkaan toteen käy, jotenkin siinä kuitenkin oli käynyt niin miten ei uskottu käyvän ja loppujen lopuksi oli antauduttu kuin hullu siihen rakkauteen. Se kaiketi oli nyt syynä että matkalta oltiin tulossa kotiin.
Koska Fantasia oli jo kuljettanut tarinaa tähän saakka eteenpäin, on aika jatkaa tarinaa kun Akin ensimmäinen setti koitti. Tuo salaperäinen kulkija oli saapunut kotimaahan ja päätynyt Sörkän laitakaduille. Siellä katupojat seuranaan hän lauleli ja tanssi, mukanaan kotisatamaan saapuneen laivan merimies, joka tosin ei tälläkään kertaa voinut olla maissa päivää kauempaa. Jälleen kerran hän jätti jälkeensä kaipaavia neitokaisia ja kaipuun kyyneleitäkin vieritettiin. Salaperäinen kulkijamme päätyi kotimaahan tullessaan ja matkaa jatkaessaan drinkille. Tuo drinkki olikin todellinen rakkauden drinkki, siihen oli sekoitettu täysi mitta hurmosta ja kaksi tippaa kaihoa. Vaikka drinkki vei kulkijalta jalat alta, ojan pielet eivät kuitenkaan kutsuneet vaan tie jalkojen alla kävi kirkkaammaksi ja hän kulki kevein askelin halki kaupungin kohti Koivukujaa. Koivukujalla kenties vannottiin jälleen rakkautta suurempaa ennen kuin koitti vaikea lähdön hetki.
Kesän keikoilla on Lähdön hetki - tangon aikana jokunen kerta nähty kuinka Aki, Jani ja Jouni asettuvat lavan etureunalle laulamaan ja soittamaan sekä Simo haitarinsa kanssa sinne taakse, nähtiin se myös nyt, mutta hieman eri tavalla toteutettuna, sillä lava aiheutti tällä kertaa keskellä sijainneen kaiteen vuoksi ongelmia. Ensin Jouni asettui istumaan lavan toiseen reunaan, sitten Aki keskikohdalle, vaikka ei se helppoa ollut kaiteen vuoksi, sitten Jani toiseen reunaan. Enää puuttuu Simo. Mihin kohtaan Simo tulisi haitarinsa kanssa? Ilmeisesti (ainakin oletus on sellainen) joitain ongelmia ilmeni ja Simo päätyi istumaan laatikon päälle lavan pimeimpään nurkkaan soittelemaan haitariaan. Mikäs siinä sitten, hieman erilaisempi toteutus tällä kertaa. Toki Aki siirtyi kyllä myöhemmin Jounin viereen, mutta kun oli aika palata lavalle, koitti Jounille jonkin sortin ongelma ja Jounin täytyi kiertää kaiuttimen toiselta puolelta rappusia pitkin takaisin lavalle.
Lähdön hetken jälkeen koitti rakkauden yö, jolloin tunnettiin toisen tuoksu iholla ja aistittiin hellyys, silmät suljettiin onnesta. Silloin ei kaivattu järkeä lainkaan koska sun katse vaeltaa vartalossain ja aivan lähelles tulen jo näin, sillä mä haluun kiihdyttää, sua viihdyttää, tehdä sitä milloin vaan, kun sinuun painaudun, tunnen sykkees sun, sylissäsi kaiken saan... Hyvin taipui kappale cha chaaksi, hieman hitaampana versiona kuin alkuperäinen, mutta toimiva. Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun kappale oli ohjelmistossa, mutta toivottavasti ei viimeinen. Kappaleen päätyttyä lavalta kuuluikin sitten tuttu "Los Satsumas"-huuto. Kun oltiin kiihdytetty ja viihdytetty oli jälleen hyvä aika karata sinne kauas arjen taa. Siellä olikin sitten hyvä todeta kuinka vastustamaton ulkomuoto on, sitä verrattiin jopa Garbon filmiin ja kuinka uros jokainen huomaa kyllä sen, heti kun hän katsoo silmiin. Niinpä niin, ihan sekaisinhan siinä urokset menivät, vaikka nuoruus häviää nuo miehet tunsivat itsensä jonkinlaisiksi gigoloiksi tuon uudenlaisen naisen rinnalla ja eivät osanneet sanoa muuta kuin "humma la beeba la seeba la booba la humma la beeba la seeba la bop". Taisivat nuo miehet siinä samalla päättää, että odota en ja halusivat vain nähdä sen mitä huominen tuo eteen. Kenties joku joutuisi kirjoittamaan tästä tarinan tummin kyynelin, miettiä miksi menetti tuon vastustamattoman vaikka kuinka antoi paljon, ehkä osan, ehkä kaiken.
Toiselle setille lähdettiin hempeissä, rakkauden täyteisissä tunnelmissa. "Suvituuli kun oksissa soittaa, linnut ilmoille laulunsa suo. Kukat kauniit taas puhkeaa kukkaan..." Kenties siinä ajatukset liitelivät hetkeksi pois loppukesän kylmästä illasta sinne alkukesän lämpimiin iltoihin ja sai vaipua myös muistojen huumaan. Muistojen huumassa mieleen tuli kenties ensitapaaminen ja se, kuinka kuiskasi toiselle minä rakastan sua. Ehkä silloin ensi tapaamisen aikaan taivaalla oli loistanut täysikuu, tuo ihme suurin öisen taivahan. Täysikuun loisteessa on myös voitu vannoa kuinka ikuisesti tahdon sinut vaan. "Sinä toimit etkä mieti, jotain tahdot ja sen teet, sinä varmuudella vastustajat kohtaat. Yksi suuri varjo kadun iltaan tummuvaan, saa meidät ikuistaa tällaisenaan."
Sitten oli aika antaa estradi Jazztytölle. Loppukesän iltaan oli jazztyttö kuitenkin vielä varustautunut mekolla, siitähän ei luovuta ennen kuin talvi koittaa. Se sai Akin kyselemään vieläkö helma pyörii ja ennen varsinaista kappaletta lauleskeli "Kun kellohame heilahtaa ja vanha foxi soi..." Ei soinut foxi, vaan humppa. Kellohelmat vain pyörähtelivät kun jazztyttö pisti nokkaansa puuteria ja peilasi otsatukkaansa eikä surrut heilan puuttumista. Mutta mitäpä turhaan suremaan, jätkiä löytyi enemmän tai vähemmän, jotka toivoivat saavansa suukon siinä humpan pyörteissä. Tämä tyttö ei kuitenkaan antautunut noiden tukkijätkien viettely yrityksille, vaan jatkoi matkaansa kahden kartan avulla eteenpäin ja toivoi saavansa mukaansa saattajan, jonka kanssa voisi sitten kulkea matkan loppuun saakka. Kenties tuon saattajan kanssa voisikin sitten valloittaa koko maailman. Kun koko maailma oli saatu valloitettua, luonto polvilleen ja kaikki yhdeksän planeettaa kiersivät vain meidän tahtiimme, oli aika ennen viimeistä varsinaista kappaletta vielä Fantasian esittelyn.Tiedättehän vanhan lastenlaulun "Mörrimöykky"? Jos olette joskus miettineet miltä se mörrymöykky oikein näyttää, niin nyt siihen on tarjolla vastaus. Esittelyssä nimittäin Jouni sai lisänimekseen tuon mörrimöykyn. Kimmo puolestaan tiukassa nutturassaan sekä heiluttelee kahta kapulaansa että valaisee ja savustaa ihmiset illan aikana. Simolla tunnetusti on niin monta titteliä, kuten varmasti keikoilla käyneet ovat kuulleet, joten ihmekö tuo että uusi lempinimi oli Husqvarna - oikea monitoimikone. Jani puolestaan on tiputettu tänne jostain sellaisesta paikasta mistä kukaan muu ei oikeastaan tiedä mitään.
Sitten vielä viimeiseksi kappaleeksi Rakkaustarina, jonka jälkeen encoreina tutut Haavoitettu ja Nuoruus on seikkailu. Siihen ilta sitten myös päättyikin. Fantasialla ei ollut enää illan päättävää bändisettiä, vaan levymusiikilla mentiin illan viimeiset minuutit.Näin saatiin kesä pakettiin ja on aika alkaa odottaa syksyä. Omaan kesäkiertueeseen toukokuusta elokuuhun Akin ja Fantasian keikkoja kertyi 14kpl ja ajokilometrejä edestakaisin yhteensä
3357. Mukavia ja hauskoja hetkiä jäi muistoihin, joita on hyvä muistella jälkeenpäin. Suuri kiitos kuluneesta kesästä Aki, Simo, Jani, Jouni ja Kimmo! Tapaamisiin taas pian kunhan syksyn keikat pyörähtävät käyntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti