Kylpylähotelli Rauhalahti 21.3. – paikka josta kaikki sai
alkunsa 50 keikkaa takaperin toukokuussa 2016. Silloin tarjoutui mahdollisuus
lähteä ensimmäisen kerran Akin & Fantasian yhteiselle keikalle, keikalle,
jollaiselle oli koko kevään ajan tehnyt mieli mennä ihan mielenkiinnosta, kun
Fantasia vasta tuuraili Akin taustalla. Kun siitä oli maininnut ja harmitellut
asiaa laivan baaritiskillä, oli saanut vastaukseksi, että kyllähän niitä
keikkoja Akin kanssa varmasti lisää tulee, joten tule ihmeessä. Sinne lähdin ja
sillä tiellä ollaan edelleen. Tämä oli vähän niin kuin ”paluu rikospaikalle” ja
sehän sopi hienosti kun Akin ja Fantasian yhteiskeikkoja tuli mittariin 50.
Naistentanssit pyörähtivät Fantasian osalta käyntiin klo.21
ja valssilla liikkeelle. Ensimmäiseksi lähdettiin Simon johdolla matkaan kohti
Saimaan saarta ja Nestori Miikkulaisen pikkuista torppaa. Tarina vanhoista
pojista viiksekkäistä aloitti illan ja toisena valssina kuultiin Jounin
tulkitsemana kuinka illan aurinko kultasi maan ja loi puille metsän
punerrustaan. Siinä hetkessä oli siis helppo todeta, tiedä en kauniimpaa,
vaikka valssissa puhuttiinkin toukokuusta. Sen jälkeen lauluvuoro siirtyi
jälleen Simolle ja tähtitaivas näytti tietä matkalle eteenpäin. Siinä
esitettiin tytölle toive, ettei tämä rakastuisi, koska haaveet eivät kuitenkaan
toteutuisi, veri oli levoton ja tietä oli edessä. Siitäkin huolimatta Janin
seuraavaksi laulamassa laulussa antauduttiin kuin hullu rakkauteen vaarasta
huolimatta, mutta kun sitä toista ei voinut vastustaa, ei siinä tilanteessa
voinut muuta. Sitten pistettiinkin kunnolla vauhtia ja lähdettiin
länkkäritunnelmiin, ensin Jouni kertoi tarinan vanhasta toveristaan Pecos
Billistä. Tuo tarina oli sen verran vauhdikas, että välillä lavalta saattoi
kuulla huudon, ”Jihaa” ja Simo sekä Jani pistivät koskettimilla ja kitarallaan
melkoista välisoittoa kehiin, niin että alkoi jo miettiä pysyykö Kimmo mukana
tahdissa vai ei. Samankaltainen meno jatkui vielä toisen kappaleen verran, kun
Simo tulkitsi Extrapallon. Peli pelattiin siinä tosiaan melkein tilttiin ja
kuulat vierivät kulmanurkkaan.
Jotta saatiin tahtia hieman rauhoitettua, oli aika hitaiden
valssien. Kaksi kaunista ja tunnelmallista hidasta valssia Simon ja Janin tulkitsemina.
”Olet mielessäni näin, saavut illoin. Kun sä lähdit ystäväin, niin lausuin
silloin. Vaya con dios, mun rakkain. Käyköön kuin Luoja sen suo. Anna sydämesi
vaan sua tielläs johtaa. Ehkä tiemme aikanaan niin kerran kohtaa…” – Vaya con
Dios, jonka jälkeen lähdettiin elokuvatunnelmiin, vuoteen 1961 ja Aamiainen
Tiffanylla – elokuvasta tutun kappaleen pariin. Kuunsiltaa eli Moon River oli
illan toinen hidas valssi. Kun kuunsiltaa oli katseltu ja kenties kuljettu, oli
aika lähteä jatkamaan matkaa swingin tahtiin Valtatielle 66. Kuskina tuttuun
tapaan Simo ja vaikka matkalla olikin kuoppia ja se oli surkea, siitäkin
huolimatta matka sujui jopa niin hyvin, että se sai Janin toteamaan, ”I’m easy”.
Swingien jälkeen oli hyvä päättää Fantasian setti tangon taivutuksiin. Ensin
annettiin Simon kertoa tarinaa siitä kuinka ”Taasen iltaruskohon peittyy meren
kaukaiset rannat kuin kultaan purppuraan…” Laulun mukaan sitä katseltiin hiljaa
ja kaihoten joka ainoa ilta ja vaivuttiin unelmaan, sillä olihan tuolla jossain
maa palmujen ja rantaan siellä kävi neitonen. Jotenkin tämä tango vain tuo
mieleen kesän hämärtyvät illat, tanssilavat ja haitarin soiton tässä
kappaleessa. Ai että, jotenkin sitä odottaa jo kesää, kesälavoja ja sitä, että
Simon haitari tekee taas paluun keikoille. Sitä odotellessa. Toisena tangona
soi aidolla tsekkoslovakialaisella ”Lantolalla” soitettuna ja Janin laulamana
Romanialainen kitara. Jos ensimmäinen tango oli ihan supisuomalainen, oli tämä
toinen sitten vähän kauempaa, Italiasta, lähtöisin. Roomalaisesta kitarastahan
siinä alkujaan lauletaan, mutta syystä tai toisesta suomennoksessa Rooma on
vaihtunut Romaniaksi… Tauon paikka ja sitten saataisiin myös Aki lavalle.
Illan aikana saatiin kuulla ohjelmistoon tiensä löytäneitä
uusia kappaleita – tai no ei aivan kirjaimellisesti uusia, mutta uusia
kuitenkin. Aki aloitti oman settinsä toteamalla ”Se on salaisuus” eli
liikkeelle lähdettiin mukavan vauhdikkaasti. Kun salaisuuksista oli laulettu,
annettiin vain virran viedä ja virran tuoda, kenties ne salaisuudet heitettiin
sinne virran vietäväksi. Vaikka ilta ja
ensimmäinen setti olivat vasta alussa, koitti tässä vaiheessa Lähdön hetki. Ei
kuitenkaan välttämättä ihan kirjaimellisesti, ainoastaan tangon muodossa. Mutta
koska laulussa lauletaan kuinka lähdön hetki on vaikein ja jään silti luoksesi
sun, koitti sen jälkeen rakkauden yö, jolloin tunnettiin toisen tuoksu iholla
ja voitiin astia hellyys. Onnesta suljettiin silmät ja järkeä ei kaivattu lain –
siinä riitti vain tuokio onnea. Kun ensimmäiset tangot Akin tulkitsemina oli
kuultu ja taivuteltu, oli aika reippaan humpan. Jazztyttö oli löytänyt tiensä
myös Kuopioon ja valloitti tanssilattian eikä jäänyt suremaan jos ei heilaa
ollut, sillä kun pisti nokkaansa puuteria ja peilasi otsatukkansa, saattoi
saada seuraa katupojista Sörkän laitakaduilta, jotka viheltelivät tytön
akkunaan kuun nauraessa taivaalla. Ja jos pollarit satuttiin näkemään, niin
edelleen vain vihelleltiin, olihan siinä herroilla ja narreilla ihmettelemistä,
sillä tunnetustihan he eivät viheltäneet lain, mutta sen taidon oppi kyllä
näiltä vallattomilta katupojilta.
Humpan jälkeen foxille, tai sutifoxille, kuten Aki seuraavat
kappaleet nimitti. Nyt siis saatiin kuulla ohjelmistoon päätyneet uudet
kappaleet. Ensimmäiseksi annettiin muiden talletella suuret setelit ja
todettiin, ”Ne multa pitkät vain saa, elän pelaan ja laulu soi, kas osaansa ei
muutella voi.” Koska loppuaan ei vältellä voi, oli aika vain sanoa ”So what”.
Niinpä niin, ”So what vaikka kämppä alta lähti, yöllä putos tähti, naurahdin.
So what, vaikka rengaskin räjähti ja luottotiedot menetin. So what, vaikka
meillä onkin kriisi, erollinen iisi kuitenkin. So what, vaikka en kuulu
unelmiisi, nyt mä sen ymmärsin.” Kappalehan on alun perin tangokuningatar Jenna
Bågebergin tunnetuksi tekemä, mutta hyvältä se kuulostaa myös Akin esittämänä.
Kautta aikojen tangokuninkaalliset ovat kyllä levyttäneet hienoja kappaleita,
joita myös toisten kuninkaallisten esittää omassa keikkaohjelmistossaan. Sitten
oli taas aika viihdyttää ja kiihdyttää, antaa katseen vaeltaa vartalolla ja
lantiossa pakottava polte veti väkisin toista päin. Liekö Rauhalahden naistentansseissa
jotain taikaa, kun välisoittojen aikana lavalta kuului ties minkälaisia välihuudahduksia,
vai lähestyvä kevätkö sen sai aikaan? Mene ja tiedä, Rauhalahden illassa
karattiin myös kauas arjen taa, vaikka keskiviikkoilta olikin. Siellä arjen
takana tuskin tarvitsi pelätä koittavan hetkeä rakkauden jälkeen. Mutta toki
siellä arjen takana voi muistaa sen seikan, että kun paljon antaa, muuta
tarvitse ei lain.
Kun tauko oli ohitse ja oli aika jatkaa toisella setillä,
lähdettiin liikkeelle rumban tahdeilla. Ensimmäinen rumba oli aivan liian
harvoin kuultu Uniklubin tunnelmallinen ”Näiden tähtien alla”. Tämä kappale
saisi oikeasti tulla useammin, on se sen verran kaunis ja herkkä Akin
tulkitsemana. Kun tähtien alla oli odotettu ja kulutettu aikaa uskoen, että rakkaus
on laavaa, joka kuljettaa ja saa kylmän raudankin hehkumaan, kuultiin kappale,
joka kuultiin ensimmäisen kerran helmikuun alussa Kartano Kievarin keikalla,
jolloin Aki vain hiljaa kuiskasi lavalta sen olevan uusi kappale, mutta silloin
siitä ei jäänyt mieleen kovinkaan paljoa, muuta kuin, että siinä kerrottiin
kuunvalosta ja yöperhosesta. Nyt kappale paljastui Johanna Pakosen tuotannosta löytyväksi
”Kuunvalo ja yöperhonen” nimiseksi kappaleeksi. Hieman ehkä surumielinen rumba,
mutta kaunis kertosäe, ”Kuunvalo sä olet, mä yöperhonen, niin mä tarvitsen sua.
Ei siivet vois kantaa pois valostasi mua. Kuunvalo sä olet, mä yöperhonen, niin
se määrätty on. Voin antaa mun kohtalon.”
Tässä taas ehdottomasti sellainen kappale, jonka toivoisi jäävän ohjelmistoon.
Samaisen kuningattaren tuotannosta lainattiin myös seuraava kappale kun
lähdettiin foxille. Tässä vaiheessa iltaa oli jo aika kumota kummallisia
rakkauden drinkkejä, joita varmasti halutessaan sai illan aikana baaritiskiltä
paikan taitavien baarimikkojen loihtimina.
Kun drinkit oli nautittu, oli vuorossa aikamoinen yllätys, yllätys
joka kieltämättä kyllä jätti allekirjoittaneen sanattomaksi, mitä kyllä
nykyisin ei kovin usein tapahdu. Aki kertoi kuinka vajaa kaksi vuotta sitten
tulin tänne samaiseen paikkaan hänen keikalleen ensimmäistä kertaa ja nyt olen
jälleen täällä ja käytyjä keikkoja on 50. Se on kuulemma konjakkiryypyn paikka
kun hänen keikoissaan tulee viisikymmentä täyteen. Sieltä sitten vain valmiiksi
kirjoitettu kortti ja minipullo konjakkia esille kehotuksen kera, että sitä ei
sitten juoda siinä (no en juonut, piti vielä ajaa yöllä kotiin). Vielä kehotus
kaikille miehille hakea allekirjoittanut tanssimaan, mutta pienoiseksi
pettymykseksi kukaan ei noudattanut Akin kehotusta, eivät edes Fantasian
pojatkaan, vaikka kovasti edes jotain tanssittajaa odottelinkin lavan reunalla.
Lähdettiin kuitenkin porukalla kyläilemään Koivukujalla, sillä Aki paljasti
(jälleen) kuinka asun kyseisessä osoitteessa. Onneksi kuitenkaan talon ja
asunnon numero ei tietääkseni ole Akilla tiedossa, pysyvät ainakin innokkaat
ihailijat tällä tavoin poissa.
Myös vastustamaton, uudenlainen nainen, löytyi näistä
naistentansseista ja uros jokainen huomasi kyllä sen, heti kun hän katsoi
silmiin. Vaikka tuo vastustamaton nainen vain vietteli yhden kerrallaan
iltaseurakseen, tunsivat miehet silti olevansa gigoloja ja saatiinhan sitä
kuulla tähän kappaleeseen kuuluva Simon soolo-osuus, ” Hummala bebhuhla
zeebuhla boobuhla, hummala bebhuhla zeebuhla bop”. Tällä kertaa se tuntui
tulevan sen verran käheällä äänellä koskettimien takaa, että kävi hetken
mielessä vieläkö miehestä lähtee ääntä sen jälkeen. Kappaleen jälkeen Aki
totesi, että katsokaa nyt noita bändin poikia, miten ne hymyilevät – ainakin sisäisesti
– kun laulettiin vastustamattomasta naisesta. Liekö se johtunut tuosta
vastustamattomasta naisesta, koska seuraavaksi huudahdettiin, että odota en, se
aivan turhaa on! Sitten olikin aika rauhoittaa tahtia, ettei meno yltyisi aivan
mahdottomaksi loppuiltaa kohti. Oli aika kaivaa esille perinteiseen tapaan
kaksi karttaa ja lähteä tutkimusmatkalle maailmaan. Lauseista tehtiin purje ja
katseesta vesi, tuuli nousi kun tuun syliin sun. Kartoilta saattoi löytää myös
tien salaiseen, eikä kaikkea kuitenkaan saanut kerralla paljastaa. Tuolle
matkalle maailmaan oli hyvä ottaa mukaan myös saattaja, sillä jos joskus on
joutunut selviytymään elämän vaikeista päivistä yksin, on hyvä kuitenkin
muistaa, että emme milloinkaan kulje ilman saattajaa. Sitten vielä varsinaisen
setin päätteeksi bugit. Tällä kertaa ensimmäisen bugin tahtiin valloitettiin
koko maailma ja siirrettiin tahdonvoimalla kaikki esteet tieltämme pois, koska
keskipiste kaikkeuden on tunne pienten ihmisten. Tähän väliin tietysti tuttuun
tapaan Fantasian esittely, ennen kuin oli aika illan viimeisen, varsinaisen
kappaleen Akin toimesta. Ilmoille kajahti ”Rakkaustarina”, jonka loppusointujen
aikana Aki poistui lavalta tanssilattian kautta odottamaan haluaako savolainen
tanssikansa vielä kuulla lisää ja halusihan se. Ylimääräisinä kappaleina
kuultiin kaksi tangoa – ensin kietouduttiin kuun hopeaiseen viittaan, jonka
jälkeen oli hyvä päättää ilta lausumalla ”Tahdon”. Siinä oli ilta Akin osalta
tällä erää, pieni tauko siihen väliin ja sen jälkeen Fantasia viihdyttäisi
vielä hetken ennen valomerkkiä ja illan päättymistä.
Koska kello mennä tikitti kovaa vauhtia eteenpäin, Fantasian
viimeinen setti piti sisällään vain neljä kappaletta. Countryfoxilla liikkeelle ja ensimmäisenä
tunnettiin kiihkeyttä kuumaa ja hulluutta huumaa, kun Simo tulkitsi
toivekappaleen ”Polte”. Sen jälkeen Jani kertoi kuinka ”tielle kutsun sain, kun
kaipuu vapauden soi rinnassain”. Oltiin siis tiellä taas. Sitten olikin jo aika
viimeisten valssien, ensimmäisenä viimeisenä valssina Simo tulkitsi meille ”Ilta
Skanssissa” valssin ja jotain kummallista lai lai laa ääntä kuului lavan
toisesta reunasta kohdassa, ”ja iltataivahan tähtien alla mä sulle laulelen”.
Jouni ei selvästikään jaksanut odottaa, että pääsisi vielä laulamaan illan viimeisen
valssin. Kun kuitenkin vähän aikaa malttoi mielensä, koitti sen illan viimeisen
valssin aika ja lauluvuoro siis Jounille. Silmissä häämötti pienoinen
metsäpirtti, jossa metsätuulen humina soi kehtolauluna. Siihen oli hyvä päättää
tanssi-ilta, toivottaa hyvää yötä ja turvallista kotimatkaa, nähdään taas.
Mutta ei sitä iltaa kuitenkaan ihan vielä maltettu päättää.
Muutama jäljellä oleva tanssipari ja jokunen kuuntelemaan jäänyt, saivat aikaan
sen verran raikuvat suosion osoitukset, että se tarkoitti ylimääräistä
kappaletta myös Fantasian osalta, siitäkin huolimatta, että jostain kuului
vieno toive, ”Elekee, elekee”. Siinä sitten kyseltiin mitä kenties haluttaisiin
kuulla tai mitä haluttaisiin tanssia. Kovin hiljaista oli toiveiden suhteen ja
alkoi näyttää siltä, että pojat olivat tehneet päätöksen. Simo rohkeana ehdotti,
että miten olisi rokkenrollit illan päätteeksi ja jos vaikka Beatles-potpuri…
Siinä vaiheessa tanssilattian puolella herättiin ja toivottiin tangoa. Mikäs
siinä sitten, vaihdetaan Beatles tangoon, Fantasialtahan se onnistuu.
Lähdettiin matkalle tangon toiseen kotimaahan Uruguayhin ja ilmoille kaikuivat
La Cumparsitan tahdit illan lopuksi. Valomerkkikin ehti tulla ennen kuin ilta
saatiin pakettiin myös Fantasian osalta.
Sellainen keikka siis keikka nro 50. Uusia kappaleita,
yllätys ja ennen kaikkea jälleen kerran hieno ilta. Vaikka tällä kertaa lähdin
matkaan yksin ja ajokeli matkalla oli välillä mitä oli pöllyävän lumen vuoksi, kannatti
lähteä. Niin paljon sai taas tallettaa muistoihin tästäkin illasta, joita voi
sitten muistella kun kaipaa jotain piristävää arjen keskelle. Kiitos vielä
kerran illasta ja kaikista näistä 50:stä tähän astisesta keikasta Aki, Simo,
Jani, Jouni ja Kimmo! Kiitos että olette olemassa. Seuraava keikka odottaa jo
aivan nurkan takana ja vaikka kovin keväiseltä ei ulkona tällä hetkellä
näytäkään, kevättä kohti mennään ja keikkoja, joilla tapaamme, näyttää olevan
tulossa kevään aikana vielä ennen kesää ihan mukavasti. Nähdään siis pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti