Keikkapaikkana Ravintola Punainen Kukko, kuvaamisen kannalta erittäin haastava paikka, mutta muuten Porin VPK:n juhlahuoneistossa toimiva ravintola tarjosi hienot puitteet keikalle. Vuosi sitten lokakuussa keikan jälkeen erään Fantasian jäsenen toimesta lausutut sanat, "Täällä on vähän erilaisempaa porukkaa kuin muualla", osoittautuivat todeksi jälleen kerran illan kääntyessä yöksi. Jos alkuillasta ei paljoa porukkaa paikalla ollut, sitä kyllä riitti myöhemmin, enemmän tai vähemmän erilaista porukkaa. Tanssit käyntiin klo.22.45 Fantasian setillä. Heti alkuun katseltiin kimmeltäviä tähtiä, "Juuri vähän ennen, ennen kuin ne katoaa, tähdet vielä hetken loistaa yöhön valoaan ja kuin alumiinitähdet, ne jää kimmeltämään." Alumiinitähtien loisteessa olikin sitten hyvä hetki antautua kuin hullu rakkauteen. Kun vauhtiin kerran oli päästy, lähdettiin seuraavaksi hieman länkkäritunnelmiin. "Bang bang, olet vainaa!", huuteli Pecos Bill ratsastaessaan halki Texasin uljaalla ratsullaan, joka kenties oli nimeltään Extrapallo.
Kun oli ensin pistetty vauhtia tanssijalkoihin, oli aika rauhoittua hetkeksi. Podettiin hetki salattua surua. Sydän vaikeroi, mutta sen ääni vaiennettiin sillä suru sydämen se on salaisuus. Vaikka kaikki haaveet haihtuvat yksi kerrallaan ja niistä saa enää himmeitä muistoja, silti jaksettiin muistella sitä, kun oli haettu hetken lämpöä yöhön harmaaseen. Silloin oli kuiskattu, "Ota lähellesi peiton alle, pidä sylissäsi suudellen, tee se hellästi kuin kaipaavalle, jätä aamuun muisto lämpöinen..." Oliko kenties vietetty yö sen kuubalaisen yön ruusun kanssa, joka katosi aina aamun tullen? Toisena cha chaana vedettiinkin sitten illan ensimmäinen ässä hihasta, saimme nimittäin kuulla Santanan tutuksi tekemän "Smooth"-kappaleen. "Give me your heart, make it real or else forget about it." Melkoinen ässä Fantasialta, uskaltaisikohan esittää toiveen, että sen kuulisi taas joskus jossain...? Tässä kappaleessa nimittäin kitarasoolot näyttelevät aika suurta osaa ja kun Jani pääsee vauhtiin kitaransa kanssa, ei voi kuin nauttia tulkinnasta. Tämän tulkinnan jälkeen vielä kyseltiin kuuleeko yö, ennen kuin siirryttiin tauolle.Edelleen vielä tässä vaiheessa iltaa jaksoimme uskoa, että paikalle saapumisemme oli yllätys....
Kun sitten saatiin Aki lavalle ensimmäiselle setilleen lähdettiin heti muuttamaan Millaa. Milla, jota on yritetty muuttaa koko kesä, ei ainakaan näin syksyn aluksi halunnut muuttua millään, tuo tyttö tarttui edelleen siihen tikkuun lyhimpään, vaikka se ei todellakaan johda mihinkään. Niinpä hän vain totesi, että odota en, se aivan turhaa on, päätti olla muuttumatta ja katosi saman tien Porin yöhön. Sinne meni siis Milla, mutta paikalle ryntäsi samalla oven avauksella joukko katupoikia, jotka totesivat, että herrat ja narrit eivät viheltele, mutta jos joskus matkalla kohdataan pollari, niin silloin sitten kyllä vihelletään. Kun nyt kerran Porissa oltiin, ei merenrannallekaan ollut pitkä matka, joten kyllä sitä nyt ainakin yksi merimies mukaan karkeloihin mahtuu. Tämä merimies oli päättänyt valloittaa koko maailman. Hän oli seilannut jo ties missä, tanssinut välillä hieman tico ticoa, tavannut matkallaan monia tyttösiä, niitäkin joiden sydämen se ketku roomalainen Romero oli vienyt.
Koska lämpöinen syyssää oli hellinyt meitä päivän ajan, oliko tuo ihme, että katse vaelteli vartalolla ja liikuttiin lähemmäksi toista. Lantiossa pakottava polte veti väkisin sinua päin. Siinä saattoi vain todeta, "Mä haluun viihdyttää, sua kiihdyttää, tehdä sitä milloin vaan..." Lähes tainnoksiinhan siinä mentiin. Viime kerran jälkeen kappale oli saanut hieman uutta twistiä (silloin se oli ensiesitys), saa nähdä mihin suuntaan tämä kappale syksyn aikana vielä kehittyykään. Sen jälkeen oli hyvä lähteä matkalle kauas arjen taa. Sitähän nämä Akin ja Fantasian keikat ovat parhaimmillaan, näillä keikoilla saa paeta arkea, riisua aistit hunnuistaan ja etsiä vielä kauniimpaa. Siellä arjen takana voi myös nautiskella niitä rakkauden drinkkejä, jos uskaltaa, sillä ne voivat käydä kummasti jalkoihin ja lisäksi voivat aiheuttaa myös muita sivuvaikutuksia. Vain jos olet tällaisen drinkin nauttinut, saatat tietää sivuoireet ja sen, kuinka niistä sivuoireista saa kuulla vielä pitkän aikaa tapahtuneen jälkeen. Kun drinkit oli saatu kumottua, oli aika suunnistaa kohti Koivukujaa. Vaikka kuinka sitä rakkautta vannottiin, saattoi kuitenkin koittaa hetki rakkauden jälkeen ja sen yhteydessähän voi tapahtua sitten vaikka mitä, tosin bändiltä siitä ei saa kysyä, mutta kyllä siihenkin on joskus saatu vastaus (rakkauden jälkeen menee ainakin talo ja auto). Mutta jos kuitenkin antaa paljon, osan tai kaiken, voidaanko sen jälkeen jatkaa kuin hetkeä rakkauden jälkeen ei olisi tullutkaan?
Tauon jälkeen olikin sitten aika kysellä vihjailevasti, "Jos vielä oot vapaa...?" Lähellä sinua voi potea vieroitusoireita ja vaikka se toinen on siinä lähellä, voi silti kuitenkin olla kaukana, mielessä ajatus, että ei kukaan ketään koskaan voi mielensä mukaiseks muuttaa. Varsinkin jos sillä toisella on "se jokin", ei kannata alkaa muuttamaan toista, varsinkaan jos sun läsnäolosi vain tärkein on ja vaikka muitten mielestä olisit mahdoton. Monesti hymyllä voi saada aikaan kaiken sen ja jos oikein alkaa pohtia onko se rakkaus väärää vai oikeaa, kannattaa muistaa että on olemassa vain oikeanlaista rakkautta, vaikka se kuinka pistäisi ja polttaisi. Kun kerran se rakkaus sitten on oikeaa, voi sen toisen kanssa lähteä tutkimusmatkalle maailmaan, ottaa mukaansa kaksi karttaa, niiltä voi kenties löytyä tie myös salaiseen. Joskus kuitenkin täytyy myös kirjoittaa tunteistaan ja sammuttaa liekki tummin kyynelin, mutta anteeksi voi kuitenkin antaa jos toinen toisi kuitenkin sitä kipinää.
Hempeilyt sikseen ja pistetään vielä vähän vauhtia koneeseen ennen kuin toinen setti ja ilta Akin osalta olisi ohitse. Tummasilmäinen pääsi taas kiusaamaan ja viemään vain leikiten. Tosin omisti sitä minkä väriset silmät tahansa, voi sitä silti kiusoitella toista, sitähän ei kukaan estä - eikä kiellä. Sen jälkeen laitettiinkin taas pitkästä aikaa leijat lentämään yli vuorten kera kauneimpien lauseiden. Kun leijat sitten lentäisivät yli vuorten, kaikki kansat saisivat lukea niistä rakkauden. Kaupungissa oli jo yö, mutta silti ei nähty tähtiä (nyt siis voimme olettaa, että ne illan alussa loistaneet alumiinitähdet olivat jo sammuneet), jotenkin oli päädytty puistoon ja yllättäen se toinen seisoi edessä täynnä toivoa ja silmät kertoivat eläköön elämä! Siinä oli sitä sielujen sympatiaa, josta isoisä oli kertonut. Olen onnellinen kun sun seuraasi jäin, kenties tässä olisi ainesta jonkinlaiseen rakkaustarinaan?
Toki ennen encoreja kahden viimeisen kappaleen välissä kuultiin ja nähtiin tuttuun tapaan Fantasian esittely. Tällä kertaa se kuitenkin sisälsi yhden poikkeuksen, nimittäin onnittelulaulun. Simo vietti perjantaina synttäreitään, joten esittelyn lomassa kajautettiin ilmoille paljon onnea vaan. Encoreina Porin illassa kuultiin sitten Pyydä vain ja Haavoitettu. Tokihan ilta ei vielä tähän päättynyt, luvassa olisi vielä Akin sanojen mukaan "myllytystä Fantasian toimesta". Siinä sitten Akin kanssa jutellessa mainittiin, että nähtiin muuten teidät kun tulitte hotellille... "Ei me olla hotellilla käyty...", totesi Aki ja toki siinä sitten iloittiin, että ei meitä sitten ole nähty, mutta Aki jatkoi, "Simo ja Jouni kyllä kävi kun tulivat aikaisemmin." No niin, ne todellakin sitten olivat Simo ja Jouni jotka nähtiin aiemmin illalla, mutta olivatko nämä kaksi kaveria nähneet meidät, siitä pitäisi vielä ottaa selvää...
Fantasian viimeinen setti aloitettiin kysymällä, "Tuntisitko mun ääneni muiden joukosta? Tuntisitko mun nimeni sanomatta? Olisinko sinulle vain joku ihminen? Vai yksi ja ainoa, ainutkertainen?" Kysyjälle vaan tiedoksi, tuntisin kyllä äänesi muiden joukosta, mutta ei siitä sen enempää. Sitten illan toinen ässä sieltä hihasta esille. Simply Redin tunnetuksi tekemä kappale "Stars". Tämä oli myös sitä harvinaista herkkua, jota harvemmin kuulee. "I wanna fall from stars. Straight into you arms. I, I feel you. I hope you comprehend." Jos tämä kappale oli suuressa suosiossa v.1991 sen ilmestyttyä, niin seuraavaksi kuullut nuorisomusiikin helmet olivat sitten suuressa suosiossa jokunen kymmenen vuotta aiemmin, nimittäin 1960-luvulla. Joko arvaatte mitä saatiin kuulla? Tietenkin Beatles-potpuri. Lontoosta takaisin Suomeen ja Tampereelle, mistä lainattiin seuraava kappale. Pitkä kuuma kesä. Tuota tuota, kesä kyllä meni jo, se ei ollut pitkä eikä kuuma, mutta voisiko tämä olla toive ensi kesälle? Sitten vielä viimeinen hidas, ennen kuin myös Fantasia laittaisi pillit pussiin tältä illalta. Ilta päättyi läheisiin tunnelmiin kun todettiin kuinka tämä voisi olla alku kaiken kauniin, alku johon loppua löydy ei. Porin tanssikansalta ei enää ylimääräisiä aplodeja kuultu, joten ei encorea Fantasian toimesta tällä kertaa.
Niin, mites sen yllätyksen ja paljastumisen kanssa sitten oikein kävikään? Pitäähän asiaan saada selvyys, joten kysytäänpä sitten vaikka Simolta nähtiinkö meidät. "Kävitte kuulemma Jounin kanssa hotellilla? - Juu käytiin. - Näittekö meidät? - Kyllä nähtiin, menitte muuten aika nopeasti. Siinä se yllätys sitten paljastui, melkein onnistui loppumetreille asti pysymään salassa." Se siitä yllätyksestä sitten, kiinni jäätiin, mutta ei voi mitään, kenties parempi onni seuraavalla kerralla kun tämä porukka päätetään yllättää.
Sellainen syksyn aloitus siis Porissa. Jälleen kerran onnistunut ilta ja paljon jäi taas hetkiä ja sanoja muistoihin talletettavaksi. Sieltä niitä on hyvä kaivaa esille synkkinä syksyiltoina seuraavia keikkoja odotellessa. Kiitos Aki, Simo, Jani, Jouni ja Kimmo, te teitte sen taas kerran. Tunne, joka jää näiltä keikoilta, on sellainen jota ei voi sanoin kuvailla, se pitää vain tuntea 💗 Aki, oli mukava törmätä vielä aamupalalla, harmi vain että Fantasian pojat olivat vielä nukkumassa, ties miten korkealentoisiksi jutut olisivat suuremmalla porukalla lähteneet. Voi niitä katseita naapuripöydistä kun jutut saivat uuden ulottuvuuden ja naurua riitti. Mutta hei, rahalla saa, lottovoittoa edelleen odotellessa... 😂 Nähdään taas pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti