Olipa kerran Iskelmäkeskiviikkoristeily järjestyksessään nro.424. Laiva oli lastattu Fantasialla, Aki Samulilla, Laura Voutilaisella, Iskelmän Hannulla ja Timolla sekä iloisella iskelmäkansalla. Tunnelma oli tiivis ja lämmin - suorastaan kuuman kosteea. Mutta se ei suinkaan estänyt pitämästä hauskaa, sitä nimittäin täpötäydessä laivassa riitti - siis hauskanpitoa. Aki & Fantasia sekä Laura ottivat yleisönsä ja iskelmäkansa nautti olostaan. Tässä tarina siitä, mitä Aki kera Fantasian tarjosi meille tällä risteilyllä.
Risteilyohjelman mukaan tanssit alkaisivat Fantasian tahdittamana klo.20, joten laivaan saavuttua pikaiset kahvit kahvilassa ja ei muuta kuin valmistautumaan iltaan. Paikalle tanssiravintolaan hyvissä ajoin, jotta saisi hyvän paikan, sellaisen josta näkisi lavalle (Silja Europan tanssiravintolahan on vaiin yhdessä kerroksessa, sillä varmasti tanssilattia täyttyisi illan mittaan, sille puolelle ei hirvittävästi olisi asiaa kameran kanssa. Kello alkoi jo lähennellä 20:tä, kun tulee tieto aloituksen viivästymisestä. Jaahas, kuka jäi laivasta ja tulee soutuveneellä perästä? Kenelle iski ramppikuume? Ovatko Fantasian pojat olleet "rohkaisuryypyn" tarpeessa, kun ovat nähneet yleisömäärän, vai mistä on kyse? Todellinen syy oli kuitenkin se, että normaalilla neljällä setillä mennään tämäkin ilta eli Fantasia aloittaa, sitten kaksi settiä Akilta (tosin siinä välissä Laura Voutilainen) ja lopuksi vielä Fantasia.
Lähempänä klo.21.tä alkoi tuttuja kasvoja näkyä, ensin bongattiin Jouni ja vähän kohta sen jälkeen Jani. Simoa ja Kimmoa ei puolestaan näkynyt, mutta tämähän oli tuttua edelliseltä risteilyltä, nämä kaksi käyttävät omaa salareittiään (sellainen löytyy laivalta lavan takaa, jos kurkistaa lavan sivussa olevan verhon taakse) tullessaan ja poistuessaan. Verhot auki, tanssit käyntiin ja soitto soi. "Älä tyttö pieni minuun rakastu, mua taas maantie odottaa..." Hetkinen! Maantie? Nyt ollaan kyllä merellä tai tarkemmin sanottuna saavuttiin juuri Tallinnan satamaan, Meinasitko niin kuin, että tähtitaivas tietä näyttää kun lähtökäskyn kuulen ja otat ja lähdet? Vai oliko tämä se Clandestinon vihje Jazztytölle - kulkuriksi synnyin vain... Siitäkin huolimatta Tallinnan satama tarjosi oivallisen paikan antautua kuin hullu rakkauteen. Sen jälkeen oli hyvä hiipiä Nestori Miikkulaisen omistamaan metsäpirttiin, jossa meitä odotti joukko vanhoja poikia viiksekkäitä. Joku siinä sitten kysäisi, että missä yösi vietitkään? Näin sinut tuossa baarissa keskiyöllä, mutta et vilkaissut lainkaan minuun päin. Tuota noin, kuinkas tämän tilanteen nyt selvittäisi? "Illalla kun mieli joskus siivet saa, se johdattaa mun aikain taa, maahan missä aav pusta aukeaa ja laulukin on kaunehin. Laulaen, lyö laineet Tonavan,,," Ahaa, Budapestin yö sai sinut siis huumaantumaan, että et huomannut? Kyllä, kyllä, sieltä löytyi se Onnenmaa, joka yhä odottaa meitä saa. Pölynvalkea hiekka vain pöllysi kun siellä onnenmaassa vastaan ratsasti Pecos Bill, tällä kertaa ratsunaan uljas Extrapallo. Sä pois olet mennyt ja ymmärrän sen nyt, mutta silti ota lähellesi peiton alle, pidä sylissäsi suudellen. Anna hyväilyjä kaipaavalle, vaikka vuokses sain surun suuren vain, sen kestän, mitä tunnen, sen muita huomaamasta estän...
Tauon jälkeen oli Akin aika astua estradille. "Mut vaikket ole mallikelpoisin, se jokin sinulla on...", lauleli tuo tummasilmäinen, joka vei vain leikkien. Tuolle tummasilmäiselle koitti jälleen täysikuun loisteessa tuo lähdön hetki. Jazztyttökin nähtiin pyörähtelemässä laivan parketilla, mukanaan jo tutuksi tulleet katupojat, kuka tietää oliko se viime kerralla löytynyt kulkuri siellä joukossa mukana. Yhdessä tämä porukka päätti lorauttaa kaksi tippaa kossua drinkkeihinsä, hieman tuskaa makeeta joukkoon myös - näin saatiin aikaiseksi melkoinen rakkauden drinkki. Siinä sitä drinkkiä siemaillessa mietittiin minne ne vuodet ovat taas menneet ja onko se lapsuuden Koivukuja vielä ennallaan. (Tässä vaiheessa iltaa Akilla menivät yllättäen senat sakaisin, sillä Aki bongasi tanssilattialta kappaleen tutuksi tehneen Isto Hiltusen. No mutta tilanne onneksi korjaantui ja laulu jatkui.) Kun kerran sinne Koivukujalle oli päästy, soiteltiin siellä elämän haitaria sängyn laidalla, katulampun luodessa valoa huoneeseen. (Itse asiassa Koivukujalla voi oikeassa asunnossa nähdä sen katulmapun loistavan huoneeseen...) Siinä samassa oli hyvä todeta, että mä rytmisi tunnen yössä kuiskausten, sen sykkeessä sulan, enkä kaipaa muuta, annan tulen polttaa sydäntäin. Vaikka kuinka kaikki olisi ihanaa ja kaunista, voi kuitenkin koittaa jossain vaiheessa hetki vähän ennen kyyneleitä, mutta kuitenkin vielä hyvästelyyn aikaa vähän jää. Silloin täytyy vain toivoa ettei käy niin, että en kasvojas muista. Mutta auttaisiko siinä kuitenkin se, jos muistaisin ihosi tuoksun...?
Tauon paikka ja tässä välissä tunnin setti risteilyn toiselta esiintyjältä Laura Voutilaiselta. Vaikka tämähän on Akin & Fantasian keikoista kertova blogi, niin tehdään kuitenkin pieni poikkeus (se sallittakoon) ja mainitaan nyt myös Lauran setistä jotain. Lauran setillä kuultiin tuttuja hittejä, niin vanhoja kuin uusiakin. Kerran, Monta monta, Palaa, Timanttinen tähti, Rakkautta ei piiloon saa, Prinsessa, Mä en kestä, Miks ei ja Vain elämää - sarjasta tutuksi tulleet Särkynyt enkeli ja Tänä yönä taivaaseen.Mutta palataanpa sitten takaisin päiväjärjestykseen ja Akin & Fantasian toiselle yhteiselle setille.
Toinen setti oli sitten ensimmäistä vauhdikkaampi. Heti alkuun podettiin vieroitusoireita ja huokailtiin, että ei kukaan ketään koskaan voi mielensä mukaiseksi muuttaa. Siinä samalla voi sitten miettiä miten saada kysymykseen, jos vielä oot vapaa, vastaus ja mikä se mahtaisi olla. Kovasti yritettiin myös muuttaa sitä Milla nimistä tyttöä, joka ei vain taida muuttua, ei sitten millään. Ei edes vaikka kuinka läheteltäisiin leijoja yli vuorten kera kauneimpien lauseiden, koska Milla sanoi vain näkemiin ja tuosta tytöstä tuli lopulta yks biisin aihe vaan. Fenix-linnun lailla kuitenkin noustiin tuhkasta ja suunnattiin katse kohti tulevaa - sata kesää tuhat yötä ainakin tahdon kanssasi sun, kuka ikinä se sitten onkaan kenen kanssa sen tahtoo. Vaikka kaupungissa (tässä tapauksessa siis Tallinnassa) on yö, eikä tähtiä näy, voi sen hyvän kaverin kainaloon työntää sen pörröisen pään ja todeta, että eläköön elämä ja yö, eläköön tumma taivas ja tähtien vyö. Siinä vaiheessa voi varmaan todeta sen toisen olevan syy siihen kiellettyyn rakkauteen ja sanoa, että mulle tää on väärää oikeaa, sen kuuluu satuttaa, pistää ja polttaa. Mutta koska kaikkea ei saa ja vaikka väli pöytien ei ole pitkäkään. voi nähdä sen toisen pöydän ja kuinka se jaetaan toisen kanssa. Rakkauden jälkeen tarvitaan mukaan saattaja, sillä ilman tuota saattajaa ei meistä kukaan pysty loppuun asti kulkemaan. Jotta ilta ei päättyisi näin haikeisiin tunnelmiin, kerrottiin vielä se rakkaustarina, joka ei anna rauhaa ja jota ei pystytä unohtamaan. Rakkaustarinan aikana myös Fantasian esittely ja jotta kenellekään ei jäisi mitään epäselvyyttä, niin samat tutut heput siellä edelleen soittelevat - bassossa Jouni, kitarassa Jani, rummuissa Kimmo ja koskettimissa Simo (haitari ei ole vieläkään palannut takaisin, mutta jospa se taas kesän myötä tekee paluun).
Tässä vaiheessa kun artisti ja bändi ovat poistuneet lavalta ja yleisö taputtaa heitä raivoisasti takaisin, pitäisi olla encorejen paikka, mutta eipä ollut tällä kertaa. Vaikka kuinka yleisö taputtaa ja taputtaa, mitään ei tapahdu. Kaksi yritystä tulla uudelleen lavalle esittämään encoret ja kiitokset, mutta mikeistä ei kuulu mitään ja levymusiikki vain soi. Encoret jäivät siis kuulematta. Tahallaan tai tietoisesti tätä ei kuitenkaan tapahtunut, vaan ilmeisimmin vain väärinkäsitysten vuoksi näin pääsi käymään. Asiasta ei sen enempää, tapahtui mikä tapahtui, mutta asia saatiin kuulemani mukaan kuitenkin sovittua.
Illan päätteeksi kuultiin kuitenkin vielä yksi Fantasian setti. Linnut lauloivat ja kimmelsi taivaan kuu eli suuntasimme etsimään Paratiisia. Sinä sanoit menkäämme, maalle meidän landelle ja matkalla soi tuttu. Beatles-potpuri. Perille kun saavuttiin, hypittiin hieman jiven tahtiin niin kovaa, että kuin huomaamatta siinä taisi kulua peräti 15 kesää. Sen jälkeen tuntui kuin koko talo olisi pyörinyt vain rokin tahtiin, kun näin hänen seisovan siellä. Ei siinä voinut enää todeta muuta kuin luokses jään, luonas mä uskon... Alku tää voi olla kaiken kauniin, alku johon koskaan loppua löydy ei. On aivan hiljaista, ei missään ovi käy, on sudenhetki tuttu tumma keskiöinen. Ei varjot liiku nyt, ei pilkahdusta näy, ajatus kiertää niin etsien. Kuuleeko yö, kuuleeko taivas tähtivyö, on vielä toiveilla ja unelmilla työ... Näin herkkään tunnelmaan päättyivät illan tanssit Fantasian osalta. Kiitos ja hyvää yötä.
Paluumatkalla ei ollut tansseja lainkaan tähtiartistien osalta, sen korvasi artistitapaaminen ja iskelmätietovisa (vaikka joukkuueellamme "Akin enkelit 💗" oli kaikki kymmenen oikein, emme olleet ainoita ja niinpä voittaja arvottiin, ei voitto osunut kohdalle eikä myöskään nimikilpailussa pärjätty - kenties ensi kerralla parempi nimi). Aki ja Laura yleisön eteen, ensin pientä juttutuokiota Hannun ja Timon toimesta, jonka jälkeen yleisö sai esittää artisteille kysymyksiä. Puhutttiin mm. levyjen kappaleista, siitä kuinka paljon vettä kuluu keikan aikana ja sen jälkeen, urheilulajeista sekä äänenhuollosta (jalat lämpiminä, pää kylmänä) ja unelmien toteutumisesta. Tästä jälkimmäisestä Aki kertoi kuinka oli sanonut, että on olemassa kaksi naisartistia, joiden kanssa hän haluaa esiintyä ja nämä ovat Paula Koivuniemi ja Laura Voutilainen. Molemmat toiveet toteutuivat. Lauran kanssa viime syksynä keikka samalla tanssipaikalla ja myöhemmin esiintyminen "Paula ja pojat" - konsertissa. Toiveilla on siis mahdollisuus touteutua, kuten Akin esimerkki osoittaa. Eiköhän siis jokainen uskota toiveisiimme ja lausutaan niistä jokin ääneen. Kuka tietää mitä tapahtuu?
Sellainen oli siis järjestyksessään 424:s iskelmäkeskiviikkoristeily. Kiitos Iskelmä, kiitos Laura Voutilainen sekä kiitos tietenkin myös Aki & Fantasia - Simo, Jani, Jouni ja Kimmo. Tästä nämä kesän seikkailut keikoillenne ovat valmiita alkamaan. Pian taas nähdään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti