tiistai 3. huhtikuuta 2018

Rauhalahti, Kuopio 21.3.2018


Kylpylähotelli Rauhalahti 21.3. – paikka josta kaikki sai alkunsa 50 keikkaa takaperin toukokuussa 2016. Silloin tarjoutui mahdollisuus lähteä ensimmäisen kerran Akin & Fantasian yhteiselle keikalle, keikalle, jollaiselle oli koko kevään ajan tehnyt mieli mennä ihan mielenkiinnosta, kun Fantasia vasta tuuraili Akin taustalla. Kun siitä oli maininnut ja harmitellut asiaa laivan baaritiskillä, oli saanut vastaukseksi, että kyllähän niitä keikkoja Akin kanssa varmasti lisää tulee, joten tule ihmeessä. Sinne lähdin ja sillä tiellä ollaan edelleen. Tämä oli vähän niin kuin ”paluu rikospaikalle” ja sehän sopi hienosti kun Akin ja Fantasian yhteiskeikkoja tuli mittariin 50.



Naistentanssit pyörähtivät Fantasian osalta käyntiin klo.21 ja valssilla liikkeelle. Ensimmäiseksi lähdettiin Simon johdolla matkaan kohti Saimaan saarta ja Nestori Miikkulaisen pikkuista torppaa. Tarina vanhoista pojista viiksekkäistä aloitti illan ja toisena valssina kuultiin Jounin tulkitsemana kuinka illan aurinko kultasi maan ja loi puille metsän punerrustaan. Siinä hetkessä oli siis helppo todeta, tiedä en kauniimpaa, vaikka valssissa puhuttiinkin toukokuusta. Sen jälkeen lauluvuoro siirtyi jälleen Simolle ja tähtitaivas näytti tietä matkalle eteenpäin. Siinä esitettiin tytölle toive, ettei tämä rakastuisi, koska haaveet eivät kuitenkaan toteutuisi, veri oli levoton ja tietä oli edessä. Siitäkin huolimatta Janin seuraavaksi laulamassa laulussa antauduttiin kuin hullu rakkauteen vaarasta huolimatta, mutta kun sitä toista ei voinut vastustaa, ei siinä tilanteessa voinut muuta. Sitten pistettiinkin kunnolla vauhtia ja lähdettiin länkkäritunnelmiin, ensin Jouni kertoi tarinan vanhasta toveristaan Pecos Billistä. Tuo tarina oli sen verran vauhdikas, että välillä lavalta saattoi kuulla huudon, ”Jihaa” ja Simo sekä Jani pistivät koskettimilla ja kitarallaan melkoista välisoittoa kehiin, niin että alkoi jo miettiä pysyykö Kimmo mukana tahdissa vai ei. Samankaltainen meno jatkui vielä toisen kappaleen verran, kun Simo tulkitsi Extrapallon. Peli pelattiin siinä tosiaan melkein tilttiin ja kuulat vierivät kulmanurkkaan.

Jotta saatiin tahtia hieman rauhoitettua, oli aika hitaiden valssien. Kaksi kaunista ja tunnelmallista hidasta valssia Simon ja Janin tulkitsemina. ”Olet mielessäni näin, saavut illoin. Kun sä lähdit ystäväin, niin lausuin silloin. Vaya con dios, mun rakkain. Käyköön kuin Luoja sen suo. Anna sydämesi vaan sua tielläs johtaa. Ehkä tiemme aikanaan niin kerran kohtaa…” – Vaya con Dios, jonka jälkeen lähdettiin elokuvatunnelmiin, vuoteen 1961 ja Aamiainen Tiffanylla – elokuvasta tutun kappaleen pariin. Kuunsiltaa eli Moon River oli illan toinen hidas valssi. Kun kuunsiltaa oli katseltu ja kenties kuljettu, oli aika lähteä jatkamaan matkaa swingin tahtiin Valtatielle 66. Kuskina tuttuun tapaan Simo ja vaikka matkalla olikin kuoppia ja se oli surkea, siitäkin huolimatta matka sujui jopa niin hyvin, että se sai Janin toteamaan, ”I’m easy”. Swingien jälkeen oli hyvä päättää Fantasian setti tangon taivutuksiin. Ensin annettiin Simon kertoa tarinaa siitä kuinka ”Taasen iltaruskohon peittyy meren kaukaiset rannat kuin kultaan purppuraan…” Laulun mukaan sitä katseltiin hiljaa ja kaihoten joka ainoa ilta ja vaivuttiin unelmaan, sillä olihan tuolla jossain maa palmujen ja rantaan siellä kävi neitonen. Jotenkin tämä tango vain tuo mieleen kesän hämärtyvät illat, tanssilavat ja haitarin soiton tässä kappaleessa. Ai että, jotenkin sitä odottaa jo kesää, kesälavoja ja sitä, että Simon haitari tekee taas paluun keikoille. Sitä odotellessa. Toisena tangona soi aidolla tsekkoslovakialaisella ”Lantolalla” soitettuna ja Janin laulamana Romanialainen kitara. Jos ensimmäinen tango oli ihan supisuomalainen, oli tämä toinen sitten vähän kauempaa, Italiasta, lähtöisin. Roomalaisesta kitarastahan siinä alkujaan lauletaan, mutta syystä tai toisesta suomennoksessa Rooma on vaihtunut Romaniaksi… Tauon paikka ja sitten saataisiin myös Aki lavalle.

Illan aikana saatiin kuulla ohjelmistoon tiensä löytäneitä uusia kappaleita – tai no ei aivan kirjaimellisesti uusia, mutta uusia kuitenkin. Aki aloitti oman settinsä toteamalla ”Se on salaisuus” eli liikkeelle lähdettiin mukavan vauhdikkaasti. Kun salaisuuksista oli laulettu, annettiin vain virran viedä ja virran tuoda, kenties ne salaisuudet heitettiin sinne virran vietäväksi.  Vaikka ilta ja ensimmäinen setti olivat vasta alussa, koitti tässä vaiheessa Lähdön hetki. Ei kuitenkaan välttämättä ihan kirjaimellisesti, ainoastaan tangon muodossa. Mutta koska laulussa lauletaan kuinka lähdön hetki on vaikein ja jään silti luoksesi sun, koitti sen jälkeen rakkauden yö, jolloin tunnettiin toisen tuoksu iholla ja voitiin astia hellyys. Onnesta suljettiin silmät ja järkeä ei kaivattu lain – siinä riitti vain tuokio onnea. Kun ensimmäiset tangot Akin tulkitsemina oli kuultu ja taivuteltu, oli aika reippaan humpan. Jazztyttö oli löytänyt tiensä myös Kuopioon ja valloitti tanssilattian eikä jäänyt suremaan jos ei heilaa ollut, sillä kun pisti nokkaansa puuteria ja peilasi otsatukkansa, saattoi saada seuraa katupojista Sörkän laitakaduilta, jotka viheltelivät tytön akkunaan kuun nauraessa taivaalla. Ja jos pollarit satuttiin näkemään, niin edelleen vain vihelleltiin, olihan siinä herroilla ja narreilla ihmettelemistä, sillä tunnetustihan he eivät viheltäneet lain, mutta sen taidon oppi kyllä näiltä vallattomilta katupojilta.

Humpan jälkeen foxille, tai sutifoxille, kuten Aki seuraavat kappaleet nimitti. Nyt siis saatiin kuulla ohjelmistoon päätyneet uudet kappaleet. Ensimmäiseksi annettiin muiden talletella suuret setelit ja todettiin, ”Ne multa pitkät vain saa, elän pelaan ja laulu soi, kas osaansa ei muutella voi.” Koska loppuaan ei vältellä voi, oli aika vain sanoa ”So what”. Niinpä niin, ”So what vaikka kämppä alta lähti, yöllä putos tähti, naurahdin. So what, vaikka rengaskin räjähti ja luottotiedot menetin. So what, vaikka meillä onkin kriisi, erollinen iisi kuitenkin. So what, vaikka en kuulu unelmiisi, nyt mä sen ymmärsin.” Kappalehan on alun perin tangokuningatar Jenna Bågebergin tunnetuksi tekemä, mutta hyvältä se kuulostaa myös Akin esittämänä. Kautta aikojen tangokuninkaalliset ovat kyllä levyttäneet hienoja kappaleita, joita myös toisten kuninkaallisten esittää omassa keikkaohjelmistossaan. Sitten oli taas aika viihdyttää ja kiihdyttää, antaa katseen vaeltaa vartalolla ja lantiossa pakottava polte veti väkisin toista päin. Liekö Rauhalahden naistentansseissa jotain taikaa, kun välisoittojen aikana lavalta kuului ties minkälaisia välihuudahduksia, vai lähestyvä kevätkö sen sai aikaan? Mene ja tiedä, Rauhalahden illassa karattiin myös kauas arjen taa, vaikka keskiviikkoilta olikin. Siellä arjen takana tuskin tarvitsi pelätä koittavan hetkeä rakkauden jälkeen. Mutta toki siellä arjen takana voi muistaa sen seikan, että kun paljon antaa, muuta tarvitse ei lain.

Kun tauko oli ohitse ja oli aika jatkaa toisella setillä, lähdettiin liikkeelle rumban tahdeilla. Ensimmäinen rumba oli aivan liian harvoin kuultu Uniklubin tunnelmallinen ”Näiden tähtien alla”. Tämä kappale saisi oikeasti tulla useammin, on se sen verran kaunis ja herkkä Akin tulkitsemana. Kun tähtien alla oli odotettu ja kulutettu aikaa uskoen, että rakkaus on laavaa, joka kuljettaa ja saa kylmän raudankin hehkumaan, kuultiin kappale, joka kuultiin ensimmäisen kerran helmikuun alussa Kartano Kievarin keikalla, jolloin Aki vain hiljaa kuiskasi lavalta sen olevan uusi kappale, mutta silloin siitä ei jäänyt mieleen kovinkaan paljoa, muuta kuin, että siinä kerrottiin kuunvalosta ja yöperhosesta. Nyt kappale paljastui Johanna Pakosen tuotannosta löytyväksi ”Kuunvalo ja yöperhonen” nimiseksi kappaleeksi. Hieman ehkä surumielinen rumba, mutta kaunis kertosäe, ”Kuunvalo sä olet, mä yöperhonen, niin mä tarvitsen sua. Ei siivet vois kantaa pois valostasi mua. Kuunvalo sä olet, mä yöperhonen, niin se määrätty on.  Voin antaa mun kohtalon.” Tässä taas ehdottomasti sellainen kappale, jonka toivoisi jäävän ohjelmistoon. Samaisen kuningattaren tuotannosta lainattiin myös seuraava kappale kun lähdettiin foxille. Tässä vaiheessa iltaa oli jo aika kumota kummallisia rakkauden drinkkejä, joita varmasti halutessaan sai illan aikana baaritiskiltä paikan taitavien baarimikkojen loihtimina.

Kun drinkit oli nautittu, oli vuorossa aikamoinen yllätys, yllätys joka kieltämättä kyllä jätti allekirjoittaneen sanattomaksi, mitä kyllä nykyisin ei kovin usein tapahdu. Aki kertoi kuinka vajaa kaksi vuotta sitten tulin tänne samaiseen paikkaan hänen keikalleen ensimmäistä kertaa ja nyt olen jälleen täällä ja käytyjä keikkoja on 50. Se on kuulemma konjakkiryypyn paikka kun hänen keikoissaan tulee viisikymmentä täyteen. Sieltä sitten vain valmiiksi kirjoitettu kortti ja minipullo konjakkia esille kehotuksen kera, että sitä ei sitten juoda siinä (no en juonut, piti vielä ajaa yöllä kotiin). Vielä kehotus kaikille miehille hakea allekirjoittanut tanssimaan, mutta pienoiseksi pettymykseksi kukaan ei noudattanut Akin kehotusta, eivät edes Fantasian pojatkaan, vaikka kovasti edes jotain tanssittajaa odottelinkin lavan reunalla. Lähdettiin kuitenkin porukalla kyläilemään Koivukujalla, sillä Aki paljasti (jälleen) kuinka asun kyseisessä osoitteessa. Onneksi kuitenkaan talon ja asunnon numero ei tietääkseni ole Akilla tiedossa, pysyvät ainakin innokkaat ihailijat tällä tavoin poissa.

Myös vastustamaton, uudenlainen nainen, löytyi näistä naistentansseista ja uros jokainen huomasi kyllä sen, heti kun hän katsoi silmiin. Vaikka tuo vastustamaton nainen vain vietteli yhden kerrallaan iltaseurakseen, tunsivat miehet silti olevansa gigoloja ja saatiinhan sitä kuulla tähän kappaleeseen kuuluva Simon soolo-osuus, ” Hummala bebhuhla zeebuhla boobuhla, hummala bebhuhla zeebuhla bop”. Tällä kertaa se tuntui tulevan sen verran käheällä äänellä koskettimien takaa, että kävi hetken mielessä vieläkö miehestä lähtee ääntä sen jälkeen. Kappaleen jälkeen Aki totesi, että katsokaa nyt noita bändin poikia, miten ne hymyilevät – ainakin sisäisesti – kun laulettiin vastustamattomasta naisesta. Liekö se johtunut tuosta vastustamattomasta naisesta, koska seuraavaksi huudahdettiin, että odota en, se aivan turhaa on! Sitten olikin aika rauhoittaa tahtia, ettei meno yltyisi aivan mahdottomaksi loppuiltaa kohti. Oli aika kaivaa esille perinteiseen tapaan kaksi karttaa ja lähteä tutkimusmatkalle maailmaan. Lauseista tehtiin purje ja katseesta vesi, tuuli nousi kun tuun syliin sun. Kartoilta saattoi löytää myös tien salaiseen, eikä kaikkea kuitenkaan saanut kerralla paljastaa. Tuolle matkalle maailmaan oli hyvä ottaa mukaan myös saattaja, sillä jos joskus on joutunut selviytymään elämän vaikeista päivistä yksin, on hyvä kuitenkin muistaa, että emme milloinkaan kulje ilman saattajaa. Sitten vielä varsinaisen setin päätteeksi bugit. Tällä kertaa ensimmäisen bugin tahtiin valloitettiin koko maailma ja siirrettiin tahdonvoimalla kaikki esteet tieltämme pois, koska keskipiste kaikkeuden on tunne pienten ihmisten. Tähän väliin tietysti tuttuun tapaan Fantasian esittely, ennen kuin oli aika illan viimeisen, varsinaisen kappaleen Akin toimesta. Ilmoille kajahti ”Rakkaustarina”, jonka loppusointujen aikana Aki poistui lavalta tanssilattian kautta odottamaan haluaako savolainen tanssikansa vielä kuulla lisää ja halusihan se. Ylimääräisinä kappaleina kuultiin kaksi tangoa – ensin kietouduttiin kuun hopeaiseen viittaan, jonka jälkeen oli hyvä päättää ilta lausumalla ”Tahdon”. Siinä oli ilta Akin osalta tällä erää, pieni tauko siihen väliin ja sen jälkeen Fantasia viihdyttäisi vielä hetken ennen valomerkkiä ja illan päättymistä.

Koska kello mennä tikitti kovaa vauhtia eteenpäin, Fantasian viimeinen setti piti sisällään vain neljä kappaletta.  Countryfoxilla liikkeelle ja ensimmäisenä tunnettiin kiihkeyttä kuumaa ja hulluutta huumaa, kun Simo tulkitsi toivekappaleen ”Polte”. Sen jälkeen Jani kertoi kuinka ”tielle kutsun sain, kun kaipuu vapauden soi rinnassain”. Oltiin siis tiellä taas. Sitten olikin jo aika viimeisten valssien, ensimmäisenä viimeisenä valssina Simo tulkitsi meille ”Ilta Skanssissa” valssin ja jotain kummallista lai lai laa ääntä kuului lavan toisesta reunasta kohdassa, ”ja iltataivahan tähtien alla mä sulle laulelen”. Jouni ei selvästikään jaksanut odottaa, että pääsisi vielä laulamaan illan viimeisen valssin. Kun kuitenkin vähän aikaa malttoi mielensä, koitti sen illan viimeisen valssin aika ja lauluvuoro siis Jounille. Silmissä häämötti pienoinen metsäpirtti, jossa metsätuulen humina soi kehtolauluna. Siihen oli hyvä päättää tanssi-ilta, toivottaa hyvää yötä ja turvallista kotimatkaa, nähdään taas.

Mutta ei sitä iltaa kuitenkaan ihan vielä maltettu päättää. Muutama jäljellä oleva tanssipari ja jokunen kuuntelemaan jäänyt, saivat aikaan sen verran raikuvat suosion osoitukset, että se tarkoitti ylimääräistä kappaletta myös Fantasian osalta, siitäkin huolimatta, että jostain kuului vieno toive, ”Elekee, elekee”. Siinä sitten kyseltiin mitä kenties haluttaisiin kuulla tai mitä haluttaisiin tanssia. Kovin hiljaista oli toiveiden suhteen ja alkoi näyttää siltä, että pojat olivat tehneet päätöksen. Simo rohkeana ehdotti, että miten olisi rokkenrollit illan päätteeksi ja jos vaikka Beatles-potpuri… Siinä vaiheessa tanssilattian puolella herättiin ja toivottiin tangoa. Mikäs siinä sitten, vaihdetaan Beatles tangoon, Fantasialtahan se onnistuu. Lähdettiin matkalle tangon toiseen kotimaahan Uruguayhin ja ilmoille kaikuivat La Cumparsitan tahdit illan lopuksi. Valomerkkikin ehti tulla ennen kuin ilta saatiin pakettiin myös Fantasian osalta.

Sellainen keikka siis keikka nro 50. Uusia kappaleita, yllätys ja ennen kaikkea jälleen kerran hieno ilta. Vaikka tällä kertaa lähdin matkaan yksin ja ajokeli matkalla oli välillä mitä oli pöllyävän lumen vuoksi, kannatti lähteä. Niin paljon sai taas tallettaa muistoihin tästäkin illasta, joita voi sitten muistella kun kaipaa jotain piristävää arjen keskelle. Kiitos vielä kerran illasta ja kaikista näistä 50:stä tähän astisesta keikasta Aki, Simo, Jani, Jouni ja Kimmo! Kiitos että olette olemassa. Seuraava keikka odottaa jo aivan nurkan takana ja vaikka kovin keväiseltä ei ulkona tällä hetkellä näytäkään, kevättä kohti mennään ja keikkoja, joilla tapaamme, näyttää olevan tulossa kevään aikana vielä ennen kesää ihan mukavasti. Nähdään siis pian!









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti