Vappuaatto, ilma ulkona ei niin keväinen - räntää ja vettä vuorotellen. Ulkona kylmä, mutta sisällä, toivottavasti, lämmin. Night Club Tähti Jyväskylässä ja vappubileet Akin ja Fantasian tahdittamana. Paikalla oli runsain määrin porukkaa (Ai ei Akin keikoilla muka porukkaa käy?) vapputunnelmasta nauttimassa, oli serpentiiniä kaulan ympärillä ym. vappurekvisiittaa. Jokunen viikko takaperin vihjailtiin jo, että jotain saatettaisiin keksiä, koska kuitenkin vappuaaton keikka kyseessä, joten odotuksia oli ilmassa. Onko jotain teemaan sopivaa keksitty ja jos on, mitä?
Vappuaaton tanssit käyntiin Fantasian toimesta klo.22.30. Lavalle asteli jos jonkin näköistä velikultaa. Yhdellä hattu, huvittavan näköiset lasit, mustat kulmakarvat, hieman isompi nenä, mustat viikset ja mustaksi värjätty parta. Toisella lippis propelilla varustettuna ja kummallisen näköiset aurinkolasit. Kolmannella pinkki hattu sekä myöhemmässä vaiheessa iltaa leuan alle ilmestynyt pitkä letti ja neljännellä lippis, sukat puvun housujen lahkeiden päällä ja viikset vahalla muotoiltuna oman parran lisäksi. Hei, ketä nää on ja missä Fantasian pojat on? Ei hätää, Fantasia on vain vapun kunniaksi naamioutunut.
Heti alkuun ihailtiin vappuillassa loistavia alumiinitähtiä, joiden loisteessa sitten antauduttiin kuin hullu rakkauteen. Vaikka niin ei uskottukaan käyvän, paikalle saapui kulkuri (Oliko se espanjalainen kulkuri Clandestino vai sittenkin espoolainen urkuri, joka toivoi jo tammikuussa laivalla, että hänestä olisi kirjoitettu tarinaa, kuka tietää?), joka johdatteli meidät kreivien linnoihin viettämään häitä. Viini ja shamppanja virtasivat ja raitilla pistettiin tanssiksi. Siitä syystä varmaankin lauleltiin vain rullaati rullaati rullaati rullaati rullallallei ja todettiin, että on elämä lyhyt kuin Kimmolla paita. Toivottavasti ei kuitenkaan se Kimmon paita ole kovin lyhyt, ettei elämä nyt aivan yllättäen pääty. Siellä maantiellä tanssiessa törmättiin yön ruusuun, joka kertoi nimekseen Rebecca. Tosin Rebeccan kanssa ei ehditty kovin kauaa viettää aikaa, kun täytyi jo mennä. Rebeccalle todettiin vain, hasta mañana, Rebecca, mun täytyy mennä ja pyydettiin kovasti, ettei tuo tyttö unohtaisi. Tosin taisi käydä niin, että tyttö unohti, kun paikalle ratsasti vanha vainoaja, Pecos Bill. Mikä nyt neuvoksi? Tässähän tuntuu jo siltä, että pelin pelasin, melkein tilttiin, savuisissa baareissa. Olitko vain extrapallo? Kuitenkin kaikesta huolimatta jaksettiin vielä pyytää, että ota lähellesi peiton alle. Tosin siitä huolimatta jäljelle ei jäänyt kuin salattu suru. Jotta sitä surua ei tarvitsisi kauaa surra, paikalle saapui lontoonkielinen tanssi- ja nuoriso-orkesteri, joka ensin aikansa aneltuaan (please, please me) totesi, että viikossa on kahdeksan päivää (eight days a week) ja tämä on vain kovan päivän ilta (hard days night). Kaikki rakkaudet (all my lovin) käytiin myös läpi ja lopputuloksena oli, että hän rakastaa sinua (she loves you).
Vappuheilan etsimistä jatkettiin Akin saapuessa lavalle puoli kahdentoista maissa. Hattu, kimalletakki, mustat farkut ja kimalletennarit sekä se parta, siinä Akin vappulook. Sille vappuheilalle kerrottiin heti alkuun, kuinka saat hymylläsi aikaan kaiken sen, sä himmentää voit loisteen tähtien, nuo sädehtivät silmät kevään tuo, se jokin sinulla on. Kuitenkin se vappuheila livahti taas jonnekin, koska sen jälkeen jäätiin valvomaan ja miettimään viime öistä ja sydän oli ihan sekaisin. Mutta mulla ei oo lupaa sua rakastaa, se on vain väärää oikeaa. Tähtitaivaalla loisti täysikuu ja vappuheilaa yhä etsiessä sammalmättäältä löytyi pieniä valkovuokkoja, jotka kertoivat lähteellä karkeloivista keijuista. Olikohan se vappuheila sittenkin sellainen keijukainen? Vappukarkeloissa piipahti tietysti myös jazztyttö, edelleen ilman omaa vappuheilaansa. Katupojat yrittivät kovasti vikitellä jazztyttöä, joka taisi siinä tanssin tiimoilla todeta että jos vielä oot vapaa, niin lähdetäänkö vaikka sinne rantapuistoon? Iltakin siinä sitten ehti jo pimetä kun rantapuistoon saakka ehdittin, mutta taisi aamukin jo valjeta, ajatukset katoilivat, olit lähellä, mutta niin kaukana. Älä pelkää että jään... Kaikesta huolimatta jostain löytyi rakkauden drinkkejä ja matkaa jatkettiin yhdessä kohti Koivukujaa. Siinä taisi käydä myös niin, että sormus annettiin toiselle tähtitaivaan alla. Oho, nythän oli romantiikkaa ilmassa! Ei siinä kuitenkaan loppujen lopuksi tainnutkaan käydä hyvin. Sä olit elänyt jo mua ennenkin, etkä tiennyt kuinka pelkäsin... On tyhjää, pimeää, vain jossain soi. Tuli aika antaa ajatusten levähtää, yksi syttyy, toinen sammuu, häviää. Mutta kutenkin luottaen, otan sen, minkä tie mulle suo....
Tauon paikka, jotta se vappuheilan etsiminen voisi taas jatkua kun ensin hengähdettäisiin hetki. Jotain näiden tyyppien vappulookista kuitenkin puuttui. Missä teidän serpentiinit on? No eipä ole, mutta ei hätä ole tämän näköinen. Mitä ei allekirjoittaneen kassista löydy, sitä ei tarvita. Siinä olisi serpentiiniä, ei muuta kuin kaulaan vain. Tauon jälkeen serpentiinit olivat löytäneet tiensä Janin ja Simon kaulaan, mutta hetkinen nyt - missäs Jounilla ne serpentiinit oikein olivatkaan? Hieman kyseenalaisessa paikassa, mutta kukin tietysti tyylillään. Ainakin hyvät naurut ja pään pudistelut saatiin aikaan.
Toisen setin alkuun lähdettiin heti lennättämään vappuleijoja. Vaikka niihin kirjoitettiin kuinka niitä kauneimpia lauseita, vastaanottaja oli siltikin jotain muuta mitä alkujaan luultiin. Vappuleijan vastaanottajasta tuli lopulta yks biisin aihe vaan. Kuitenkin jostain löytyi sellainen vappuheila, joka soitteli sängyn laidalla elämän haitaria ja jonka kanssa antauduttiin cha chaan pyörteisiin, tunnettiin siinä samalla myös hetken hullua huumaa. Huuliltas vimman, tuon suloisimman ja kavalimman, surutta syön. Vappuyössä kaikuivat myös ai carambat, hoplaat, los satsumas ja yllättäen myös klara vappen. Nämähän varsinaiset vappukarkelot ovat!
Vappukarkeloiden tiimellyksessä saattaa myös välillä eksyä, mutta jos löytää kaksi karttaa, se saattaa auttaa tilannetta ja tutkimusmatkailijat pääsevät matkalle maailmaan. Kaikkea ei kuitenkaan saa paljastaa kerralla, sillä kartoilla on oltava tie myös salaiseen. Mukana matkassa oli myös saattaja, koska ilman tuota saattajaa ei pystytä kulkemaan loppuun asti. Mutta tällä kertaa tuo saattaja oli yllättävän malttamaton ja huudahti kesken matkan, että odota en, en tahdo toiveisiin tuhlata aikaa ja suuntasi kulkunsa Millan luokse. Tosin Millan sängystä löytyi mies, jonka olkaan oli tatuoitu Aki Samuli! Ohhoh, varsinaisen miehen se Milla olikin löytänyt. En sitten tiedä löytyykö keneltäkään olkaan tatuoitua Aki Samulia, mutta kuuleman mukaan joltain löytyy jotain Akiin liittyvää tatuointia... Kaikki tämä johti lopulta rakkaustarinaan. Tuo rakkaustarina ei anna rauhaa, oot vain mielessäin, vain sun parina oon mä yhä näin, sen tietää sisimpäin. Koska se vappuheila taisi sittenkin lopulta kaikkien mutkien jälkeen löytyä, todettiin vain, että sata kesää tuhat yötä ainankin tahdon kanssasi sun, sata kesää tuhat yötä valvoisin luona rakastetun. Mutta koska kuitenkin siinä rakkaudessakin voidaan olla haavoitettuja, esitettiin vielä ylimääräinen pyyntö sille löytyneelle vappuheilalle että siis nosta minut maasta ja auta jaloilleen, sillä kohta sinä itse saatat pelätä, kaivata taas.
Nyt kun se vappuheila oli löytynyt, oli Fantasian vuoro jatkaa tarina loppuun saakka. Koska sua katselee niin pitkään muutkin miehet sen kyllä huomaan, mut tilanteen mä eduksein pystyn nyt kai muuttamaan. Mä yritän nyt kaikkeni ja tytöksein sut aikanaan saan, mutta eihän se ole tietenkään mitenkään epätavallista (it's unusual) tulla rakastetuksi kenenkään taholta tässä tapauksessa, koska olethan niin hyvännäköinen. Tätä toisteltiin löytyneelle vappuheilalle samalla kun koko talo rokkasi ja kerrottiin kavereille, että miten voisin tanssia toisen kanssa kun näin hänen seisovan siellä (I saw her standing there). Tämä kaikki oli vain alku kaikelle kauniille, on vain kaksi jotka tällä tietä taivaltaa. Meitä yksikään ei kuule eikä nää, jää aivan lähellein ei rakkaus yötä pelkää. Vielä kuitenkin jaksettiin pomppia jiven tahtiin (jumpin jive) ja sen löytyneen vappuheilan kanssa sitten vielä rokattiin lopuksi kellon ympäri (rock around the clock).
Ketäs näiden vappunaamioiden takaa oikein löytyikään? Propellipäinen, joku härmäläinen oman elämänsä Katto-Kassinen aurinkolaseissaan kitaroidensa kanssa oli siis Jani. Sukat housunlahkeidensa päälle oli laittanut lippispäinen, sukillaan Toholampea mainostanut pesäpallojoukkueen syöttäjä bassonsa kanssa paljastui Jouniksi. Pinkissä hatussa ja letti leuan alla rumpuja paukutteli Kimmo. Urkujen takaa puolestaan löytyi hattupäinen, omituiset lasit, tummat kulmakarvat, ison nenän, mustat viikset ja mustaksi värjätyn parran omaava Jacq Cousteau jr, siviilissä espoolainen urkuri Simo. Hienoa, että Fantasia oli nähnyt vaivaa tälle keikalle ja pojat olivat kehitelleet itselleen kunnon vappulookit. Vaikka serpentiinit aluksi puuttuivatkin, saatiin tilanne onneksi korjattua. Tosin Jouni voi kyllä miettiä ensi vappuun mennessä, että minne ne serpentiinit oikein loppujen lopuksi kuuluu laittaa roikkumaan, paitsi tietenkin jos haluaa aiheuttaa hilpeyttä, niin toki siinä tapauksessa se on kai ihan sama missä ne ovat.
Kiitos jälleen kerran Aki, Simo, Jani, Jouni ja Kimmo. Te teitte sen taas, ei voi olla kuin kiitollinen siitä, miten teidän keikat on aina niin viihdyttäviä ja mitä kaikkea saa teidän seurassa kokea ja nähdä. Kohta vuosi teidän yhteisiä keikkoja takana ja toivottavasti vielä monta edessä. Hengähdetään hetki, ennen kuin kohtaamme taas!
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti